Näytetään tekstit, joissa on tunniste lastenkirja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lastenkirja. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Lastenkirjakatsaus 1/17



Lastemme tarha on paikallisen kirjaston vieressä ja käymmekin lähes viikottain siellä vaihtamassa iltasatukirjoja. Usein vaihdamme vanhat kirjat toisiin, jo luettuihin, mutta joskus aina lapset innostuvat tarttumaan uusiinkin kirjoihin. Tämän lisäksi oma heikko kohtani on tietyt lastenkirjat, jotka haluan omistaa ja säästää tuleville vuosille. 

Tässä siis pieni katsaus tänä keväänä luettuihin kirjoihin ja lasten kommentteja niihin, sekä äidin pari mietettä. Ohjeistuksena lapsille annoin, että saivat hyllystä valita kolme tämän hetken suosikkikirjaansa - ihan en muutamasta ole varma, voidaanko laskea "tämän hetken suosikkikirjaksi" vai tuliko kuopuksen vaan valittua jotain, mutta nämä nyt esitellään siis!


Otava, 2016

"Koska se on niin ihana ja siellä on kauniita runoja." - 6v
"Koska me saadaan matkia niitä runoja." - 4v

Valitsin itse tämän muutama viikko sitten kirjastosta meille iltasatukirjajoukkoon. Aina välillä lainataan lasten runokirjoja, joista luetaan iltasadun päälle muutamia runoja. Tytöt ovat innostuneet toistamaan runoja luetun perässä, ja varsinkin tässä teoksessa kansanrunot ovat hauskoja tällä tavalla toistettuna. Kirjassa on paljon tuttujakin runoja, joista on muotoutunut lastenlauluja. Kaunis teos, jonka voisin kuvitella hankkivani meille kirjahyllyynkin asti.

--

Suomen lasten Raamattu
Otava, 2010

"Se on niin uusi kirja ja kiva kirja, hyviä tarinoita ja kauniita kuvia." - 6v
"Koska ne tarinat on niin hassuja ja niistä oppii." - 4v

Meillä on lapsilla ollut esikoisen ristiäislahjaksi saama pieni raamattu, jota tytöt ovat valinneet välillä luettavaksi. Tytöt pitävät raamatun tarinoista, ja ovat toivoneet parempaa kirjaa, kuin se meidän vanha, puhki kulunut pahviraamattu. Löysin lähikirjakaupan poistomyynnistä tämän version, jota on kehuttu paljon ja kyllä tätä mielellään lukee. Kuvat ovat kauniita ja tarinat ovat helposti ymmärrettävissä. 

--

Otava, 2016

"Mä tykkään tästä Suomi-kirjasta koska me asutaan Suomessa. Siellä on paljon hassuja kuvia, ja silmälasipäinen poika on siellä monessa sadussa. Oppii paljon Suomesta ja joulupukista ja vuorista." - 6v
"Siinä on paljon kuunneltavaa, sitä on kiva kuunnella illalla iltasatuna." - 4v 

Esikoinen näköjään valitsi kaikki samasta kirjasarjasta, Otavan Suomen lasten-kirjoja. Mikäs siinä, nämä kaikki kolme kirjaa on mielestäni todella hienoja ajattomia teoksia. Tämän Suomi-version ostin lapsille itse joululahjaksi Suomi 100v-ajatuksella. Kirjassa on jokaisella sivulla jokin aihe, josta on erilaista tarinaa ja infoa - aina historiasta nykyaikaan, yksittäisistä asioista isoihin kokonaisuuksiin.


Mikko Mallikas on kuningas
Tammi, 2012 (2. painos)

"Koska mä tykkään tosta kruunusta, kun se säteilee ihanasti ja loistaa auringossa." - 4v
"Se on niin hauska kirja, kun siihen on laitettu paljon hupia." -6v

Mikko Mallikkaat ovat vakiolainalistalla meillä kirjastossa. Koetan vähän ohjata lasten valintoja, ettei samaa kirjaa lainata kerrasta toiseen, mutta onneksi Mikko Mallikas-sarjassa on paljon valinnanvaraa. Osa kirjoista on ehkä vähän kaukana nykyajasta, mutta sarjaa onkin tehty 1970-luvulta lähtien. Viimeisin kirja sarjassa on 2006 vuonna julkaistu Mikko Mallikas ja sisukas muurahainen, jossa Mikko ja hänen ystävänsä Hamdi kyselevät Hamdin isältä sodasta.

