tiistai 30. toukokuuta 2017

Syksyn 2017 uutuudet


Miten voi olla, että valitsen jo syksyn uutuuslistalta itseä kiinnostavia teoksia, vaikka kesäkään ei ole kunnolla vielä alkanut? Se on jotenkin tämä kummallinen, outo kevät, joka hämärtää ajantajua. Tai ehkä viime syksy ja talvi jo - kunnollista talvea kun ei tänä talvena tuntunut olevan ollenkaan vaan joko vesisadetta tai pimeää tai räntää. Ja nyt muka pitäisi jo olla kesä tulossa.

Oman työpaikan vaihdoksen takia itseltä myös on niin sanotusti paloi kesälomat, eli ei paljoa lomaa tiedossa. Viisi päivää olen ehtinyt kerryttämään tämän vuoden puolella, mutta perheen (ja oman jaksamisen takia) otan myös muutamia palkattomia vapaita. Täytyy siis muistaa levätä paljon töiden ohessa kesän aikana ja nauttia näistä hetkittäisistä hyvistä keleistä!

Syksyn uutuuksia on siis tullut selailtua, ja onhan niitä! Osa näistä julkaistaan jo kesällä, eli katsotaan josko tarttuisivat mukaan kaupasta.

Tammi 2017 
Leena Lehtolainen: Viattomuuden loppu
Pauliina Susi: Seireeni
Essi Kummu: Hyvästi pojat
Ninni Schulman: Tyttö lumisateessa
Haruki Murakami: Rajasta etelään, auringosta länteen
Joni Jaakkola: Väkevä elämä
Nopola: Risto Räppääjä ja väärä Vincent

WSOY 2017
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan Suomi
Ilkka Remes: Vapauden risti
Maria Mustaranta: Sokeita hetkiä
John Green & David Levithan: Will Grayson, Will Grayson

Gummerus 
Matti Rönkä: Yyteet
Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa
Anni Kytömäki: Kivitasku
Tuomas Vimma: Vasen ranta
Jojo Moyes: Ne, jotka ymmärtävät kauneutta
Minna Jakosuo: Parempaa retkiruokaa
Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen?

Otava 
Virpi Hämeen-Anttila: Koston kukat
Laura Lehtola: Takapenkki
Paula Hawkins: Tummiin vesiin
Lori Spielman: Kymmenen unelmaani
Hanna Kinnunen & Aino-Kuutamo Uusitorppa: Valtavan ihana
Aino Havukainen & Sami Toivonen: Tatun ja Patun ällistyttävä satukirja
Linda Liukas: Hello Ruby - löytömatkalla internetissä
Veera Salmi: Puluboin ja Ponin komerokirja

Bazar
Kate Morton: Talo järven rannalla
Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalle laidalle
Keith Stuart: Poikani Sam
Jessica Knoll: Onnentyttö

Kustantamo S&S
Annastina Storm: Me täytytään valosta

Myllylahti
Arttu Tuominen: Silmitön

Atena
Essi Huuhka & Aino Tormulainen: Ysärikirja

Siinä on ainakin jonkin verran lukemista loppuvuodeksi! Syksyllä tekemästäni kevään listauksesta olen lähes kaikki saanut luettua, mutta jostain syystä siellä oli vähemmän valikoitavaa kuin nyt syksyksi. Kiireinen syksy näiltä osin tiedossa siis myös.

Linkitetyt ovat affiliate-linkkejä

maanantai 29. toukokuuta 2017

Satu Rämö ja Hanne Valtari: Unelmahommissa


Satu Rämö & Hanne Valtari: Unelmahommissa - tee itsellesi työ siitä mistä pidät
WSOY, 2017

"Innostava vertaisopas kaikille niille, jotka haluavat rakastaa työtään.

Työelämästä voi tehdä itsensä näköisen. Harrastuksesta voi tehdä kannattavan työn. Kaksi kokenutta yksityisyrittäjää kertovat, miten se onnistuu.

Moni haaveilee jättävänsä palkkatyöt ja alkavansa tehdä työkseen sitä mistä pitää. Miten sitten pystyy yhdistämään intohimonsa ja elannon hankkimisen? Mitä jos yhden intohimon sijasta onkin monta kiinnostuksen kohdetta? 

Kaksi luovan alan yksityisyrittäjää Satu Rämö ja Hanne Valtari kertovat, miten loikka unelmien töihin heidän kohdallaan onnistui. Kirjassa he puhuvat avoimesti niin työuransa hyvistä hetkistä kuin paniikin tunteista ja pettymyksistä. Lisäksi he jututtavat eri alojen huippuammattilaisia, jotka ovat oman itsensä herroja. Rämön ja Valtarin esimerkki kannustaa kaikkia niitä, jotka miettivät uskaltavatko ja niitä jotka ovat jo uskaltaneet."

