tiistai 5. joulukuuta 2017

Marraskuun luetut


Marraskuu oli pitkä, märkä ja kylmä. Tuntui, että se ei lopu koskaan. Töitä tuli tehtyä aivan järjettömästi ja tuntui, että se vei kaikki mehut minusta. Marraskuu kuitenkin loppui ja kroppa tuntuu antavan periksi nyt, sillä joulukuun alun kunniaksi sain megaflunssan. Pari päivää joudutaan ainakin parantelemaan nyt, joten katsotaan mitä tästä joulukuusta tulee. 

Marraskuussa kävin Jyväskylässä avoimen yliopiston yhdellä lähiopetusviikonlopulla, aiheina oli kirjallisuuden teoria. Oli todella ihana ja osittain harmittaa, että tuolla kirjallisuuden kursseilla ei ole paljoakaan lähiopintoja vaan suurinosa on oppimistehtäviä tai kirjatenttejä. Tänä syksynä on ollut ihan mielenkiintoisia kursseja, olen suorittanut lajiteoriaa, kulttuurintutkimusta sekä noita teorioita syvemmin. Mitäköhän sitä sitten tekisi, kun perus- ja aineopinnot ovat kirjallisuudesta suoritettu? 

Marraskuussa sain kuitenkin luettua seuraavat

J.P. Delaney - Edellinen asukas
Annastiina Storm - Me täytytään valosta
Anni Saastamoinen - Depressiopäiväkirjat
Mari Jungstedt - Toiset kasvot
Kate Morton - Talo järven rannalla
Emilia Kunnas & Ninni Myllyoja - Nainen ja rikastumisen taito 

Lukukuukautena kuukausi oli ihan hyvä. Äänikirjana kuuntelin Mari Jungstedtin Toiset kasvot ja Anni Saastamoisen Depressiopäiväkirjat. Nyt pitäisi taas joku uusi työmatkaäänikirja valita, jotenkin uuden äänikirjan käyntiin saaminen on aina prosessinsa. Mutta eiköhän tuolta joku valikoidu!

Vuoden saldo marraskuun lopussa oli 73 kirjaa, ja tavoite on 100. Ihan en 27 kirjaa taida saada joulukuussa luettua, eli jonkin verran jäädään tavoitteesta. En kuitenkaan halua hampaat irvessä lukea, joten olen todella tyytyväinen näihinkin saavutettuihin lukuihin! :) 

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Emilia Kunnas & Ninni Myllyoja: Nainen ja rikastumisen taito

Talentum, 2014
kirjastolaina

"Rahako ei tee onnelliseksi? Kyllä tekee. Riittävästi rahaa pitää naisen mielenterveyden ja parisuhteen kunnossa. Myös omalla työllään voi rikastua, ja talouskasvusta on naiselle iloa.Tässä kirjassa tarjoamme kolme erilaista tapaa vaurastua, jopa rikastua. Neuvomme alkuun sijoittamisessa ja annamme askelmerkit, miten edetä, jos omaisuutta on jo jonkin verran. Aika on rahaa. Opit hoitamaan omat rahasi sitä paremmin, mitä aiemmin aloitat. Miksi vitkastelisit, kun voit tehdä jotain jo tänään? Lupaus: Tässä kirjassa ei ole yhtään pihistelyvinkkiä."

Kirjaston palautetuissa kirjoissa oli toissa viikolla mielenkiintoisella kannella oleva kirja, joka kiinnitti huomion. Otsikko oli myös itseä puhutteleva ja oli pakko napata lainakassiin tämä Kunnaksen ja Myllyojan loistava kirja - Nainen ja rikastumisen taito. Luin kirjan lähes yhdeltä istumalta viime viikonloppuna ja tuntuu, että jotain naksahti päässäni. Että paras aika säästämisen aloittamiselle oli eilen, jos ei eilen aloittanut niin tänään. 

Kerrotaan ensin hieman, mitä kirja siis käsittelee. Kirjaa on itsenäinen jatko-osa kirjailijoiden Mitä jokaisen kotiäidin (ja muidenkin naisten) tulee tietää sijoittamisesta-kirjalle (jota en muuten ole lukenut, mutta pistin varaukseen). Kirjassa ei anneta neuvoja siihen, missä voi säästää tai miten taloutta tulee hoitaa, sillä näitä asioita Kunnas ja Myllyoja ovat käsitelleet ensimmäisessä kirjassa. Nainen ja rikastumisen taito keskittyy säästämiseen ns. ammattimaisesti. Kirja jakaantuu kolmeen osaan: rahastosäästäminen, osakesäästäminen ja asuntosäästäminen. Jokainen säästämistapa esitellään lähes rautalangasta vääntäen ja ainakin itselle ennen niin vieraalta kuulostaneet rahasto- ja osakesäästämiset alkoivat jopa houkutella. Niihin ei tarvita isoa alkupanosta, 15-50e/kk riittää jo, kun säästää pitkäjänteisesti. 

Kirjan nimi on ehkä harhaanjohtava - nainen ja rikastumisen taito, sillä kirja on oikein oiva perusopus myös miehille. Ehkä nimi kuitenkin saa naiset tarttumaan siihen herkemmin, sillä kirjassakin otetaan puheeksi se yksi iso ongelma, eli tasa-arvo, taloudessa. Kirjailijat hienosti kertovat, että pörssi ei tiedä, onko sijoittaja mies tai nainen. Silti suurinosa pörssissä sijoittavista ja säästäjistä on miehiä, sillä naiset eivät halua sotkeutua asioihin. Naisille pitäisi ja tulisi puhua enemmän säästämisen ja taloudellisen riippumattomuuden puolesta! Itse ainakin tämän kirjan lukemisen jälkeen pistin kuukausisopimuksen pankkini kautta rahastosäästämiseen, ei todellakaan isoa summaa, mutta summa, jolla pankin laskurin mukaan eläkkeelle jäädessäni joskus 35 vuoden päästä olen saanut pienen pesämunan kasaan. Summa vastaa n 2-3 kirjaostosta kuukaudessa, jonka pystyn hyvin irrottamaan omista kulutuksistani tällä hetkellä. 

Suosittelen kirjaa kaikille, joille säästäminen tavoitteellisesti tai muualle kuin omalle tavalliselle pankkitilille ei ole vielä tuttua. 

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Kate Morton: Talo järven rannalla


Bazar, 2017 
kirjastolaina

"Kesäkuu 1933. Edevanen perheen idyllinen talo Cornwallissa on valmiina jokavuotista juhannusaaton juhlaa varten. Koko tila odottaa malttamattomana satoja vieraita saapuvaksi. Alice Edevane, kuusitoistavuotias kirjailijan alku, on erityisen innoissaan. Eikä vain siksi, että hänellä on vihdoin kunnon juonikehitelmä romaaniinsa, mutta koska hän on täydellisen rakastunut mieheen, johon ei pitäisi. Vaan kun kello lyö kaksitoista ja juhannusaaton ilotulitus alkaa, kaamea tragedia paljastuu. Edevanen perheen kuopus, Theo-vauva, on kadonnut.

Kesäkuu 2003. Lontoolainen rikostutkija Sadie Sparrow lähetetään pakkolomalle pahasti pieleen menneen rikostutkimuksen takia. Sadie vetäytyy rakkaan isoisänsä luo Cornwalliin, mutta löytää pian itsensä tuuliajolla, toimettomana. Kunnes eräänä päivänä hän löytää umpeenkasvaneen puutahran keskellä olevan hylätyn talon. Huhu kertoo, että kauan sitten talosta katosi poikavauva kuin tuhka tuuleen.Samaan aikaa tyylikkään Hampsteadin kodin ullakkohuoneessa kuuluisa kirjailija Alice Edevane jatkaa dekkareiden kirjoittamista. Hänen elämänsä on yhtä tarkkaan harkittua kuin bestsellerinsä. Kunnes eräs rikostutkija alkaa kysellä Edevanen perheen menneisyydestä. Alicen on vihdoin kohdattava monimutkainen salaisuuksien vyyhti, jota hän on yrittänyt koko elämänsä ajan paeta."

Olen lukenut kaikki Kate Mortonin kirjat, sitä mukaan kun niitä on suomennettu, ja nauttinut oikeastaan jokaisesta. Morton yhdistää taitavasti historiaa ja nykypäivää, useimmiten Iso-Britannian maaseudulla, historian aina saavuttaessa nykyisyys. Kirjoissa tuntuu järjestään olevan teemana se, että menneisyyttään ei voi paeta. Osassa teoksista tämä on toteutunut paremmin, osassa huonommin. Edellisestä kirjasta en niin välittänyt, mutta Talo järven rannalla veti minut mukaansa todella nopeasti!

Tiesin hieman, mitä odottaa eli koetin päästä tarinan edelle, mutta Morton onnistui pimittämään ratkaisun lähes loppuun asti. Päähenkilöinä kirjassa on siis kirjailija Alice Edevane, jonka lapsuudessa hänen pikkuveljensä on kadonnut. Alice syyttää itseään tästä tapahtumasta, mutta ei halua puhua asiasta kenenkään kanssa. Toisaalta Alicen ohella kirjassa seurataan lontoolaisen poliisin Sadie Sparrowin pakkolomaa, kun hän oli kiintynyt yhteen rikostutkintaansa liian paljon ja ylittänyt poliisin rajat. Sadie löytää Alicen vanhan talon metsän keskellä ja haluaa selvittää talon mysteerin.  

