Satu Rämö & Hanne Valtari: Unelmahommissa - tee itsellesi työ siitä mistä pidät
WSOY, 2017
"Innostava vertaisopas kaikille niille, jotka haluavat rakastaa työtään.
Työelämästä voi tehdä itsensä näköisen. Harrastuksesta voi tehdä kannattavan työn. Kaksi kokenutta yksityisyrittäjää kertovat, miten se onnistuu.
Moni haaveilee jättävänsä palkkatyöt ja alkavansa tehdä työkseen sitä mistä pitää. Miten sitten pystyy yhdistämään intohimonsa ja elannon hankkimisen? Mitä jos yhden intohimon sijasta onkin monta kiinnostuksen kohdetta?
Kaksi luovan alan yksityisyrittäjää Satu Rämö ja Hanne Valtari kertovat, miten loikka unelmien töihin heidän kohdallaan onnistui. Kirjassa he puhuvat avoimesti niin työuransa hyvistä hetkistä kuin paniikin tunteista ja pettymyksistä. Lisäksi he jututtavat eri alojen huippuammattilaisia, jotka ovat oman itsensä herroja. Rämön ja Valtarin esimerkki kannustaa kaikkia niitä, jotka miettivät uskaltavatko ja niitä jotka ovat jo uskaltaneet."
Sain tämän kirjan heti sen tultua painosta, ja luin lähes samantien. Silti en ole saanut aikaiseksi tästä kirjoittaa bloggausta, sillä kirja herätti niin paljon piilossa olleita ajatuksia ja haaveita, että vieläkin niiden ääneen sanominen jännittää. Olen tutkinut, pohtinut, miettinyt ja nyt lopulta todennut, että koetetaan sanoa kirjasta jotain ja ehkä omista haaveistakin.
Kirjassa Lähiömutsi-blogin Hanne ja Salamatkustaja-blogin Satu kertovat, miten omasta työstä voi saada miellyttävän, unelmahomman. Pääpaino on kirjassa on vahvasti näissä nykyajan monialatöissä: bloggaamista, kirjoittamista, jne yrittämiseen viittavaa, mutta onpa joukkoon eksynyt myös muutama ihan oikeasti hyvä vinkki tällaiselle kunnan virkamiehellekin siihen omaan työhön.
Sadun tapa kirjoittaa hurmasi minut viimeistään hänen Islannista kertovassa Islantilainen voittaa aina-teoksessa, mutta olen myös nauttinut Lähiömutsi-blogin lukemisesta todella paljon. Tämä kirja tuntuukin pieneltä blogilta sitä lukiessa - yksi postaus tuosta aiheesta, toinen postaus tästä aiheesta. Mielyttävä yllätys oli eri lukujen jälkeen annetut "pohdintatehtävät", joilla pääsin hieman avaamaan omia haaveita.
No miten minä sitten tässä aloin haaveilemaan? Ehkä olen aina haaveillut tästä, mutta en ole uskaltanut toteuttaa itseäni. Olen koulutukseltani insinööri, työskennellyt vajaa 10 vuotta kuntasektorilla erittäin teknisissä tehtävissä. Jostain syystä aina on tuntunut, että vaikka nautin työstäni, haluaisin myös jotain muuta tehdä. Olen haaveillut pedagogisen pätevyyden suorittamisesta ja ammattikorkeakoulussa opettamisesta, olen haaveillut vaihtavani alaa ihan täysin johonkin muuhun (esimerkiksi matkaoppaaksi tai assistentiksi), olen todennut monen monta kertaa, että en VOI vaihtaa alaa, sillä talous ei kestä opintoja tai en uskalla ottaa riskiä.
Viime syksynä aloitin sitten yhtenä haaveena avoimessa ne kirjallisuuden ja suomen kielen opinnot, joista olen nauttinut mahdottoman paljon. Ajattelin ensin, että näistä ei varmasti ole hyötyä minulle omassa ammatissani, mutta kuluneen kevään aikana olen huomannut ottaneeni vastuulle erilaisia tehtäviä, joissa voin käyttää tätä mielenkiinnon kohdetta hyväksi. Olen oikolukenut osastomme päätöksiä, tiedotteita, muokannut niitä, päässyt editoimaan. Ja olen nauttinut tuosta osa-alueesta!
Olen ehkä aavistuksen ujo luomaan omaa tekstiä, että haaveilisin kirjoittavani oman kirjan tms, mutta nautin toisten tekstien muokkaamisesta. Niinpä tähän liittyen asetan itselleni yhden unelman - jossain vaiheessa haluan tehdä kustannustoimittajan töitä! Kun olin saanut miehellekin sanottua tuon haaveen ääneen kevään aikana, tajusin haaveilleeni siitä salaa "aina". Kouluaikana (yläasteella ja lukiossa) olin koulun lehdessä päätoimittajana usean vuoden ja siinä tehtävässä editoin muiden tekstejä silloin jo. Näin se lapsuuden haaveammatti on tuon kirjan kautta kaivettu itseltä esille. Katsotaan siis, missä vaiheessa pääsen toteuttamaan näitä haaveita.
Kiitos Satu ja Hanne, kiitos tästä teoksesta, joka ainakin tällaiselle paatuneelle virkamiehelle avasi pienen unelman käsiteltäväksi.