Sain tämän kirjan heti sen tultua painosta, ja luin lähes samantien. Silti en ole saanut aikaiseksi tästä kirjoittaa bloggausta, sillä kirja herätti niin paljon piilossa olleita ajatuksia ja haaveita, että vieläkin niiden ääneen sanominen jännittää. Olen tutkinut, pohtinut, miettinyt ja nyt lopulta todennut, että koetetaan sanoa kirjasta jotain ja ehkä omista haaveistakin.

Kirjassa Lähiömutsi-blogin Hanne ja Salamatkustaja-blogin Satu kertovat, miten omasta työstä voi saada miellyttävän, unelmahomman. Pääpaino on kirjassa on vahvasti näissä nykyajan monialatöissä: bloggaamista, kirjoittamista, jne yrittämiseen viittavaa, mutta onpa joukkoon eksynyt myös muutama ihan oikeasti hyvä vinkki tällaiselle kunnan virkamiehellekin siihen omaan työhön.

Sadun tapa kirjoittaa hurmasi minut viimeistään hänen Islannista kertovassa Islantilainen voittaa aina-teoksessa, mutta olen myös nauttinut Lähiömutsi-blogin lukemisesta todella paljon. Tämä kirja tuntuukin pieneltä blogilta sitä lukiessa - yksi postaus tuosta aiheesta, toinen postaus tästä aiheesta. Mielyttävä yllätys oli eri lukujen jälkeen annetut "pohdintatehtävät", joilla pääsin hieman avaamaan omia haaveita.


No miten minä sitten tässä aloin haaveilemaan? Ehkä olen aina haaveillut tästä, mutta en ole uskaltanut toteuttaa itseäni. Olen koulutukseltani insinööri, työskennellyt vajaa 10 vuotta kuntasektorilla erittäin teknisissä tehtävissä. Jostain syystä aina on tuntunut, että vaikka nautin työstäni, haluaisin myös jotain muuta tehdä. Olen haaveillut pedagogisen pätevyyden suorittamisesta ja ammattikorkeakoulussa opettamisesta, olen haaveillut vaihtavani alaa ihan täysin johonkin muuhun (esimerkiksi matkaoppaaksi tai assistentiksi), olen todennut monen monta kertaa, että en VOI vaihtaa alaa, sillä talous ei kestä opintoja tai en uskalla ottaa riskiä.

Viime syksynä aloitin sitten yhtenä haaveena avoimessa ne kirjallisuuden ja suomen kielen opinnot, joista olen nauttinut mahdottoman paljon. Ajattelin ensin, että näistä ei varmasti ole hyötyä minulle omassa ammatissani, mutta kuluneen kevään aikana olen huomannut ottaneeni vastuulle erilaisia tehtäviä, joissa voin käyttää tätä mielenkiinnon kohdetta hyväksi. Olen oikolukenut osastomme päätöksiä, tiedotteita, muokannut niitä, päässyt editoimaan. Ja olen nauttinut tuosta osa-alueesta!

Olen ehkä aavistuksen ujo luomaan omaa tekstiä, että haaveilisin kirjoittavani oman kirjan tms, mutta nautin toisten tekstien muokkaamisesta. Niinpä tähän liittyen asetan itselleni yhden unelman - jossain vaiheessa haluan tehdä kustannustoimittajan töitä! Kun olin saanut miehellekin sanottua tuon haaveen ääneen kevään aikana, tajusin haaveilleeni siitä salaa "aina". Kouluaikana (yläasteella ja lukiossa) olin koulun lehdessä päätoimittajana usean vuoden ja siinä tehtävässä editoin muiden tekstejä silloin jo. Näin se lapsuuden haaveammatti on tuon kirjan kautta kaivettu itseltä esille. Katsotaan siis, missä vaiheessa pääsen toteuttamaan näitä haaveita.

Kiitos Satu ja Hanne, kiitos tästä teoksesta, joka ainakin tällaiselle paatuneelle virkamiehelle avasi pienen unelman käsiteltäväksi.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Lars Kepler - Hypnotisoija


Tammi, 2010

"Urheilukentän pukuhuoneesta Tumbasta, Tukholman läheltä löytyy kauhistuttavasti surmattu mies. Myöhemmin hänen puolisonsa ja tyttärensä löytyvät yhtä lailla raa´asti silvottuina perheen rivitalosta. Perheen poika Josef löytyy elossa, vaikeasti haavoittuneena.