Tarinassa oli muutama pieni sivujuoni, jotka ärsyttivät hieman. Sadien vanha juttu (josta syystä oli pakkolomalla) nousi mielestäni liian isoon osaan tarinassa. Lisäksi ihan lopussa Morton ehkä vei loppuratkaisun yhtä pykälää liian pitkälle ja "liian nätiksi paketiksi". Kirja olisi toiminut hyvin ilman tätäkin loppuratkaisua - nyt se jätti vähän imelän maun, vaikka kirjasta kovin pidinkin. Suosittelen kirjaa silti, jos Mortonin tiiliskivet kiinnostavat!

lauantai 11. marraskuuta 2017

Annastiina Storm: Me täytytään valosta


Kustantamo S&S, 2017
kirjastolaina

"Kuka saa päättää, mikä tarina on totta? Siljan barbileikissä Tähkäpää on saanut happoa kasvoilleen. Pikkuveli, joka ei syntynytkään, puhuu Santulle jukurttipurkkipuhelimessa. Isä katoaa omille teilleen, jättää lapset yksin vaikka äiti on yötöissä ja sairaalassa sitten, kun ei enää jaksa. Mummi toivoo että ukki jo kuolisi, kun se oma elämä on jäänyt elämättä, ja kokee ihmeen rypyttäessään riisipiirakoita.

Romaanin moniääninen tekstikudelma rakentuu yhden perheen tarinoiden katkelmista ja kirkkaista välähdyksistä. Kokonaisuus hengittää kertomisen tahtiin. Ukonilman painostavuus kasvaa kohti lopun purkausta, myrsky nousee lupauksena vapaudesta."

Annastiina Stormin Me täytyään valosta-kirja oli yksi niistä teoksista, joita odotin tältä vuodelta kun selailin tulevia julkaisuja. Kirja kuitenkin hautautui johonkin luettavien kirjojen alle, kesän kiireisiin, syksyn pimeisiin päiviin kunnes bongasin sen uudestaan kirjaston pikalainahyllystä. Huomasin, että nyt on juuri se täydellinen aika tälle kirjalle, nyt kaipaan jotain todella melankolista ja sateiseen syksyyn ja pimeyteen sopivaa kirjaa. 

Ja millaisen kirjan aloitinkaan! Luin kirjan kolmessa päivässä, vaikka samaan aikaan tein työtunteja lähes vuorokauden ympäri. Tätä oli hankala jättää käsistä, halusin nähdä, onko tarinassa minkäkainen loppu. Kirja kertoo yhden ydinperheen tapahtumista episodimaisesti, pieninä ja lyhyinä katkelmina vuorotellen eri kertojien äänellä. Aina ei ole varmuutta, kenen äänellä tarinaa viedään eteenpäin, mutta vahvasti se silti liikkuu eteenpäin. Storm on upottanut tarinaan monia eri elementtejä: perheväkivaltaa, masentuneisuutta, sinkkuutta, pettymystä elämään, sairautta mutta myös iloa. 

Olenkin erittäin iloinen, että tämä kirja kilpailee HS:n vuoden 2017 esikoiskirjapalkinnosta! Lukekaa tämä! 

tiistai 7. marraskuuta 2017

Adam Silvera: They both die at the end


Adam Silvera: They both die at the end
Simon & Schuster, 2017
kirjastolaina

"When Mateo receives the dreaded call from Death-Cast, informing him that today will be his last, he doesn't know where to begin. Quiet and shy, Mateo is devastated at the thought of leaving behind his hospitalised father, and his best friend and her baby girl. But he knows that he has to make the most of this day, it's his last chance to get out there and make an impression. 

Rufus is busy beating up his ex-girlfriend's new boyfriend when he gets the call. Having lost his entire family, Rufus is no stranger to Death-Cast. Not that it makes it any easier. With bridges to mend, the police searching for him and the angry new boyfriend on his tail, it's time to run. 

Isolated and scared, the boys reach out to each other, and what follows is a day of living life to the full. Though neither of them had expected that this would involve falling in love... "

Olen tainnut mainita muutaman kerran jo, että olen koukussa ns Booktubeen. Siellä on kevään ja kesän aikana käynyt suuri kuhina tämän Adam Silveran They both die at the end-kirjan suhteen. Kirja kuuluu YA-kategoriaan, mutta se soveltuu kyllä lähes kaikille luettavaksi!

Kirjan tapahtumat sijoittuvat jonkinlaiseen rinnakkaistodellisuuteen, jossa on olemassa palvelu nimeltään Death-Cast - palvelu tietää, minä päivänä kukakin kuolee. Se tosin tietää sen vain ainoastaan kyseisen päivän aikana, ei sen enempää etukäteen. Palvelusta tulee puhelu heille, joita kuolema kolkuttaa keskiyöllä, jotta ihmisillä olisi aikaa ottaa kaikki irti viimeisistä tunneistaan ja sanoa mahdolliset jäähyväiset rakkailleen.

Rufus ja Mateo ovat teini-ikäisiä poikia, jotka saavat keskiyöllä puhelun - nyt on heidän viimeinen päivänsä. Molemmat päätyvät lopulta ottamaan yhteyttä Last friend-nimisen applikaation kautta toisiinsa, tuntematta toisiaan etukäteen. Heillä on enintään 24 tuntia aikaa viettää aikaa yhdessä ja olla tukena toiselle, joka käy samaa läpi kuin he itse.

Kirjan nimi sinänsä kertoo jo, mitä kirjassa tulee tapahtumaan - molemmat kuolevat lopussa. Mutta vaikka sen tiesi alusta asti, niin kyllä se isona yllätyksenä silti tuli. Läpi kirjan toivoi, että edes jompikumpi voisi päästä huijaamaan kohtaloa ja selvitä. Kirja kuvaa kauniisti kahden ventovieraan tutustumista, alkavaa ystävyyttä ja rakkautta. Tämän kirjan parissa viihdyin todella hyvin ja loppu oli todella koskettava.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Lokakuun luetut


Lokakuussa kävin lomalla Yhdysvalloissa. Vietin 10 päivää Kalliovuorilla entisen host-perheeni luona ja nautin olostani. Kirjoja ei tullut luettua tuolla reissulla oikeastaan yhtään, sillä meillä oli kaikkea muuta ohjelmaa niin paljon. Ikävä jäi taas perhettä meren toisella puolen, mutta jatkosuunnitelmat ovat jo aluillaan tulevaisuuden suhteen. Muutama vuosi vielä vaan toteutukseen. 


Loppukuusta olikin sitten kirjamessut. Itseltä ne meinasivat mennä kokonaan ohi, sillä olin sopinut päällekkäin partiokurssin, jossa toimin kouluttajana. Sunnuntaina kuitenkin pääsin 13-18 väliseksi ajaksi messuille ja tekihän se hyvää. Ihana pöhinä, hyviä keskusteluita, kirjoja, tunnelmaa. Ensi vuonna yritän kyllä päästä lauantain bloggaaja-aamiaiselle, se on nyt kolmena vuotena mennyt itseltäni ohi!

Lokakuun saldo jäi siis todella pieneksi. Marraskuun puolella toivottavasti ehdin lukea taas enemmän, ainakin jonkin verran on automatkoja tiedossa, jonka aikana pääsen kuuntelemaan paremmin kirjoja.

Lokakuun luetut:
Maggie Stiefvater: Väristys
Lori Spielman: Kymmenen unelmaani (bloggaus tulossa)
Adam Silvera: They both die at the end (bloggaus tulossa)

Ei siis iso saldo, mutta Stiefvateria lukuunottamatta ihan viihdyttäviä kirjoja.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Victoria Aveyard: Punainen kuningatar & Lasinen miekka

 

Victoria Aveyard: Punainen kuningatar & Lasinen miekka
Aula & Co, 2016 ja 2017

"Veri jakaa ihmiset kahteen kastiin - punaisiin ja hopeisiin. Punaiset ovat rahvas, jota lähes jumalallisia voimia omaava hopeisten eliitti hallitsee.

Mare Barrow on 17-vuotias punainen taskuvaras ja joutumassa pian sotaväkeen. Tilanne muuttuu yllättäen, kun vastarintaliike Purppurakaarti horjuttaa hopeisten ylivaltaa, ja suojellakseen ystäväänsä Mare päätyy hopeisten keskuuteen. Siellä hänelle ja hopeisten hoville valkenee, että punaisesta verestä huolimatta Marella on oma, kuolettava voimansa.Maresta tehdään hopeisten prinsessa, mutta maailmassa, jossa vallankumous ja rakkaus sekä valta ja oikeus kamppailevat, ei mikään ole mustavalkoista ja kuka tahansa voi pettää kenet tahansa."

Punainen kuningatar aloittaa saman nimisen dystopiatrilogiasarjan, jonka päähenkilönä on 17-vuotias Mare Borrow. Luin syyskuussa trilogian kaksi ensimmäistä osaa ja kolmas osa, Kuninkaan kahleet, odottaa yöpöydällä lukemista tällä hetkellä. Punainen kuningatar-trilogia jatkaa Nälkäpelin innoittamia fantasiasarjoja rohkeasta ja taitavasta tytöstä, joka nostetaan jonkinlaisen vallankumouksen keulahahmoksi. 

Maren maailmassa ihmiset jakautuvat hopeisiin ja punaisiin, joista punaiset ovat toisarvoisia. Hopeisilla on erilaisia voimia kuten tulivoimat, mielenhallintaa, metallin sulattamista, jne kun taas punaiset ovat "tavallista kansaa". Mare kuitenkin on poikkeava - hänellä on punainen veri, mutta hopeisia suuremmat taikavoimat. Tarinaan on sekoitettu myös kuninkaita, prinsessoja ja prinssejä. Paikoitellen kirja on myös todella raaka, sillä sota ja taistelu ovat julmaa myös näin nuorten aikuisten genreen kuuluvassa teoksessa. 

