Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä

Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä
Tammi, 2015

"Hilpeänhauska kertomus siitä, mitä tapahtuu kun introvertti sinkkunainen joutuu kosketuksiin reaalimaailman kanssa.

Lotta on lukutoukka, joka on luonut elämälleen täydelliset puitteet: hän asuu yksin, työskentelee kirjastossa ja rauhallisen arjen keskeyttävät vain siskon satunnaiset yllätysvierailut.

Kaikki muuttuu, kun Lotta murtaa jalkansa ja yläkerran mummo unohtaa hanan valumaan. Lotta löytää itsensä makaamasta jalka kipsissä sisarensa sohvalta. Oleskelu eloisan pariskunnan nurkissa tuntuu itsenäisyyteensä tottuneesta Lotasta ensi alkuun ylivoimaiselta, mutta hiljalleen hän oivaltaa, että myös oikeilla ihmisillä - ei vain romaanihenkilöillä - voi olla toisilleen jotain tarjottavaa. Edessä on kuitenkin uusi ongelma: valitako kirjaviisas Jiri vai Olle, jonka seurassa epämukavuusalueelle joutuminen on enemmän kuin todennäköistä."

Niinkuin olen aiemminkin kertonut, on Veera Vaahtera (eli Pauliina Vanhatalo) yksi lempikirjailijoistani. Vaahteran chicklitit ovat omia suosikkejani kotimaiselta kentältä, ja olenkin viimeisen kahden vuoden aikana ahminut kaikki hänen kirjansa, kun aiemmin en ollut näihin törmännyt. Uusin kirja, Kevyesti kipsissä, on yhtä varmasti nautinto lukea kuin aiemmatkin ovat olleet.

Lotta on jotain, mitä itse kuvittelisin olevani jossain rinnakkaistodellisuudessa. Lotalla on työpaikka kirjastossa vahtimestarina, koska siellä saa lukea rauhassa! Lotta on myös introvertti, ja epäonnisten tapahtumien jälkeen joutuu introvertti aikamoiselle koetukselle muuttaessaan sisarensa luokse samaan aikaan kun kollega ja toisaalta sisaren puolison järjestämä sokkodeitti alkavat piirittämään Lottaa.

Vaahteran kuvaukset kirjaston hyllykäytävistä, kirjaselkien lukemisesta ja sitä kautta mieleen muistuvista tarinoista olivat ihanaa luettavaa - niin minäkin teen kirjastossa usein! Katselen jo luettuja kirjoja ja mietin, mitäköhän henkilöhahmoille kuuluu. Rakastan Vaahteran kevyttä ja kepeää kieltä, joka on kuitenkin nasevaa ja fiksua. Päähahmot eivät ole aivottomia jetset-ihmisiä, vaan jalat maassa olevia. Jatkossakin suosittelen siis Vaahteroita!

Arvostelu: ★★★★★

Leena Lehtolainen kirjailijavieraana lähikirjastossa

Meidän pienessä, ihanassa, kirjastossa oli tässä kuussa aivan ihana tapahtuma! Kirjasto oli saanut kirjailijavieraan paikalle, jota minun oli pakko päästä kuuntelemaan. Onneksi kirjastomme mainostaa niin Facebookissa kuin Twitterissäkin näitä tapahtumia silloin kun ne ovat, muuten menisi melkein ohi kun en kirjastossa käydessä ilmoitustauluja paljoakaan lue. 

En muista, koska aiemmin tuolla olisi ollut jokin kirjailija (muuta kulttuuria kyllä paljon, plussaa siitäkin!) mutta kun vielä vieraana oli itse Leena Lehtolainen, jonka Maria Kallio-kirjojen parissa herättelin 10-15 vuotta sitten lukuharrastustani takaisin henkiin, niin pakkohan se oli paikalle päästä. Suurta ihmisryntäystä paikalla ei ollut, mutta tilaisuus oli sitten sitäkin intiimimpi. Lehtolaiselta pystyi kyselemään paljon kesken haastattelua, ja tilaisuuden luonne oli enemmän keskustelumaisempi kaikkien kesken kuin haastattelu. 

Oli mielenkiintoista kuulla, miten hän valitsee paikkoja kirjoihinsa, käy tutustumassa niihin, joutuu välillä vaihtamaan yksityiskohtia koska jokin asia ei olekaan niin oikeassa paikassa. Poimii kadulta ihmisiltä kävelytapoja, vaatetusta, olemusta, mitä valitsee ostoskassiin. Ja miten Maria Kallio on poiminut Lehtolaiselta mm samanlaisen musiikkimakunsa. 

Lehtolaisen uusinta Kalliota, Surunpotkua, en ole vielä lukenut mutta kyllä se meni vauhdilla lukulistalle nyt. Lisää tällaisia kirjailijavieraita ehdottomasti kirjastoihin! :)