--

WSOY, 2005

"Maisan lemppariväri on ihan sama kun mun, keltainen, koska sillä on keltainen talo ja juusto ja sydämiä ja mäkin tykkään juustosta, varsinkin keltaisesta." - 4v

Luulin meillä Maisa-vaiheen olevan jo ohitse, mutta niin vaan kuopus tämän kirjan hyllystä valitsi. Esikoinen totesi, ettei ole mitään sanottavaa kirjaan, eli 6-vuotiaalle tämä on jo niin sanotusti liian lapsellinen. Maisa-hiiret olivat kyllä todella suosittuja kun molemmat tytöt olivat pieniä, ja niitä on jaksettu selata. Emme oikeastaan lukeneet Puppe-kirjoja yhtään, vaan Maisat olivat tyttöjen suosikit.

--

Tammi, 2013

"Tykkään tästä Vilttitossusta, koska se oikeasti varasti ne ja mä tykkään varastaa juttuja. En oikeasti. Mutta ne letit tykkään varastaa. Ja kirjassa on mansikkakakkuja ja mä tykkään kakusta." - 4v
"Se on niin mukava." - 6v

Taisin tämän kirjan myös ostaa kirjakaupan alelaarista muutamalla eurolla. Tämä taitaa olla ainut Heinähattu ja Vilttitossu-kirja, jota meillä on luettu. Muistan itse nuorempana lukeneeni näitä enemmänkin, ja ei tässäkään kirjassa mitään huonoa ole. Pitääkin kaivella kirjastosta näitä lisää!

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Anneli Kanto: Vilma Virtanen virpomassa


Anneli Kanto: Vilma Virtanen Virpomassa
Karisto, 2017
* saatu arvostelukappale

"Palmusunnuntai lähestyy, ja Virtasen lapset päättävät lähteä virpomaan. Veera ei kelpuuta valmisteluhommissa laiskotellutta Vilmaa mukaansa, vaan tämän on tyytyminen Perttuun ja Kastehelmeen. Ujoa Vilmaa jännittää kovasti olla joukon johtaja ja soitella vieraiden ihmisten ovikelloja. Tyly vastaanotto heti ensimmäisellä ovella vie Vilmalta sisun kaulaan, mutta pikkusisarusten kannustuksella virpominen alkaa sujua. Ovien takaa kurkkii monenlaisia ihmisiä, ja Vilma saa reissulla aimo annoksen rohkeutta - puhumattakaan suklaamunista.
Virpominen on monin tavoin jännää, kun pitäisi tehdä kauniit oksat, muistaa lorut ja olla rohkea, kohtelias ja kiitollinen yhtä aikaa. "

Tänä pääsiäisenä meillä on ollut yksi kirja ylitse muiden, jota on luettu kerta toisensa jälkeen. Se on tietenkin lasten lempikirjasarjan, Viisiä villiä Virtasta-sarjan uusin teos - Vilma Virtanen virpomassa. Saimme kirjan jo helmikuun lopussa muistaakseni, ja siitä lähtien onkin käynyt se kiherrys ja kujerrus ja joka päiväinen arvausleikki, että miten monta päivää pääsiäiseen on ja saako tänä vuonna käydä ihan itse virpomassa, ettei äidin tarvitse tulla mukaan. 

Sillä niin Vilmakin tekee. Vilma on Virtasten lapsista se kaikkein ujoin, johon varsinkin esikoiseni samastuu kaikkein eniten (kuopus kun taas on Kastehelmi ehdottomasti!). Niinpä tämä kirja tuli meille luettavaksi täydelliseen aikaan! Tänä pääsiäisenä kun tytär päätti, että koska Vilma uskalsi niin hänkin uskaltaa ja äidin ei tosiaankaan tarvinut tällä kertaa olla mukana virpomassa. 

Ylipäätänsä pidän näistä Virtaset-kirjoista niiden aika raikkaiden ja hyvien aiheiden takia. Miten monta kertaa ollaan kerrattu Kastehelmi-kirjan kanssa kuopuksen omaa tahtoa tai selattu synttäreiden lähettyvillä Perttu Virtasen suutta kateutta Kastehelmen uutta polkupyörää kohden. 

Arvostelu: ★★★★★

lauantai 3. joulukuuta 2016

LASTENKIRJA: Veera Salmi: Puluboin ja Ponin kirja



Veera Salmi: Puluboin ja Ponin kirja
Otava, 2012

"Eräänä päivänä Puluboi, Hakaniemen torilla asuva pulupoika, päättää lentää pesästä. Kallion katuja kuljeskellessaan hän näkee ovisyvennyksessä istuskelevan tytön ja jää juttusille. Mai, joka haluaisi kovasti olla poni, on karannut kotoa kostoksi äidilleen, joka ei täysin ymmärrä tytön poni-innostusta. 
Ponin ja Puluboin välille syntyy lämmin ystävyys, ja he päättävät kirjoittaa elämästään kirjan. Molemmat kertovat tapahtumista omalla äänellään ja omin kuvin. Mukaan mahtuu myös räppiä, satuja ja ennen muuta mainoksia, sillä Puluboi haaveilee mainosmiehen urasta."