Joissakin kohdin mietin, onko kirja selvästi fantasiaa vai meneekö osittain jopa dystopian puolelle. Jonkin verran "ilmassa kulkevat metalliputket" muistuttavat lentokoneita ja joen varren kaupungit saattaisivat kuvata tiettyjä alueita Pohjois-Amerikasta. Selkeää historiaa ja viittausta kuitenkaan nykyiseen todellisuuteen ei kirjoissa ollut ja kirjasarja on useissa luokiteltu vain fantasiaksi. Ehkä tämä on kuitenkin sellaista sekoitusta. 

Viimeistä kirjaa odotellessa täytyy todeta, että itse olen näistä kahdesta kirjasta nauttinut kyllä ja ovat erittäin lajityypilleen uskollisia teoksia. Suuria yllätyksiä juonessa ei siis tule, mutta Aveyard on taitava kirjoittamaan vetävää tekstiä. 

lauantai 21. lokakuuta 2017

Ruth Ware: The Woman in Cabin 10


Vintage Digital e-book, 2016
e-laina Overdrivestä

"In this tightly wound story, Lo Blacklock, a journalist who writes for a travel magazine, has just been given the assignment of a lifetime: a week on a luxury cruise with only a handful of cabins. At first, Lo’s stay is nothing but pleasant: the cabins are plush, the dinner parties are sparkling, and the guests are elegant. But as the week wears on, frigid winds whip the deck, gray skies fall, and Lo witnesses what she can only describe as a nightmare: a woman being thrown overboard. The problem? All passengers remain accounted for—and so, the ship sails on as if nothing has happened, despite Lo’s desperate attempts to convey that something (or someone) has gone terribly, terribly wrong…"

Lokakuun alku katosi jonnekin (lomamatkalle!), ja syyskuun loppukin oli uskomattoman kiireinen. Muutamia kirjoja kuitenkin olen saanut luettua, vaikka TBR-pino yöpöydän vieressä kasvaa kohisten. Siellä odottelee mm. Murakamin uusin, joka polttelee niin paljon sormia, että taidan sen pian aloittaa. 

Haluan kuitenkin kesältä muutaman kirjan blogata vielä tässä syksyllä, joten nappasin ensimmäiseksi käsittelyyn Ruth Waren dekkarin The Woman in Cabin 10, jonka bongasin toissapäivänä Suomalaisen Kirjakaupankin hyllyssä jo. Itse luin sen kesllä e-lainana Helmetin Overdrivestä, ja pidin kyllä todella paljon! 

Kirja kertoo toimittaja Losta, joka pääsee lähtemään Norjan vuonoille suuntautuvalle luksusristeilylle matkailutoimittajana. Laivalla on vain kymmenisen matkustajaa ja reissu on neitsytristeily uudelle luksusristeilytapahtumalle. Lo kuitenkin todistaa risteilyllä kamalan onnettomuuden, kun hän näkee viereisen hytin tuntemattoman naisen lentävän mereen. Yksikään matkustaja ei kuitenkaan laivalta puutu, kun Lo nostaa asian hädissään esille. 

Kirja oli mielestäni kivasti rakennettu, ja selvästi erilainen muihin tänä vuonna lukemiini dekkareihin - pääosin maisemien ja ympäristöjen takia (suljettu ympäristö eli sukellusvene). Syksyllä uutisoidusta sukellusvene-toimittajanainen-rikoksesta tuli itseasiassa vähän samoja flashbackeja kuin tästä kirjasta. Niinkuin todellisuudessa, niin kyllä kirjassakin loppu yllätti itseni täysin. Olin itse taipumassa toisenlaiseen ratkaisuun, mutta Ware onnistui yllättämään minut oikein hyvin. 

En suosittele kirjaa, jos kärsit ahtaan paikan kammoista tai laivalla olo ja sieltä pois pääsy jollain tasolla ahdistaa. Paikoitellen tuli ahdas olo itsellekin, mutta se toisaalta sopi kirjan tarinaan oikein hyvin. 

tiistai 19. syyskuuta 2017

Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas


Otava, 2017
kirjastolaina

"Alex ja Stella Rabellilta ei puutu mitään. Ainakin siltä kertojasta tuntuu kesällä 1969, jolloin hän saa kutsun sisarusten kesäparatiisiin. Hänestä tulee Alexin läheinen ystävä mutta Stellaan hän rakastuu. Poikavuosina solmittu ystävyys kantaa halki seksuaalisen heräämisen ja nuoruuden myrskyjen aina kultaisiin menestyksen vuosiin ja niiden kääntöpuolelle.

Jälkeenpäin nuo viattomat onnen ajat saavat mustat kehykset. Kuva Rabellin täydellisestä perheestä rakoilee, kun kertoja joutuu vedetyksi heidän tummiin kuvioihinsa ja alkaa tuntea yhä suurempaa vierautta. Kuka petti kenet?"

Muistan pitäneeni Westön Leijat Helsingin yllä-kirjasta todella paljon. Olen myös viime keväänä aloittanut Missä kuljimme kerran-kirjaa, mutta se on toistaiseksi vielä kesken - ehkä aloitin huonoon aikaan sen lukemisen, sillä muuta syytä en keksi sille, että Westön kirja on jäänyt kesken. Sillä kirjoittaa Westö osaa! 

Hänen tekstinsä on hyvin kirjoitettua, mukaansa tempaavaa, soljuvaa, taitavaa. Westö on yksi parhaista kuvailemaan ympäristöä. Voin suorastaan tuntea olevani 60-luvulla Uudenmaan saaristossa suomenruotsalaisten kartanolla tai Taka-Töölössä kulkemassa katuja pitkin kohti Kaivopuistoa. Rakastan suorastaan tuota Westön tapaa käsitellä Helsinkiä varsinkin. Miten taitavasti voikaan kuvailla sitä tiettyä paikkaa ja aikakautta, jossa en itse ole elänyt mutta jossa voi tuntea täysin olevansa paikalla. 

En ole koskaan pitänyt Helsingistä sen itsensä takia - viihdyn paremmin täällä ns. maakunnassa Helsingin kainalossa. Mutta miten iso hinku tuli taas etsiä asuntoa Helsingistä, keskustasta, sieltä Westön Helsingistä! Niin taitavasti hän kuvailee tuota pääkaupunkiamme. Valitettavasti koin tämän uusimman kirjan, Rikinkeltaisen taivaan kanssa, että sama taito ei yltänyt henkilöhahmoihin. 

Kirjaa kuvataan jonkinlaisena kasvutarinana ja sitä se toisaalta olikin. Westö oli tähän yhdistänyt myös hieman jännitystä mutta myös samoja elementtejä kuin Leijat Helsingin yllä-kirjassa (itseasiassa kirjan sisällä viitattiin vähän sivuten tuohon teokseen, joka oli ihan hauska idea). Osittain jopa liikaa - tuntui, että luin samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan ja tiesin jo, miten kaikki päättyy. Nautin kuitenkin kirjan parissa olemisesta ja teksti oli taattua Westöä - mukaansa tarttuvaa, nostalgista ja noh, rikinkeltaista. 

lauantai 2. syyskuuta 2017

Elokuun luetut


Elokuu oli hassu välikuukausi. Toisaalta itsellä oli elokuussa lomaa (hurja viikko) mutta myös perheen arki meillä kotona muuttui hieman esikoisen eskarin kanssa ja miehen jäädessä opintovapaalle. Itse taas olen suorittanut muutamia kesäkursseja loppuun ja tuntuu, että syksy on jo ehtinyt pitkälle sitä kautta. 

Ehdin kuitenkin elokuussa lukea reippaasti taas! Vaihdoin BookBeatin tilaukseni Storyteliin, kokeilun vuoksi. Storytelissa houkuttelee iso valikoima englanninkielisiä YA-kirjoja äänikirjoina, joista saan työmatkoille taas helposti lisäkuunneltavaa. 

Sarah Mlynowski: I See London, I See France
Milja Kaunisto: Kalmantanssi
Jenny Han: To all the boys I've loved before
Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas
Minna Jakosuo: Parempaa retkiruokaa

yhteensä 2522 sivua

Näiden lisäksi luin opiskeluja varten kaksi muuta kirjaa, mutta niitä en nyt tähän listannut lainkaan. Oikein hyvä saavutus elokuuksi kyllä! Äänikirjoina kuuntelin kaksi kirjaa, e-kirjana luin yhden kirjan ja loput ihan fyysisiä kappaleita - iso muutos aiempaan! Bloggaaminen näyttää tosin laahaavan perässä paljonkin näistä kaikista, katsotaan josko tänä viikonloppuna ehtisi muutaman luonnoksen viimeistellä ja ajastaa ensi viikolle. 

Ernest Clinen Ready Player One oli yksi kuukauden parhaista, mutta nautin myös todella paljon Maria Kallion seuraan palaamisesta Lehtolaisen Viattomuuden lopun parissa. Kjell Westön Rikinkeltainen taivas oli ehkä kuukauden pettymys - huono se ei ole, mutta odotuksiin nähden olin pettynyt. Tästä oma postaus tulossa vielä. 

Elokuussa kiertelin myös kierrätyskeskuksen kirjahyllyjä jonkin verran, ja sieltä mukaan tarttui mukava pino lisää luettavaa. Syksyn uutuuksia näyttäisi tulleen kirjaton jonossa minun kohdalle nyt useampiakin, joten syyskuuksi on aikapaljon luettavaa tiedossa. 

torstai 31. elokuuta 2017

Ernest Cline: Ready Player One


Arrow Books, 2012
Ostettu itse

"Seitsemäntoistavuotias Wade Watts pelaa peliä, jonka voittaja perii maailman rikkaimman miehen ja universumillisen virtuaalimaailmoja. Rikas pelisuunnittelija on luonut valtavan, avoimen virtuaalitodellisuuden, jonka hän muun omaisuutensa ohella testamenttaa sille joka ratkaisee sinne kätketyt kolme arvoitusta. Sekä arvoitukset että vihjeet liittyvät 70-80-lukujen populaarikulttuuriin, josta Wade tietää käsittämättömän paljon. Lopulta Wade törmää onnekkaasti ensimmäiseen ratkaisuun ja käynnistää vaaralliseksi osoittautuvan loppuvaiheen, jossa täytyy mm. pelata virheetön Pac-Man-peli ja osata Monty Pythonin vuorosanoja ulkoa."