Rikoskomisario Joona Linna päättelee että tarkoitus oli surmata koko perhe. Kun Linna saa tietää, että elossa on vielä yksi perheenjäsen, tytär, hän aikoo käyttää kaikki keinot löytääkseen tämän ennen murhaajaa."

Tulen hieman myöhässä näiden Keplerin kirjojen kanssa. Äitini on aikanaan näitä minulle suositellut ja blogeissakin jo vuosia on näistä pyörinyt kehuvia bloggauksia. Aika paljon on pohjoismaisia dekkareita tullut itsekin luettua, mutta tosiaan nyt vasta näiden pariin päädyin. Kuuntelin ensimmäisen Joona Linna-sarjan kirjan, Hypnotisoija, työmatkalla ja viihdyinpä hyvinkin tämän parissa!

Joona Linna poliisina vetoaa jotenkin minuun. Ehkä se on se suuri, aina oikeassa oleva olemus, joka poikkeaa siitä perinteisestä suomalaisesta arkkityypistä, tai sitten jokin pieni Hercule Poirotmainen olemus, kun ajattelulla ja pienellä röyhkeydellä Linna tuntuu ratkovan rikoksia. Tämä ensimmäinen osa olisi tosin kaivannut vähän vahvemmalla kädellä editointia - keskellä kirjaa käytiin pitkät pätkät itse hypnotisoijan, Erik Maria Barkin historian läpikäyntiä. Tuntui hieman tyhjäkäynniltä, vaikka olikin tarinan osalta kriittinen osa. 

Seuraava osa on jo kuuntelussa, katsotaan mitä kaikkea Joonan historiasta paljastuu kirjojen edetessä!

Arvostelu: ★★★

sisältää affiliate-linkkejä

torstai 11. toukokuuta 2017

Huhtikuun luetut



Miten nämä kuukausipostaukset tuntuvat nyt keväällä valuvan aina pitkälle seuraavaan kuukauteen? Haluan kuitenkin näistä pitää kiinni - saan tilastoitua ja seurattua omaa lukemistani paremmin. Viime kuukausipostauksessa taisin pohtia, josko olisimme päässeet telttailemaan ja haaveilin tulevista reissuista. Reissut on tehty, yhtään ei tullut niillä luettua mitään (vaikka kirjoja kannoin mukana) eikä oikeastaan telttailemaankaan päästy. Tämä kevät on ollut niin huono siinä mielessä viime vuoteen verrattuna, että vielä tälläkin viikolla meillä on tullut lunta ja räntää! Ihan mahdotonta!

Huhtikuussa sain kuitenkin jotain luettua. Suurimman osan ajasta vei tuo aiemmin bloggaamani Hanya Yanagiharan Pieni elämä reilulla 900 sivullaan, mutta jotain muutakin tarttui kuukauden aikana matkaan. 

Satu Rämö & Hanne Valtari: Unelmahommissa 
Oskari Saari: Aki Hintsa - voittamisen anatomia 
yhteensä 2029 sivua

Kuukauden aikana tuli luettua monta todella hyvää kirjaa. Äänikirjoja oli kaksi: Oskari Saaren kirja* jo edesmenneestä F1-lääkäri Aki Hintsasta sekä tuo Martina Haagin avioerokirja Olin niin varma meistä*. Molemmat kuuntelin Bookbeatin kautta työmatkoilla. Pidin molemmista, mutta ehkä mielenkiintoisempi kuunneltava oli silti Hintsasta kertova kirja. Taas tuli itse pienen palan viisaammaksi! 

Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa*-kirja odottaa bloggaamista vielä, mutta voi mikä kirja! Kirjan ahmaisin melkein yhdessä hetkessä, mutta se herätti niin paljon oikeita tunteita siitä, mitä haluaisin tehdä, mihin suuntaan omaa uraa viedä, että tuntuu etten saa siitä kirjoitettua blogiin mitään järkevää. Ne sisällä syntyneet tunteet kun ovat niin isoja (ja positiivisia!), että mitkään koneella naputetut sanat eivät tunnu niitä kattavan. Mutta luonnoksissa on jo! :) 

Toukokuu jatkuu kiireisenä - koetan saada kahden kurssin oppimistehtävät arvioitavaksi vielä toukokuun aikana. Kotimaisen kirjallisuuden tuntemus jää kesä- ellei jopa heinäkuulle tentittäväksi ja syksylle yksi suomen kielen kurssi. Sitten alkaisi olla kasassa kaikkinensa avoimesta kirjallisuuden ja suomen kielen perusopinnot. Katsotaan, jos jatkaisi niissä molemmissa perusopintoihin syksyllä.