Ollaan oltu lasten kanssa ehkä vähän myöhäisherännäisiä Puluboi-kirjoille. Mutta nyt kun ne on löydetty, on niistä noussut aika suuret suosikit! Bongasin jokunen kuukausi sitten Helmet-kirjaston e-lainapalvelusta Ellibsistä Puluboi-kirjoja äänikirjoina, ja koska haluan automatkoillemme jotain muutakin kuin Robinia tai JVG:tä, on meillä pyörinyt äänikirjat. Ja pääasiassa siis Puluboin ja Ponin kirja, sillä se on noussut suureksi suosikiksi.

Äänikirjan pituus on 3h ja risat ja lukijana on Vesa Vierikko. Kirja on aivan huiken hienosti päässyt eloon äänikirjana ja onkin varmaan elementissään ääneen luettuna paremmin kuin äidin lukemana kirjan sivuilta. Lapset nauraa kirjan jutuille paljon ja kotonakin välillä on leikitty Puluboita. Pidän itse kirjan monipuolisuudesta - on kertovaa tekstiä, on mainoksia (koska Puluboi haaveilee mainosmiehen urasta!), on räppiä.

Suosittelen varsinkin äänikirjana tätä kaikille lapsiperheille. Meillä nuorempi täytti kesällä 4 vuotta, ja häneen tämä uppoaa jo myös täysin.

Arvostelu: ★★★★★

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

LASTENKIRJA: Anneli Kanto: Perttu Virtanen ja varkaus


Anneli Kanto: Perttu Virtanen ja varkaus
Karisto, 2016

Arvostelukappale kustantajalta

"Perttu särkee leikkiessään Veeran rakkaan Beibi-nuken, ja uusi on saatava ennen kuin Veera huomaa. Säästöpossu rikki ja salaa kauppaan. Mutta rahat eivät riitäkään, ja Perttu piilottaa kaupan nuken puseronsa alle. Kotona hän kauhistuu: varastettu nukke ei olekaan samanlainen kuin Beibi. Kaikki on mennyttä! Perttu on varas! Kun elämä on kuitenkin pilalla, Perttu päättää ryhtyä meri- ja maantierosvoksi."

Olen joskus aiemminkin blogin historiassa hehkuttanut muutamaan otteeseen näitä Anneli Kannon kirjoittamia ja Noora Katon kuvittamia lastenkirjoja - Viisi villiä Virtasta-sarjaa. Meidän lapsille (nyt 4- ja 5-vuotiaat tytöt) nämä ovat olleet ne ehkä kaikkein eniten kuluttamat iltasatukirjat. Niinpä kun bongasin, että kirjasarjaan oli tullut uusi kirja, olin oikein ilahtunut! Viime kirjamessuilta sain hamstrattua siihen asti puuttuneet teokset, nyt meillä on koko suora - kuvaa varten tosin en kolmea kirjaa löytänyt mutta kaikki meiltä löytyy kyllä.

Viisi villiä Virtasta on nimensämukaisesti kirjasarja viidestä Virtasten perheen lapsesta; Veera, Vilma, Paavo, Perttu ja Kastehelmi Virtasesta. Jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja jokainen kirja on tarina jonkun näkökulmasta. Vilman uimakoulukirjaa (sarjan ensimmäinen) ollaan selattu paljon esikoisen ollessa itse uimakoulussa, Kastehelmen uhmakkuudesta kertovaa Kastehelmi Virtanen ja oma tahto kirjaa taas käydään läpi useastikin kuopuksen kanssa. Ensi keväänä uskon, että Veera Virtanen ja esikoulu-kirja tulee taas aktiivisesti iltasaduksi meillä.

Kirjat ovat mielestäni todella loistavia; upeat kuvat, tarpeeksi pituutta mutta ei liian pitkä, usein todella opetavaisia tarinoita taustalla. Kuvituksesta vastaava Noora Katto on muuten myös tämän vuoden partiolaisten adventtikalenterin kuvittajakin (kuten ollut kahtena edellisenäkin vuonna).

Arvostelu: ★★★★★

tiistai 18. marraskuuta 2014

LASTENKIRJA: Elviira ja vuodenajat & Hulda ja Jalmari



Tällä kertaa esittelen kaksi viimeaikaista suosikkia lapsilta; käymme 2-3 viikon välein kirjastossa ja lapset saavat valita iltasatukirjansa ihan itse. Kirjoja valitaan 5-8 kappaletta ja iltaisin saavat sitten vielä näistä kirjoista valita kaksi, jotka luetaan. Viimeisen käynnin kaksi suosikkia siis tässä. Lapset ovat 2- ja 4-vuotiaat. 