Olen kesän aikana ehkä muutaman kerran maininnut jääneeni koukkuun Youtuben Booktube-tubettajiin. Itsellä on tietty 5-10 hengen tubettajalista, josta poimin paljon vinkkejä omalle lukulistalle - pääosin YA-genrestä, mutta myös science fictionia sekä ihan romaaneja. Ernest Clinen Ready plaeyr one-kirjaa suositteli eräänlaisissa koostepostauksissaan yllättävän moni, joten kun bongasin kirjan Adlibriksestä, nappasin sen ostoskoriin. Vasta luettuani kirjan huomasin, että Gummerrushan on tämän kirjan suomentanut jo vuonna 2012, mutta kirja mennyt täysin itseltä ohi. 

No mutta kuitenkin. Itse luin kirjan tosiaan englanniksi ja voi kuinka pidin tästä. Turhaan ei tätä Booktubessa ole hypetetty. En miellä itseäni niinkään science fictionin ystäväksi, mutta hyvin tehty dystopia/science fiction/YA-kirja vie aina mennessään. Kirjan päähenkilö Wade on 17-vuotias poika vuonna 2044 Yhdysvalloissa, jossa öljy on loppunut ja ihmiset hakeutuvat kurjasta arjesta OASIS-pelimaailmaan. OASIS-maailmassa liikutaan erilaisten konsoleiden ja visiireiden sekä hanskojen avulla, se toimii eräänlaisena vaihtoehtoisena todellisuutena monelle. Sieltä löytyy työpaikkoja, koulut, ystävät, omat maailmat ja sen sisällä voi tiettyjen sääntöjen mukaan tehdä lähes mitä vaan.

James Halliday, OASIS-maailman luoja, on kuollut muutamia vuosia aiemmin ja jättänyt pelin sisään niin sanotun pääsiäismuna-arvoituksen. Se pelaaja, joka löytää hänen kolme yllätysmunaansa ja ratkoo arvoitukset, perii koko hänen omaisuutensa. Koska aikaa on kulunut ja kukaan ei ole löytänyt näitä arvoituksia, on sen ympärille kasvanut iso teollisuus ja ryhmittymiä, jotka koettavat saada haltuunsa arvoitukset ja sitä kautta oikeudet omistaa Oasiksen ja toisin sanoen hallita maailmaa. 

Tästä tilanteesta kirja lähtee. Kirjaa joku kutsui Goodreadsin arvosteluissa "the geek fantasy" ja "nerd utopia", jotka kuvaavat parhaiten. Harrastin itse teininä tietokoneita yllättävän paljon, josta syystä tämä kirja tuntui erityisen läheiseltä ja houkuttelevalta - tunnistin paljon kirjassa liikkuvia viittauksia 80-luvun peleihin, musiikkiin, leffoihin ja sarjoihin. Lisäksi aihepiiri liikkui itseä kiinnostavan asian ympärillä. Loppuratkaisu ei varmasti yllättänyt ketään, mutta tarina oli rakennettu hienosti ja kantoi hyvin loppuun asti. 

Kirjasta on muuten tulossa ensi vuonna Steven Spielbergin ohjaama leffa, traileri tässä. Tämä on pakko mennä katsomaan! Pidin kirjasta siis todella paljon ja jos hieman erilainen dystopia-kirja kiinnostaa, niin tässä yksi vaihtoehto. 

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Leena Lehtolainen: Viattomuuden loppu



Leena Lehtolainen: Viattomuuden loppu
Tammi, 2017
kirjastolaina

"Vankilatuomion seksuaalirikoksista kärsinyt nainen surmataan heti hänen vapauduttuaan. Tapaus ohjautuu lapsiin ja nuoriin kohdistuvien rikosten osastoa johtavan Maria Kallion pöydälle. Marialla on tiimissään kaksi uutta työtoveria, tositelevisiosta tuttu Kristo Pohjola sekä pitkään Englannissa työskennellyt Johanna Al-Sharif.

Maria Kallio joutuu kosketuksiin asian kanssa, joka on hänelle teinipojan äitinä tuskallinen ja vastenmielinen. Tilannetta pahentaa se, ettei surmatyö jää ainoaksi."

Olen aiemminkin maininnut, että olen suuri Lehtolainen-fani. Maria Kalliot ovat olleet itselle todella iso osa omaa lukuhistoriaa ja nautin niiden ääreen palaamisesta kerta toisensa jälkeen. Kallioiden tapahtumat pyörivät aina lähellä itselle tuttuja maisemia, joten kun avaan uuden Maria Kallion, tuntuu se siltä, kun olisi kotiin palannut. Niin hahmot kuin maisemat ovat tuttuja ja turvallisia - vaikka tarinat itsessään aika hyytäviä ovatkin. 

Pistin kesällä jo varaukseen kirjastoon tämän uusimman Kallion, Viattomuuden loppu. Viikko sitten hain sen kirjastosta ja eilen aloittaessani vähän extempore lukumaratonia, päädyin tämän lukemaan. Ja onneksi luin, sain tästä hurjat 455 sivua nopeasti kasaan omaan maratonkertymään. Maria on siirtynyt LaNu-yksikköön Kilon poliisissa, ja vanhoista tutuista samassa yksikössä on myös savolainen Ville Puupponen. Marian omat lapset ovat jo teini-ikäisiä ja lasten- ja nuortenyksiköstä työt vainoavat kotiin saakka Mariaa herkästi. 

Juoneen itse sen enempää menemättä pidin siitä, miten hyvin Lehtolainen on taas kartoittanut ajantasalle niin ympäristöä tapahtumille kuin ajankohtaisia aiheitakin. Marialla oli perheen kanssa käytössä Whatsapp-ryhmä ja toisaalta Länsimetron myöhästymisestä vitsailtiin estottomasti kirjassakin. Jotain miinusta voisin antaa kuitenkin ehkä vähän turhasta sivujuonesta kannessakin esintyneen käärmeen kanssa - itse en matelijoista välitä ja toisaalta se (käärme) ei ollut juonenkaan kannalta niin oleellinen ja suorastaan ällötti itseä, niin olisi voinut ehkä pois jättää. Tai vähintään pienempään rooliin, nyt käärmeelle annettiin todella iso osa mielestäni kirjassa. 

Pidin tästä, nopea ja varma Maria Kallio-kirja - viihdyn näiden parissa huomattavasti paremmin kuin Hilja Ilveskeron kanssa. 

torstai 10. elokuuta 2017

Julie Murphy: Dumplin



Otava, 2016
kirjastolaina

"Koolla ei ole väliä: isosti tai ei ollenkaan! Dumplin on lihava - ja ihan ok asian kanssa. Hänestä täydellinen bikinivartalo saavutetaan pukemalla päälle bikinit. Kun hänen selleriä muistuttava äitinsä järjestää missikisat, Dumplin ilmoittautuu kisoihin mukaan protestina. Pakkaa sekoittaa entisestään työpaikan hottis, joka Dumplinin järkytykseksi ihastuu häneen. Soppa on valmis!"

Kesäkuussa osallistuin kesän lukumaratoniin viikko ennen juhannusta. Yksi maratonkirjoistani oli tämä Julie Murphyn Dumplin - isosti tai ei ollenkaan. Nappasin tämän kirjastosta luettavaksi, kun oli nuorten hyllyssä esillä ja muutamia postauksia kirjasta olin bongannut blogistaniasta.

Kirja oli oikein sopiva maratonlukeminen - nopea ja helppolukuinen. Mitään suuria wau-tunteita tämä ei herättänyt, mutta ehkä itseä ärsytti kirjan asenne. Murphy on saattanut koettaa tehdä kirjan lihavasta tytöstä, joka on rohkea ja ylittää raja-aidat ja koolla ei ole väliä-ajatuksella, mutta itselle tästä jäi vähän paha maku suuhun paikoitellen. Erilaisuutta korostettiin erilaisuuden takia ja esimerkiksi missikisoissa eniten sympatiaa saivat kaikki "poikkeavat" osallistujat - tämä itsessään tuntui korostavan sitä, että he olivat poikkeavia nuoria.

Kirja on myös kertomus äidin ja tyttären väleistä. Kuinka Willowdean (eli Dumplin, niinkuin hän itseään kutsuu) ei tunnu kelpaavan äidilleen, koska on läski. Vasta kun hänestä kuoriutuu se kuuluisa joutsen missikisojen edetessä, herää äitikin siihen todellisuuteen, että hänen tyttärensä on kaunis juuri sellaisena kuin on. Tarina tuntui alleviivaavan sitä, että "hei, lihavakin voi olla rohkea ja kaunis ja lihavaankin voi ihastua ja lihavakin voi olla hauska". Ymmärrän kirjan lähtökohdan ja tarkoituksen ja sen, että moni pitää tätä varmaan oikeasti todella hyvänä tavoitteena. Mutta kun minun mielestäni tällaista asennetta ei pitäisi tarvita alleviivata! Sen pitäisi olla ihan itsestäänselvää, että huolimatta ihmisen koosta (lihava, laiha, keskikokoinen) niin ihminen on sellaisenaan juuri sopiva.