*-merkityt ovat affiliate-linkkejä

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Martina Haag: Olin niin varma meistä



Atena, 2017

"Petra ja Anders ovat olleet yhdessä 15 vuotta, heillä on kaksi pientä poikaa. Sitten, eräänä pääsiäisenä Petra huomaa kesämökillä sängyn vieressä kynttilänjalan. Miksi Anders on polttanut kynttilää yöpyessään yksin mökillä? Eikö hän olekaan ollut yksin?

Olin niin varma meistä kertoo jätetyn osapuolen tarinan. Petra haluaa jatkaa liittoa, hän uskoo, että vaikeuksista selvitään ja että vaikea aika pian päättyy. Mutta kun tilanne ei sitkeästä yrittämisestä ja vimmaisista toiveista huolimatta ratkea, Petra pakenee Ruotsin Lappiin autiotupavahdiksi ja alkaa kirjoittaa kirjaa erostaan. Hän vuodattaa koneelleen kaiken, kaunistelematta ja itseään säästämättä."

Kuuntelin Martina Haagin kirjan Olin niin varma meistä työmatkoilla äänikirjana - kaipasin jotain kevyempää samaan aikaan luettavaksi kun tahkosin Hanya Yanagiharan Pientä elämää muuten läpi. Ja miten sopiva välipala tämä olikaan! 

Tarina etenee paloittain nykyajassa Rahnukassa, Ruotsin Lapissa, sekä vuoden takaisessa ajassa Tukholmassa, kun Petralle selviää hänen miehensä petollisuus. Itse olisin voinut lukea vaikka kokonaisen kirjan Petran olosta Rahnukassa, sillä ihastuin täysin Ruotsin Lapin maisemiin ja ajatukseen autiotupavahtina olemisesta. Tukholman osuudet taas tuntuivat todella raskailta jätetyn naisen tilityksiltä, mutta toisaalta selvensivät samalla tiettyjä Petran edesottamuksia myöhemmin. 

Tämä kirja oli siis erittäin sopiva välipala lukeminen ilman mitään suurempia tunnekuohuja itselläni. 

Arvostelu: ★★★

sisältää affiliate-linkkejä

maanantai 1. toukokuuta 2017

Hanya Yanagihara: Pieni elämä


Hanya Yanagihara: Pieni elämä
Tammi, 2017

"Romaani joka kuohutti Amerikkaa.

Ällistyttävä, järkyttävä ja liikuttava kuvaus ystävyydestä, tummasävyinen tutkielma muistin tyranniasta ja inhimillisen sietokyvyn rajoista."

Pieni elämä on varmaan yksi tämän kevään suurimmista teoksista. Ainakin minulle se on ollut sellainen. Päälle 900 sivua julmaa, raakaa mutta samalla ystävyyden täytteistä tekstiä tuntui välillä aikamoiselta Iisakin kirkolta kahlata läpi mutta keskenkään ei voinut jättää. 

Kirja kertoo tarkemmin sanottuna neljästä ystävyksestä New Yorkissa. Aikakaudesta ei pysty sanomaan mitään, sillä Yanagihara on jättänyt kaikki viitteet ulkomaailman tapahumiin pois teoksesta. Useampi vuosikymmen kuitenkin ystävyksiä seurataan. JB, Malcolm, Willem ja Jude tutustuvat yliopistossa ja vaikka heidän ystävyyttään koetellaan vuosien aikana, palaavat he kuitenkin aina takaisin yhteen kuminauhan lailla. 

Suurin rooli kirjassa jää kuitenkin Judelle. Jude, joka on kärsinyt lapsuudessaan sellaisista asioista, joita ei ääneen edes halua sanoa, ja joka kokee olonsa täysin arvottomaksi vuodesta toiseen, vaikka ystävät koettavat hänelle muuta opettaa. Tämä onkin mielestäni se yksi kantava teema - voiko toisen omanarvontunnetta muuttaa, jos hän on päättänyt tuntea itsensä arvottomaksi? Miten voi pelastaa ihmisen, joka ei halua tulla pelastetuksi? 

Kirja vaati useamman tauon sitä lukiessa - kerralla en millään olisi pystynyt tätä lukemaan sillä niin raskasta tarina välillä oli. Sanoinkin miehelleni tämän kirjan saatuani luettua, että kirja oli huikea, suuri, raskas, järjettömän taitavasti tehty mutta en enää ikinä halua sitä lukea uudestaan. 

Arvostelu: ★★★★