tiistai 23. joulukuuta 2014

Laura Paloheimo: OMG


Laura Paloheimo: OMG
Otava, 2014 

"Anna ja hänen bestiksensä Karla pyörittävät OMG-nimistä hääsuunnittelufirmaa. He väkertävät koristeet, vuokraavat kyyhkyset ja herättelevät sammuneet sulhaset, sillä jokainen asiakas ansaitsee täydelliset häät. Lisää kierroksia hullunmyllyyn tuovat sekopäiset yhteistyökumppanit ja Annan toilailevat perheenjäsenet. Toisten häähumua päivittäin todistaessaan Anna yrittää saada oman sinkkuelämänsä järjestykseen. Joka kerta uuden aakkoskarkkipussin avatessaan hän toivoo kirjainten ennustavan parempaa onnea. Lopulta Anna uskaltautuu etsimään sukulaissielua nettideittipalvelusta. Sieltä löytyykin jos jonkinlaista sankaria. Mutta vain yksi heistä vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta."

En tiedä, miksi tartuin tähän kirjaan kun en välittänyt Paloheimon edeltävästäkään, Klaukkalasta. Kirjailijan kirjoitustyyli on liian vauhdikas, pomppiva, name dropping-tyylinen, että pysyisin edes mukana. Niin Klaukkalassa kuin tässäkin tuntui, että luin samaan aikaan montaa eri kirjaa. Välillä keskityttiin aiheeseen X, joka unohdettiin seuraavassa vaiheessa ja sitten oltiinkin aiheessa Y, josta lukija ei kyllä etukäteen tiennyt mitään.

Kirjan kuitenkin rämmin loppuun, ja olihan se loppu aika genreen sopivan ihanan siirappinen. Plussaa siitä.

Arvostelu: ★


keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön


Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön
WSOY, 2014

"Niityn metsätilan nuori emäntä Elsi syyllistyy 1950-luvulla heitteillejättöön, jolla on kauaskantoiset seuraukset. Olisivatko tyttäret Arja ja Asta toisenlaisia ihmisiä, jos äiti olisi elänyt heidän kanssaan?Vuosikymmeniä myöhemmin Asta hallinnoi vanhaa sukutilaa. Kun ainoa poika Roope tuo tyttöystävänsä Niinan näytille, Astan harmaa arki saa verenkarvaita sävyjä. Myös Roopen Riikka-serkulla on syynsä vihata vaikeaan rooliin joutunutta Niinaa. Hirviötä vastaan kamppaillessa kun on vaara muuttua sellaiseksi itse."

Millään en saa mieleeni, missä tätä kirjaa suositeltiin, mutta sen perusteella kuinkin kirjan varasin kirjastosta. Saatesanoina suosittelussa oli mm synnytyksen jälkeinen masennus, sukupolviromaani - aiheet, jotka kiinnostavat kokonaisuutena itseäni. Varsinkin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta on mielenkiintoista lukea pienten lasten äitinä. Miten muut äidit selviävät, mikä toisilla laukaisee ja miten se ilmenee. Pauliina Rauhalan Taivaslaulu kuuluu tähän samaan kategoriaan, joissa kuvataan erittäin monipuolisesti ja synkästi sitä pimeää oloa. 

Ja kirja oli upea. Luin sen melkein yhdessä illassa samantien ja jäi sellainen ohhoh-olo. Juoni hyppi edestakas menneessä ja nykyhetkessä. Välillä ei tiennyt kenen puolella olisi, jokaisesta kun tuntui löytyvän se miellyttävä puoli mutta myös se inhottava puoli. Kuvaukset mielentiloista oli niin koskettavia, että itkin pitkään pitkin kirjaa ja varsinkin kirjan loputtua. 

Arvostelu: ★★★★★

perjantai 12. joulukuuta 2014

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät


Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät
Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2014 (Elisa e-kirja)

"Mitä tapahtuu kun isä tutkii työkseen kissojen hermosoluja ja pojan elämäntehtävä on puolustaa eläinten oikeuksia?

Alussa on pieni perhe: Joe, Alina ja vastasyntynyt Samuel. Joe on amerikkalainen neurotieteilijä, joka yrittää edetä urallaan uudessa kotimaassaan Suomessa. Alina on puolestaan jättänyt omat opintonsa ja keskittyy hoitamaan Samuelia kotona.

Vuosia myöhemmin Joe elää palkittuna huippututkijana Yhdysvalloissa uuden, onnellisen perheensä ympäröimänä. Toisella mantereella aikuisuuden kynnyksellä tasapainoileva Samuel etsii kiihkeästi omaa paikkaansa.

Kun sopiva ideologia ja yhteisö viimein löytyvät, mikään ei voi enää pysäyttää Samuelia. Isänsä tapaan hän on valmis tekemään vaikeitakin ratkaisuja oikeaksi uskomansa asian takia. Olisitko sinä?"

Tartuin ensimmäistä kertaa koskaan samantien Finlandia-voittajaan, kun se oli julkistettu. En ollut aiemmin seurannut spekulointeja voittajasta tai edes siitä, keitä on ehdolla. Uutiset voittajasta kuitenkin osuivat väkisinkin silmään ja kun Elisa kirja tarjosi voittajan alennuksella, niin tartuin siihen samantien. Ja mikä lukuähky tästä jäikään!

Luin koko 550 sivua yhden viikonlopun aikana. En yksinkertaisesti voinut jättää kirjaa käsistä. Joe ja Alina, Samuel, Yhdysvallat, Suomi, eläinkokeet, ekoterrorismi, kaikki tämä koukutti. Valtonen oli juuri sopivassa suhteessa sekoittanut mennyttä ja uutta, valotti pikkuhiljaa taustoja mutta kuitenkin sen verran, että se ei ärsyttänyt. 

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1990-luvulle mutta myös nykyaikaan - ehkä johonkin 2020-luvulle? Nykyaikaa ei kirjassa määritetä, mutta teknologian ja muun perusteella voi esittää omia veikkauksiaan. Loppuratkaisu tuli itselle täysin yllätyksenä, en osannyt yhtään arvata oikein edes viimeisten loppua alustavien perusteella. Kirja on ehdottomasti omalla lukulistallani tämän vuoden parhaimpien joukossa. Tästä tykkäsin!

Arvostelu: ★★★★★