Ehkä tämä jollain asteella osui liian lähelle, ja sen takia en aivan täysin päässyt nauttimaan tästä vaikka moni onkin tykännyt. Itse kirjoittamisessa ei ollut vikaa - teksti oli nasevaa ja napakkaa, mutta ajatustasolla tässä on jotain omaa arvomaailmaani vastaan. Kirja jätti ristiriitaiset tunnelmat - viihdyin sen parissa, mutta kuin sen silti jollain tasolla liian alleviivaavaksi. 

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Heinäkuun luetut


Heinäkuussa en ollut lomalla yhtään. Tein töitä koko kuun ja päivystin jopa kaksi viikkoa putkeen keskellä kuuta. Se rajoitti lukemista todella paljon, ja tuosta TBR-pinosta sain lopulta aika vähän luettua. Pinon ohi tuli kyllä napsittua kirja sieltä, toinen täältä.

Kummu kirjoittaa kirjailijattaresta, joka päättää hylätä miehet. Lisäksi kirjassa käsitellään todella raadollisesti jopa kirjailittaren ja hänen tytärtensä välistä suhdetta, joka osui ainakin itsellä lähelle kotia. Tästä bloggaus tulossa. 

Kotimaista nuortenkirjallisuutta, 17-vuotias Miia viettää kahden äitinsä kanssa mökillä  tylsää lomaa kaukana sivistyksestä, mutta yhtäkkiä mökille eksyy 19-vuotias Taneli isänsä kanssa. Miia ja Taneli päätyvät bensanhakureissuun vuorokaudeksi seikkailemaan. Hauska ja viihdyttävä, Miian nokkela ajatuksenjuoksu sai spontaaneja naurunpyrähdyksiä aikaan useasti!

Karl Axl Björkin viimeisin osa, jatkaa samaa mihin edelliset jääneet. Oli ihana, nautin tästä sarjasta kirja kirjalta enemmän! 1920-luvun Helsinki ja salapoliisijuttuja, todella kiva kombo ja hyvin toteutettu. 

Osittain samoja lähtökohtia kuin Hietalan kirjassa: 17-vuotias Molly, jolla kaksi äitiä ja haave poikaystävästä. Ympäristön Washington DC Yhdysvalloissa, mutta haaveet ja arki samantyyppistä molemmissa maissa.

Aivan hulvattoman ihana kirja kahdesta nuoresta, työkkärin tädistä sekä mummosta. Tämä blogattu jo täällä

Joona Linna-dekkarisarjan kolmas osa, joka kertoi nuorisokodissa tapahtuvista murhista ja niiden selvittelystä. Ensimmäistä kertaa hoksasin tässä sarjassa syyllisen ennenkuin se avattiin rautalangasta vääntäen lukijalle. Äänikirjana kuunneltu työmatkalla.

Vahvasti YA-genren parissa on heinäkuu siis mennyt! Yhteensä luettuja sivuja on 2030, joista äänikirjana yksi, e-kirjana kaksi kappaletta ja fyysisinä kappaleina loput, eli kolme kappaletta. Kirjastolainoja oli 4, BookBeatin kautta tuo äänikirja ja yksi kappale oli kustantajalta saatu arvostelukappale.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Laura Lehtola: Takapenkki


Otava, 2017
Kirjastolaina

"Tuula Kervinen on työvoimatoimiston virkailija, joka ei paljoa vaadi. Kunhan aviomies edes joskus hellittäisi lauantairutiineistaan ja aikuistuva poika muistaisi kemikaalien vaarat. Aleksi on Tuulan asiakas, joka haluaa eroon työkokeilusta hotellin saunaosaston selänpesijänä. Elina on 17-vuotias, raskaana eikä tiedä mitä haluaa. Yhdessä kolmikon on selvittävä koettelemuksesta, jonka jälkeen kukaan ei ole entisellään."

Laura Lehtolan esikoisteos, Pelkääjän paikalla, oli yksi suosikeistani vuonna 2015 (vaikka en kuitenkaan ole kumma kyllä, siitä blogannut, täytynee korjata jossain vaiheessa tuo virhe!). Kirja oli niin sanotusti toisen osapuolen tarina Laura Saven teokseen Paljain jaloin, jossa päähenkilö (Save itse) sairastui syöpään. Pidin Lehtolan kirjoitustyylistä paljon, joten olin todella iloisesti yllättynyt, kun bongasin keväällä syksyn uutuusluetteloista Lehtolan uuden kirjan, Takapenkki. 

Sainkin kirjan aika nopeasti kirjaston varauslistalta omiin sormiini, ja luin yhdessä illassa. Lehtola kirjoittaa sujuvaa, mukaansa tempaava ja todella monipuolista tekstiä, vaikka kirja vähän kevyempi onkin (sekä huomattavasti humoristisempi - nauroin useampaan otteeseen tämän kanssa!) kuin esikoiskirjansa. 

Takapenkki kertoo Elinan, Aleksin ja Tuulan yhteen nivoutuvista kohtaloista. Tuula on viisikymppinen työkkärin täti, joka kokee tekevänsä tärkeää työtä sekä kärsii pientä eroahdistusta ainoan lapsensa muuttaessa pois kotoa. Aleksi taas on mummin kasvattama, erittäin fiksu mutta vailla suuntaa oleva nuori, joka on ollut vuosia ihastuneena Elinaan. Elina taas on rikkaan perheen kympin oppilas, joka huomaa olevansa raskaana vanhempien viettäessä työkomennusta Etelä-Amerikassa. 

Lehtola vie tarinaa eteenpäin jokaisen kolmen näkökulmasta. Jokaisella näistä päähenkilöistä on selkeästi oma, tunnistettava äänensä. Nautin erityisesti Aleksin mummon kommenteista sekä Aleksin lentävistä lauseista ("Jeespoks kelloggs rice crispiees" sekä "Näin on näppylät") että Wikipedian selaamisesta. Sellaista nippelitietoutta oli Lehtola onnistunut Aleksille kaivamaan, joka hurmaa minut. (Vaikka onkin aikamoinen aasinsilta, niin Andy Weirin Yksin Marsissa on vähän samalla saralla sen fiiliksen kanssa, mikä Aleksista tuli tässä kirjassa - tykkään!)

Pidin tästä siis kovin ja jään odottamaan, josko Lehtola kirjoittaa jotain uutta lisää!

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Becky Albertalli: The Upside of Unrequited


Balzer + Bray, 2017 (Overdrive-versio)

"Seventeen-year-old Molly Peskin-Suso knows all about unrequited love. No matter how many times her twin sister, Cassie, tells her to woman up, Molly can’t stomach the idea of rejection. So she’s careful. Fat girls always have to be careful.
Then a cute new girl enters Cassie’s orbit, and for the first time ever, Molly’s cynical twin is a lovesick mess. Meanwhile, Molly's totally not dying of loneliness—except for the part where she is. Luckily, Cassie's new girlfriend comes with a cute hipster-boy sidekick. If Molly can win him over, she'll get her first kiss and she'll get her twin back. There's only one problem: Molly's coworker, Reid. He's a chubby Tolkien superfan with a season pass to the Ren Faire, and there's absolutely no way Molly could fall for him."

Olen kesän aikana hurahtanut jonkin verran Youtuben ns. Booktubeen. Booktube on siis oma scenensä Youtubessa, jossa eri tubettajat kertovat blogien tapaan lukemistaan kirjoista, vastaavat erilaisiin haasteisiin, esittelevät ostamiaan kirjoja jne. Varsinkin YA-genrellä on todella vahva Booktube-yhteisö ja olenkin kasvattanut omaa TBR-listaani näiden tubettajien suositteluista todella paljon!

Yksi näistä suositelluista kirjoista on ollut Becky Albertallin The Upside of Unrequited. Albertallilta on aiemmin suomennettu yksi kirja, "Minä, Simon, Homo Sapiens", joka julkaistiin tänä vuonna. Tuo kirja on saanut myös aikapaljon kehuja kirjablogeissa, ja varsinkin Helsingin Pride-viikon aikana tuota kirjaa nostettiin paljon esille. The Upside of Unrequited sopisi myös tuohon Pride-teemaan, ja suosittelenkin myös sen lukemista, jos on pitänyt Simonin tarinasta. 

Molly on 17-vuotias tyttö, jolla on kaksoissisko Cassie, pikkuveli Xav ja kaksi äitiä. Cassie löytää yhä uudelleen itselleen tyttöystäviä, mutta Molly ei tunnu saavan edes yhtä poikaystävää. Toisaalta Mollyn kesätyöpaikassa on ihan hauska poika, Reid, mutta samalla Molly tuntee ihastusta Cassien tyttöystävän Minan parhaaseen kaveriin, Williin. 

Pidin kirjan kevyestä otteesta, vaikka suoraan sanottuna Mollyn sisko Cassie vaikutti todella ärsyttävältä ihmiseltä. Jonkin verran tuntui kirjassa olevan myös ylimääräisiä hahmoja, joiden asemaa en ihan täysin ymmärtänyt, mutta eivät nämä liikaa häirinneet. Amerikkalaiseksi nuorten kirjaksi kirjassa käsiteltiin yllättävän vapaasti alkoholin käyttöä, tyttöjen ja poikien yökyläilyä toistensa luona sekä baareissa käymistä. Minun piti jopa tarkistaa, että olihan nämä hahmot 17-vuotiaita - amerikkailisissa nuorten kirjoissa kun ei yleensä ihan näin reippaalla kädellä ole näitä aiheita käsitelty. 