--
Natalie Marshall: Elviira ja vuodenajat
Tactic Publishing, 2014

"Jokainen vuodenaika on yhtä hauska, vain eri tavalla! Seuraa Elviira-tytön touhuja kaikkina vuodenaikoina! Keväällä on ihastuttavaa, kun lehdet puhkeavat puihin, kesällä mennään uimaan merenrannalle ja syksyllä katsellaan kauniita punaisia ja keltaisia lehtiä. Mitä hauskaa talvella voikaan tehdä?"

Tämä on samalla äidin ihan lemppari näistä kahdesta, kuin lastenkin. Kauniit ja värikkäät kuvat, lyhyet lauseet ja ripeästi etenevä tahti. Lapset osaavat toistaa jo perässä jokaisen sivun tarinan. Kesällä on ihanan vihreää, talvella on lumessa kiva leikkiä, keväällä valitaan keltainen liivimekko päälle. Mutta parasta on mennä iltaisin aina omaan sänkyyn nukkumaan. Loistava iltasatutarina siis! 

--

Markus Majaluoma: Hulda ja Jalmari
WSOY, 2006

"Pieni tarina perheen pienimmille.

Jalmari kuljettaa vaunuissa pikku Huldaa. Kaksikko pysähtyy kuuntelemaan puussa istuvan linnun laulua, mutta Hulda ei pidä linnuista. Hän soittaa mieluummin omaa torveaan: töttörö-röttö-röö-röö! Matka jatkuu, ja seuraavaksi Hulda ja Jalmari kohtaavat koiran ja poliisihevosen. Nekin saavat saman kohtelun: torvi soi ja Hulda murjottaa. Uhmakasta tyttöä ei tänään kiinnosta mikään. - Eikö possunaamarikaan? kysyy Jalmari. Pian naurattaa lintua, koiraa ja hevostakin. 

Taiteilija Markus Majaluoman kirjoittama ja kuvittama viehättävä tarina on Pohjoismaisen kuvakirjakilpailun satoa."

Aloitimme Hulda ja Jalmari-kirjasarjan lukemisen alkusyksystä vahingossa. Ensimmäisenä oli "Suu auki Hulda, pottusammakko tulee!" Jostain syystä tiiviit ja hauskat tapahtumat kirjoissa ovat koukuttaneet molemmat lapset. Kuvissa tapahtuu paljon ja tuntuu, että lapset löytävät niistä joka kerta uusia juttuja. Koetimme lukea myös Majaluoman vähän pidempää teosta ("Isä, lähdetään sieneen") mutta se oli vielä liian pitkä omille lapsilleni. Se piti lukea osissa, mutta enemmin tykkään itsekin siitä, että iltasadun saa kerralla alusta loppuun - varsinkin kun nuoremman keskittymiskyky on vielä vähän harjoitteluasteella.  Huldaa lapset valitsevat joka kerta kirjastosta ja "Hulda kulta, luetaan iltasatu"-kirja ollaan lainattu varmaan kolme kertaa jo. 

tiistai 28. lokakuuta 2014

LASTENKIRJA: Riitta ja Krokotiili kalaretkellä


Siri Melchior: Riitta ja Krokotiili kalaretkellä
Gyldendal, 2014

"Suloinen tarina ystävyydestä ja mielikuvitus ystävästä. Tarina alkaa: "Eräänä aamuna Riitan ammeessa on krokotiili. - Mitä sinä siinä teet? hän kysyy. Krokotiili ei vastaa. - Olet ehkä juuri muuttanut? sanoo Riitta. Riitta luulee tietävänsä kaikki parhaiten. Mutta Krokotiili osaakin sekä kalastuksen ja ruoanlaiton."

Saimme lasten kanssa tämän kirjan McDonaldsin Happy mealin kylkiäisen. Kirjasta löytyy suomeksi todella vähän mitään infoa, mutta googlettelu kertoi, että alunperin tanskalainen kirja ja kirjailija. Kirjasta on tullut muutamassa viikossa lasten ehdoton suosikki. Äidin ei niinkään..

Kuvat ovat isoja ja värikkäitä. Sivuilla tekstiä juuri sopivasti, jotta meidän 2-vuotiaskin jaksaa kuunnella sadun alusta loppuun. Tarina on ihan mukava, lasten mielestä. Äidin mielestä Riitta on rasittava ja huonokäytöksinen. Mutta kyllä me silti tätä luetaan (niinkuin katsotaan Kaapoa telkkaristakin). Ja paljon kivempi vaihtoehto saada tämä sen satunnaisen hampparin kylkeen kuin ne muovikrääsälelut.

--

Lastenkirjoja en tähditä. Näitä pyrin  muutaman käymään läpi kuukaudessa. Tagaan kirjat "lastenkirja" hakusanalla sekä otsikkoon selkeästi LASTENKIRJA - kiinnostuneet löytävät nopeasti.