Mutta kaikenkaikkiaan oikein kiva kirja - ei suuria tunteita herättävä, mutta viihdyin sen parissa hyvin. Itse luin kirjan Helmet-kirjaston kautta Overdrivesta alkuperäiskielellä, mutta esim Adlibriksellä näyttää olevan kirja saatavissa myös pokkarina*.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Yaa Gyasi: Matkalla kotiin



Otava, 2017 

"Ylistetty, kiihkeä esikoisromaani sisarpuolista, jotka toisistaan tietämättä päätyvät samaan linnoitukseen 1700-luvun Afrikassa: toinen vaimoksi, toinen orjaksi. Effie jää valkoisen kuvernöörin vaimona Ghanaan, kun orjalaiva vie hänen siskopuolensa Esin Yhdysvaltoihin. Rakkaus kuitenkin kurottaa yli meren, eivätkä sitä pidättele kahleet."

Tämä kirja on noussut kevään ja kesän aikana todella monessa blogissa esille ja suurin kehuin. Niinpä nähdessäni tämän kirjaston Bestseller-hyllyssä täysin vapaana, odottamassa minua selkeästi, päätin napata kirjan mukaan. Ja miten upean kirjan nappasinkin! Koen, että kirjan aihepiiri on kaukana omasta mukavuusalueestani lukemisen saralla, mutta Gyasi on onnistunut kirjoittamaan niin vetävää tekstiä ja tuomaan jopa 1700-luvun Afrikan täysin 2000-luvun valkoisen lukijan iholle, että kaikki ylistyssanat tästä teoksesta ovat erittäin ansaittuja. 

Teos on yksi kokonaisuus, mutta rakentuu hieman novellimaisesti. Jokainen osuus on uuden ihmisen, uuden sukupolven tarina ja kertomus jostain heidän elämänsä hetkestä. Kaikki alkaa Effiestä ja Esistä, ja lopulta päädymme 2000-luvulle Yhdysvaltoihin ja Afrikkaan. Tarinassa käydään läpi heimosodat Afrikassa, orjuus niin laivoilla, plantaaseilla kuin hiilikaivoksissa, New Yorkin kaduilla kuin takaisin Afrikassa myös. 

Kuten alussa totesin, on tämä aihepiiri kaukana omasta mukavuusalueestani. Mutta olen todella onnellinen, että tähän tartuin. Alkuun jännitin kirjasta bloggaamistakin, kun tuntui, että ei tästä voi sanoa oikein mitään kirjan arvoista, niin pahasti tämä kirja minut vei mukanaan. Ehdottomasti top 3-listalle tämän vuoden luetuista. Suosittelen tarttumaan tähän kirjaan, vaikka se ei omalta jutulta kuulostaisikaan. Ja jos kuulostaa, niin mene jo, hae kirja käsiisi! 

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Heinäkuun TBR

Kesäkuu ei ole vielä täysin ohi, mutta suunnittelen jo täyttä häkää heinäkuuta. Heinäkuussa ei ole yhtään lomaa, mutta haluaisin edes kirjojen kautta kokea olevani osittain lomalla. Niinpä olen koettanut kaivella TBR-pinoon heinäkuulle vähän sitä sun tätä - kevyttä hömppää, dekkareita mutta myös jotain vähän vakavempaakin. Jokaiselle on oma aikansa ja paikkansa. Olen keräillyt lukupinoani niin kirjaston syövereistä kuin käytettynä Awesomebooks.comista että sieltä jo moneen kertaan mainitulta Dekkarilauantailta. Josko näillä saisi heinäkuuta käyntiin? 


Essi Kummu - Hyvästi pojat
Arvostelukappale, jota luen osittain jopa vereslihalla. Kertojan ja esikoistyttärensä väleissä on jotain samaa, jota tunnistan omasta elämästäni oman kuopukseni kanssa, Luen hiljalleen, rauhassa.

Jojo Moyes - Sheltering Rain
Sukupolviromaani, Moyesin esikoisteos vuodelta 2002. On Joy Hong Kongissa 60-luvulla, on hänen tyttärensä Kate 80-luvulla Irlannissa ja Joyn tyttärentytär Sabine 90-luvun lopussa.

JP Koskinen - Tammikuun pimeä syli
Koskisen Murhan vuosi-sarjan ensimmäinen osa. Suhteellisen paljon kehuttu sarja, josta kolmas osa ilmestyi tänä vuonna.

Nele Neuhaus - Joka tuulen kylvää
Lumikin on kuoltava-kirjan ilmeisesti itsenäinen jatko-osa. Muistaakseni en pitänyt niiiin paljoa poliisihahmoista edellisessä kirjassa, mutta jokin silti houkutteli nappaamaan tämän saksalaisen dekkarin luettavaksi.

Jessica Knoll - Luckiest girl alive
Syksyn uutuuksia tämän käännös, itse pistin tilaukseen alkuperäiskielellä Briteistä. Mainostettiin jollain sivulla, että "Paholainen pukeutuu Pradaan ft Kiltti tyttö"-tyyppinen kirja. Ja molemmat kelpaa minulle!


Julie Berry - Kunnes kerron totuuden
HS.fi:ssä oli toissapäivänä muutamakin artikkeli young adult- eli nuortenkirjallisuusgenrestä. Jutussa käsiteltiin sitä, miten esimerkiksi Yhdysvalloissa tuo genre on yksi suosituimmista ja myy kuin häkä, mutta Suomessa se ei ole saanut tuulta allensa. Kuten olen muutamaan otteeseen maininnut, on oma comfort zone hyvä ja laadukas YA-kirja. Niinpä kirjastoreissulla nappasin hyllystä tämän. (Hei, tämä oli muuten takakansitekstin perusteella - menisi siihen yhteen Helmet-haasteen kohtaan, jota en ole vielä keksinyt!)

Nelli Hietala - Miia Martikaisen kärsimysviikko
Sama perustelu kuin edellisen kohdalla - itselle tuntematon kirjailija mutta kuulosti kivalta. Kesä, mökkinaapuri, söpö poika, bensanhakureissu kahdestaan.

Lauren Oliver - Kuin viimeistä päivää
Olen muutamia Oliverin kirjoja lukenut, mutta en suomennettuna yhtään. Pidän näistä, jokin erikoisempi twisti aina mukana kirjoissa. Tässä se on se, että Samantha Kingston kuolee ja elää elämänsä viimeisen päivän seitsemän kertaa uudelleen - tarkoituksena kasvaa ihmisenä.

Millaisia lukusuunnitelmia teillä on heinäkuulle? 

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Puolivälin katsaus Helmet-lukuhaasteeseen


Aloitin vuoden alussa, kuten monet muutkin, Helmet-kirjaston lukuhaasteen (josta bloggasin täällä). Nyt on vuosi noin puolessa välissä ja näin ollen lukuhaastekin, joten on enemmän kuin paikallaan katsastaa, missä vaiheessa oma lukuhaasteni menee. 

Olen tähän mennessä lukenut Goodreadsin mukaan 45 kirjaa kun taas blogin oma tilasto taas sanoo 40 kappaletta. Ero näyttää johtuvan muutamasta opiskeluun liittyvästä kirjasta, jotka Goodreads haluaa ajatella tietenkin aivan aiheellisesti luetuksi, mutta itse en niitä tähän omaan lukumäärään ota mukaan. Lukumäärässä on muutama pidempi lastenkirja, vaikka niitä voisi olla enemmänkin. 

Helmet-haasteessa on yhteensä 50 kirjaa, ja olen näihin 50 kirjaan saanut seuraaviin kohtiin pujotettua jonkin lukemistani kirjoista. 

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
Salla Simukka - Musta kuin eebenpuu

3. Suomalainen klassikkokirja
Aleksis Kivi - Kullervo
* Tämän luin opintoja varten, ja sain helposti tähän siis kohdan. Olisin voinut myös valita muutamista muista kotimaisista lukemistani klassikoista.

4. Kirja lisää hyvinvointiasi
Satu Rämö & Hanne Valtari - Unelmahommissa
* Ehdottomasti on lisännyt hyvinvointia! Ja päästänyt ne omat unelmat hieman juoksemaan kovaa vauhtia.

5. Kirjassa liikutaan luonnossa
Richard Adams - Ruohometsän kansa

6. Kirjassa on monta kertojaa
Jandy Nelson - I'll give you the sun

7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
Lars Kepler - Hypnotisoija

8. Suomen historiasta kertova kirja
Jukka Viikilä - Akvarelleja Engelin kaupungista
* Viime vuoden Finlandia-voittaja, joka oli todella kaunis ja lyhyt kirja.

9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
Joel Haahtela - Mistä maailmat alkavat

11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
Oskari Saari - Aki Hintsa, voittamisen anatomia

12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
Mari Manninen - Yhden lapsen kansa

13. Kirja "kertoo sinusta"
Steven Rowley - Lily ja mustekala
* Kuten blogatessani tästä kirjasta kerroin, osui tämän kirjan lukeminen todella ikävään kohtaan omassa elämässäni. Olin juuri joutunut luopumaan omasta ensimmäisestä koirastani sairastelujen ja iän takia ja päästämään T:n vihreämmille niityille.

16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
Kazuo Ishiguro - Pitkän päivän ilta

17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
Riikka Pulkkinen - Paras mahdollinen maailma

18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
Tom Malmqvist - Joka hetki olemme yhä elossa

20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
Annamari Marttinen - Törmäys

22. Kuvitettu kirja
Sinikka Nopola & Tiina Nopola - Risto Räppääjä ja Sevillan saituri
* Oikeastaan näitä Räppääjiä on mennyt kevään aikana useampikin, mutta tämä taisi olla ainut, jota emme olleet vielä aiemmin lukeneet.

23. Käännöskirja
Martina Haag - Olin niin varma meistä
* Tämä kohta oli myös yksi helpoimmista alkuvuonna, vaihtoehtoja olisi vaikka kuinka! 

24. Kirjassa selvitetään rikos
Clare Mackintosh - Annoin sinun mennä

25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
Eve Hietamies - Hammaskeiju

31. Fantasiakirja
Emma Puikkonen - Eurooppalaiset unet
* En tiedä, lasketaanko tämä virallisesti fantasiakirjaksi, mutta  mielestäni tässä oli fantasiaan soveltuvia teemojakin.

34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
Sylvia Plath - Lasikellon alla

35. Kirjan nimessä on erisnimi
Gustave Flaubert - Rouva Bovary

38. Kirjassa mennään naimisiin
Hanya Yanagihara - Pieni elämä

40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
Han Kang - Vegetaristi

41. Kirjan kannessa on eläin
Leena Lehtolainen - Tiikerinsilmä

42. Esikoisteos
Ina Westman - Syliin

45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
Katri Rauanjoki - Jonain keväänä herään

46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
Liane Moriarty - Tavalliset pikku pihajuhlat

49. Vuoden 2017 uutuuskirja
Holly Bourne - Oonko ihan normaali?
* Näitä uutuuskirjojakin olisi tässä kevään aikana voinut useammankin laittaa, mutta päädyin tähän Bournen kirjaan tähän kohtaan.

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
Yaa Gyasi - Matkalla kotiin

Seuraavat kohdat taas ovat vielä auki, vaikka olisin kuvitellut löytäväni sopivia kirjoja helpostikin esimerkiksi kohtiin 2, 10, 14, 15, 21, 2, 29 ja 37. Toisaalta, ehkä tässä pitää jättää syksyynkin jotain kohtia täyteltäväksi? Ei tässä kuitenkaan minkäänlainen kiire ole. 

2. Kirjablogissa kehuttu kirja
* Tähän on omalla TBR-listalla vaikka kuinka monta teosta!

10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
* Mietin, olisinki sijoittanut Gyasin Matkalla kotiin tähän kohtaan, sillä siinä on mielestäni todella upea kansi. Sijoitin sen kuitenkin kohtaan 50, mutta en usko tämän olevan hankala.

14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
* Valitsen nykyään todella huonosti kirjoja takakansitekstien perusteella! Tulee olemaan siinä mielessä hankala. Pääasiassa valitsen suosittelujen perusteella. 

15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
* Uskon tämän olevan suht helppo. 

19. Yhdenpäivänromaani
* Tämä tulee myös tarvitsemaan jonkin verran pohtimista ihan erikseen, harvemmin tulee luettua yhdenpäivänromaaneja. 

21. Sankaritarina
* Tämä kohta on todennäköisesti helppo, kun katson omaa TBR-kirjapinoa. 

26. Sukutarina
* Tämä myös täyttynee yhdestä kesken olevasta kirjasta. 

27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
* Jos en väärin muista, niin syksyllä tulee uusi Maria Kallio, joten se mennee tähän kohtaan. 

28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
* Edelleen, yksi keskeneräisistä kirjoista sopii tähän. 

29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
* Tätä saatan joutua miettiä pidempään, ensin pitäisi varmaan ratkaista, mitä itse haluaisin oppia. 

30. Kirjan nimessä on tunne
* Joutunen miettimään tätä myös hieman. 

32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta

33. Kirja kertoo Intiasta
* Tähän haluaisin ehkä jotain hyviä vinkkejä, Intiasta kertovia kirjoja en ole tainnut ollenkaan lukea koskaan?

36. Elämäkerta tai muistelmateos

37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta

39. Ikääntymisestä kertova kirja

43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
* Näitä on koko TBR-lista täynnä! 

44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
* Yksi tällä hetkellä lukemistani kirjoista soveltuu tähän loistavasti. 

47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit

48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän

30 kohtaa siis täytetty ja 20 kohtaa tyhjänä vielä. Missä vaiheessa teidän lukuhaasteenne on, joko on kaikki luettu vai vielä jäljellä jotain? Mikä kohta tuntuu erityisen hankalaltal? 

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Sophie Kinsella: Kuka on pomo


Sophie Kinsella: Kuka on pomo
WSOY, 2017

"Katie Brenner on velho markkinoimaan. Sitä vain ei tajuta tyylikkäässä lontoolaistoimistossa, josta hän saa potkut. Isän maatilamatkailukohteen Katie sen sijaan nostaa taidoillaan kaikkien huulille.
Maalaistyttö Katie taitaa markkinoinnin salat. Vain itsensä markkinoinnissa hän ei ihan pärjää, vaikka päivittää sometilejään minkä ehtii. Kun Katie palaa kovasta Citystä maalle ja tarttuu toimeen isänsä vihermatkailuhankkeessa, niin eipä aikaakaan kun Lontoon trendikkäimmät tyypit jonottavat pääsyä maatilan luomuruoan lähteille. Jonossa seisovat myös Katien entinen pomo ja pomon pomo, upea Alex."
Juhannusviikolla on tuntunut meidän lomapaikassa sataneen melkein joka päivä useamman tunnin ajan. Pakkasin lomalle mukaan paljon luettavaa, mutta myös neulottavaa. Suurempi tarve olisikin ollut lämpimillä neuleilla, joten kulutin kaksi päivää yhden villahuivin loppuun neulomisesta. Samaan aikaan ei voi kunnolla lukea, joten äänikirjat ovat tässä suuri pelastus. Lasten kuullen taas ei viitsi erilaisia dekkareita ja murhatarinoita kuunnella, joten piti kokeilla jotain "uutta". Päädyin valitsemaan BookBeatista ilmeisesti aivan vasta julkaistun Sophie Kinsellan uusimman kirjan, Kuka on pomo. 

En ole Kinsellaa lukenut muutaman ensimmäisen Himoshoppaaja-kirjan jälkeen. Itseä alkoi ärsyttää Becky hahmona todella pahasti, kun tuntui, ettei hän kasvanut yhtään kirjasta toiseen vaan jatkoi sitä samaa sähläystä ja vielä rahan kanssa sillä tavalla. Tätä uskalsin nyt kuitenkin kokeilla, kun kirjassa on täysin uusi päähahmo, Katie Brenner! Katie on maalaistyttö, joka on haaveillut asuvansa Lontoossa koko ikänsä. Hän on fiksu, ja kouluttautunut, mutta silti täysin hanttihommissa työelämässä. Lisäksi Katien pomo on aivan kamala, ja erinäisten sattumusten kautta Katie päätyy takaisin isänsä maatilalle. 

Se mikä tässä kirjassa eniten miellytti itse Katie-hahmon lisäksi oli sen osittain kantaakin ottava ajatus siitä, minkälaisena me myymme itsemme somessa ja ylipäätänsä elämässä. Kukaan ei voi tietää, mitä kaikkea toisella on menossa, oli hänen elämänsä ulospäin miten täydellisiä Instagram- ja Facebookpäivityksiä tahansa. 

Jäin itsekin miettimään omia Instagram-kuviani, ja huomasin myös esimerkiksi lomaviikon osalta, että aurinko paistoi joka kuvassa, vaikka käytännössä täällä on satanut vettä ja tullut n 90 % ajasta. Blogin Instagram-tili on "harkitumpi", joten se näyttääkin ihan erilaisen puolen omasta elämästäni kuin henkilökohtainen tilini. En toisaalta ollut niinkään tajunnut, että onpa tuo henkilökohtainenkin tili jollain asteella "tietyssä muodissa oleva", joka ei paljasta niistä elämän negatiivisista puolista oikeastaan yhtään mitään. 

Näin vaan tämäkin chick lit-kirja sai jotain syvällisempää omassa päässä liikkumaan. Suosittelen lämpimästi kesäluettavaksi tätä Kinsellan uutta, etenkin jos Himoshoppaajat eivät ole olleet niitä suosikkeja. 

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kesän ensimmäinen lukumaraton


Osallistuin ensimmäistä kertaa omassa kirjabloggaushistoriassani lukumaratoniin! Virallisesti kesän ensimmäinen lukumaraton olisi ollut 17.-18.6., mutta oman alkaneen kesäloman kunniaksi päätin aloittaa jo perjantaina, 16.6. Niinpä oma maratonaika oli pe 16.6. 16.00 - la 17.6. 16.00 välinen aika. Tähän aikaväliin ehdin käydä myös Korjaamon Dekkarilauantaissa, mutta muuten meni kirjan parissa aikalailla tuo vuorokausi. 


Perjantaina aloittelin maratonia Julie Murphyn Dumplin-kirjalla. Luin sen Helmetin e-kirjalainana ja sivuja oli 299 tuossa e-kirjassa. Kirjan olin saanut luettua 20.30 mennessä, jonka jälkeen hyppäsin juuri postista hakemasi Natohan Hillin The Nix-kirjan kyytiin. 

The Nix on tulossa syksyllä Gummeruksen käännöksenä suomeksi ja sieltä syksyn katalogista sen itselleni bongasinkin ja tilasin englanninkielisenä. Ja miten hieno kirja tämä onkaan, vaatii oman postauksen sitten kun saan valmiiksi! Pe-iltana ja lauantaiaamuna luin tätä kirjaa yhteensä 236 sivua (kirjan ollessa reippaasti yli 700 sivuinen). 


Lauantaina kerkesin vielä Dekkarilauantain jälkeen aloittamaan kotimatkalla Matti Laineen Pahojen miesten seuraa, josta ahmin ennenkuin kello löi lauantaina 16.00 152 sivua. 

Yhteensä siis tämän ensimmäisen lukumaratonini aikana luin 687 sivua, ja olen oikein tyytyväinen saldoon. 

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Matti Laine: Pahojen miesten seura


Matti Laine: Pahojen miesten seura
Bazar, 2017

"Entisen NHL-maalivahdin Elias Vitikan elämä muuttuu kertaheitolla, kun hän ottaa Helsingin yössä taksinsa kyytiin joukon juhlatuulella olevia jääkiekkoilijoita. Eräs kyytiläisistä on hänen vanha tuttunsa pelivuosilta ja tämä palkkaa uransa jälkeen vuosikausia holtittomasti ajelehtineen Vitikan varjostamaan tulevaisuuden hyökkääjätähteä, jonka otteet kaukalossa ja sen ulkopuolella eivät miellytä pelaajan lähipiiriä. Kyttäyskeikka vie Vitikan jääkiekon parista yhtäkkiä täysin toisenlaiseen seuraan, keskelle järjestäytyneen rikollisuuden välienselvittelyjä."

Olin lauantaina Helsingin Korjaamolla ensimmäisessä Dekkarilauantaissa ikinä. Tapahtuma oli ilmainen ja käsitin, että se järjestettiin yhteistyössä Helsingin Kirjamessujen kanssa. Tapahtumassa oli todella mielenkiintoisia haastatteluja ajankohtaisista dekkareista sekä muutama kustantaja dekkarivalikoimineen myymässä. Oma kesäloma alkoi juuri, joten lauantai dekkareiden parissa omassa rauhassa oli lähes täydellinen tapa aloittaa loma!

Tapahtumassa julkistettiin myös Paras kesädekkari 2017-äänestyksen voittaja, ja kun voittajaksi ilmoitettiin Matti Laineen uusin Vitikka-sarjan teos, oli minunkin todettava, että ehkäpä tähän kirjasarjaan kannattaa tutustua. Laineen haastattelu oli myös mielenkiintoinen kuunneltava, ja antoi aika hyvän lähtölaukauksen Elias Vitikkaan tutustumisessa. Ei ole ihan niin yleinen näkökulma dekkari/rikollisgenreen tämä Laineen sarja. Mukaan tarttuikin kaikki kolme kirjaa sarjasta ja ensimmäinen, Pahojen miesten seura, tuli ahmittua viikonlopun aikana! 

Elias Vitikka on siis entinen huipputason jääkiekkoilija, maalivahti, joka on ollut NHL:ssä asti. Miehen kunto ei kuitenkaan kestänyt huipulla olemista ja Vitikka palasi maitojunalla takaisin Suomeen. Miehen elämä ei ole ammattiuran jälkeen mennyt ihan nappiin ja kirjan alussa hänet löytää taksin ratista. Vitikka päätyy erinäisten seikkailujen jälkeen jopa vähän kaidalle tielle, mutta jotenkin hahmona hän on silti sen verran sympaattinen, että hänen jopa toivoo vähän onnistuvan tässä uudessa hommassaan. Pidin myös kovasti loppua kohden isompiin ja parempiin rooleihin päätyvistä Mylläristä ja Vingeristä. 

Lykkäsinkin kirjan seuraavaksi mieheni luettavaksi, sillä uskon hänen pitävän tästä kirjasarjasta myös todella paljon. Omalla bloggauslistalla on vielä pari muutakin kirjaa, sillä osallistuin kesän ensimmäiseen lukumaratoniin pe-la välissä. Luettuja sivuja tuli vajaa 700, joka onkin oikein hyvä suoritus ihka ensimmäisestä lukumaratonistani! :) 



keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Virpi Hämeen-Anttila: Kuka kuolleista palaa


Otava, 2016

"Vuoden 1921 syyskesällä Helsingissä syttyy liekkeihin useita teollisuusrakennuksia. Kun laivanvarustamon konttoripäällikkö saa palossa surmansa, poliisi pyytää Björkin avukseen.

Samaan aikaan Björk kaivautuu syvälle Helsingin alamaailmaan, kun hän etsii rikostodisteita arkkivihollistaan, pelottavaa Vahanaamaa vastaan. Kaiken kukkuraksi Björkin kuolleeksi luultu isä palaa Siperiasta elossa ja alkaa puuttua karkeaan tapaansa poikansa elämään."

Olen hieman jäljessä tämän ihanan 1920-luvun salapoliisisarjan kanssa - uusin teos kun jo tänä kesänä näytti kaupan hyllyille tulevan. Muistan ensimmäistä Karl Axel Björkin teosta lukiessani, että en ihan lämmennyt tarinalle vaikka pidin aikakaudesta ja hahmoista ja sijainnista. Nyt kuitenkin Hämeen-Anttila alkaa saamaan Björkin tarinoihin vähän syvyyttä ja parempaa, realistisempaakin ehkä?, juonta, ja tämän kirjan taisin ahmaista kahdessa illassa. 

Vahanaaman tarina on pyörinyt nyt todella paljon Björkin tarinassa mukana, toivon kovasti, että uusimmassa teoksessa siihen saadaan jotain lopullista ratkaisua. Se ehkä alkaa kyllästyttää hieman. Vahanaamahan on jostain syystä (joka ei enää näin kolmannen kirjan paikkeilla muistu edes mieleen) Björkin niin sanottu arkkivihollinen, ja toisaalta Björkillä on myös jotain hampaankolossa tätä gangsteria vastaan. 

Yksi iso parannus oli myös Valkaman, Björkin uskollisen avustajan, yhä suurempi rooli tarinassa. Valkama on jotenkin aivan ihana hahmo - katujen poika, mutta fiksu ja nokkela ja nopeat hoksottimet. Sopii loistavasti Björkin pariksi. Samoin isompaan rooliin pääsi nyt Björkin Ester-serkku, jonka osalta onkin jännittävä odottaa jatkoa!



Osallistun tällä postauksella #dekkariviikko kirjablogeissa-tempaukseen, jota emännöi Yöpöydän kirjat-blogi.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

#dekkariviikko


Kirjablogit osallistuvat tänä vuonna Dekkariviikkoon useallakin tavalla - viikon aikana julkaistaan paljon postauksia dekkareista, mutta näin heti maanantaina on klo 10 alkaen tullut tunnin välein eri blogeissa dekkariaiheisia kirjoituksia. Tätä maanantain haastetta emännöi Yöpöydän kirjat-blogin Niina, jonka blogista löytyy mukana olevat blogit sekä kellonajat. Minun vuoroni on siis näin klo 17.00 ja päätin pohtia omassa maanantaihaasteen postauksessa vähän omia lempidekkarihahmojani!

Dekkarit ovat se genre, jotka ovat aikoinaan houkutelleet minut lukemaan yhä entistä enemmän. Muistan yläasteella lukeneeni mökillä mummin kirjahyllystä kaikki vanhat Agatha Christiet ja siirtyneeni sitten kirjaston kautta kohti muita dekkareita. Meni vuosia, että luin oikeastaan ainoastaan dekkareita ja vasta viimeisten 5-10 vuoden aikana olen pikkuhiljaa laajentanut omia lukutottumuksia.


Mikä niissä dekkareissa sitten minua houkuttelee? Ehkä se on se mukaansa tempaava juoni, jokin rikos, joka pitkää ratkaista, eli niitä kuuluisia harmaita aivosoluja saa käyttää. Hercule Poirot onkin itselle yksi niistä tärkeimmistä ja parhaista rikosten ratkaisijoista. Juonen pitää olla yllättävä, sen tulee yllättää nimenomaan minut siten, että koen jonkinlaisen wau-olon kirjaa lukiessa.

Toisaalta rakastan myös sitä perinteistä tutkimustyötä. Sue Graftonin Kinsey Millhone muistikortteineen omassa pienessä toimistossaan on aivan järjettömän houkutteleva hahmo - samanlaisesta siististä, organisoidusta ja järjestelmällisestä korttisysteemistä itsekin usein haaveilen. Uusin Millhone-dekkari on muuten pelkkä X, joka on itseltä vielä lukematta. 



Jos sitten mietitään kotimaisia dekkareita, niin Leena Lehtolaisen Maria Kallio-sarjan kirjat ovat olleet kiinteä osa omaa lukuhistoriaani. Kallioissa viehätti se nuorta naista aikanaan se, kun tunnistin paikkoja, joissa tapahtumat pyörivät. Kirjoihin hukkui mukaan paremmin, kun näki silmissään missä mennään. Varsinkin Kuolemanspiraali ja tapahtumapaikkana Matinkylän jäähalli, jossa itsekin olen luistellut nuorena, osui todella lähelle.

Nykyisistä suosikkidekkareistani on mainittava ainakin Robert Galbraith ja Cormoran Strike-kirjat (joista ensimmäinen oli Käen kutsu). Galbraithan on J.K. Rowlingin salanimi ja kyllä hän osaakin kirjoittaa myös dekkareita - ainakin itse olen pitänyt näistä todella paljon. Bongasin muuten netistä syksyllä, että BBC One on tekemässä näistä kirjoista draamasarjan, joita tähdittää Holliday Grainger (Robin Ellacottina) ja Tom Burke (Cormoran Strikena). Lisäksi J.K. Rowling on kertonut, että sarjan neljäs kirja, Lethal White, julkaistaan tänä vuonna. Sitä odotellessa!



Dekkareiden lisäksi rakastan rikossarjojen katsomista telkkarista! Tosin niiden pitää olla oikeasti hyviä, ja niitä alkaa olla aika vähän nykyään. Ylellä oleva Hiljainen todistaja on pyörinyt jo vuosia, kuten myös Kova laki ja sen eri spin-offit. Näistä pidän, sillä näissä ei mennä liian tekniikka edellä (kuten osassa CSI:sta alkoi loppua kohden olla) vaan oikeasti koetetaan päättelemällä ja tutkimalla ratkaista rikoksia.

Ketkä ovat sinun suosikki tutkijoita dekkareista?