perjantai 26. heinäkuuta 2013

Stephen King: 22.11.63


Stephen King: 22.11.63
Tammi, 2013, E-kirja

"Millainen maailma olisi, jos John F. Kennedyä ei olisi murhattu?

Juuri eronnut äidinkielenopettaja Jake Epping saa selville, että läheisen pikaruokapaikan takahuoneesta pääsee matkustamaan ajassa taaksepäin, vuoteen 1958. Jake saa tilaisuuden vaikuttaa historian kulkuun: estämällä Kennedyn murhan hän saattaisi estää myös Vietnamin sodan. Mutta aikamatkustamiseen liittyy perhosvaikutuksen riski - kun muuttaa menneisyydessä yhtä asiaa, voi samalla tulla muuttaneeksi montaa muutakin. Eikä aina välttämättä parempaan suuntaa."

Niinkuin iso määrä muistakin kirjabloggaajista (jotka Googlella tuli varaan), en minäkään ole paljoa Kingiä lukenut 90-luvun muutaman yrityksen jälkeen. Uinu, uinu lemmikkini ja Langolieerit olen leffana nähnyt ja Carrieta yrittänyt aloittaa, mutta siinäpä se. En ole edes kiinnittänyt huomiota Kingin julkaisuihin, mutta tämä kirja on suorastaan hyppinyt silmille joka paikassa. Se myös valikoitui erään yhteisön lukupiirin heinäkuun kirjaksi, joten siihen oli tartuttava!

JFK kiinnostaa itseäni muutenkin, ja aikamatkailu on niitä harvoja scifin alalajeja, joita jaksan lukea. Kirjan kansi on mielestäni myös erittäin houkutteleva, joten innolla tartuin tähän. Luin kirjan Elisan E-kirjana ja eipä ole koskaan vajaat 800 sivua mennyt näin nopeasti! Kirja tempaisi mukaansa niin lujaa vauhtia, että en meinannut päästää sitä hetkeksikään käsistä.

Olen siis rakastunut. Jokainen hahmo, kaupunki, tapahtuma kirjassa, aivan täydellisiä. Jos voisin valita, muuttaisin samantien 1950-1960 luvun Jodien pikkukaupunkiin Texasissa. King osaa kuvailla ja kirjoittaa niin taitavasti, että haistoin ja maistoin sodajuomat ja tupakan tuoksut, kuulin korvissani rock'n'rollin, näin hulmuavat hameenhelmat ja nahkasalkut olkihattuneen. Olen jotenkin niin mieltänyt Kingin kauhukirjailijaksi, että kirjan rakkaustarina yllätti minut täysin. Miten sydäntä särkevä ja herkistävä tarina siinä onkaan! Jostain blogista luin mietelmän (pahoittelen, en napannut linkkiä mukaan ja nyt en sitä löydä enää :/), että bloggaaja voi nähdä mahdollisessa elokuva/tv-sarjaversiossa Sadien roolissa Kirsten Johnstonin, ja allekirjoitan tämän täysin - se olisi mainio roolitus.

Kirjassa on iso määrä sivuja, ja jossain keskivaiheilla se tuntuikin hetken laahaavan. Kuitenkin lopussa koin, että silläkin oli tarkoituksensa - niinhän se Jaken/Georgen elämäkin odotteli vain vuotta 1963 menneisyydessä. Toinen huono puoli oli lopussa hieman sekavaksi mennyt keltaisen/oranssin/mustan kortin äijä, jota olisi voinut avata ehkä vähän enemmän. Nyt se jäi niin nopeaksi pintaraapaisuksi, että lähinnä hämmennyin siitä. 

Kamalan jäsennettyä ajatusta en tästä saa enempää ulos, sillä olen edelleen täysin 'wow' fiiliksessä kirjan jäljiltä. Suosittelen kirjaa ehdottomasti niille, ketä eivät Kingin kauhusta välitä mutta joita saattaa miehen tuotanto muuten sekä elämää suuremmat rakkaustarinat kiinnostaa. 

Arvostelu: 




keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Marian Keyes: Mercy Closen mysteeri


Marian Keyes: Mercy Closen mysteeri
Tammi, 2013

"Kolmekymppisellä Helenillä ei mene kovin hyvin: hän joutuu rahapulan vuoksi luopumaan kodistaan ja muuttamaan takaisin vanhempiensa luokse. Uusi, kuuma poikaystävä Artie kyllä tuo Helenille lohtua, mutta Artien ex-vaimossa ja kolmessa lapsessa on hiukan sulateltavaa. Ja kun Helen eräänä päivänä luulee taivaalla lentäviä lokkeja korppikotkiksi, on aika myöntää että masennuskin on uusiutunut."

Nappasin tämän kirjan kirjaston best seller-hyllystä lomalukemiseksi. Ja oikein oiva kirja siihen tarkoitukseen olikin! Kepeää, helppoa, silti ajatuksia herättävää ja osin vakavaakin naisdekkariactionia. Kaikkea, mistä tykkään samoissa kansissa.

Välillä tuntui, että Keys upottaa liikaakin samaan tarinaan (uusperhe, masennus, yksityisetsivät, parisuhdeongelmat, jne) mutta kun takakannen suljin, tuntui se sittenkin juuri sopivalta kattaukselta kaikkea sekaisin. Mercy Closen mysteeri on ensimmäinen kirja, jonka Keysiltä olen lukenut ja nyt menee kyllä lukulistalle aiemmatkin teokset.

Rakastin kirjan henkilöhahmoja! Helen on valloittava itsenäisenä ja rääväsuisena yksityisetsivänä, joka ei jää maahan makaamaan vaan on ihanan action. Dieettikokista ja muroja - niillä tekisi mieli itsekin elää hetki. Jay Parker samaan aikaan vihastutti ja ihastutti, kuten myös Artie. Valintansa Helen teki silti mielestäni juuri oikein.

Nyt tekee mieli lähteä Irlantiin, sen verran houkuttelevasti kirja sitäkin kuvasi ;)

Arvostelu: 

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Riikka Ala-Harja: Maihinnousu


Riikka Ala-Harja: Maihinnousu
Like Kustannus, 2012

"Sairastava perhe ja Normandian maihinnousu

Maihinnousu on vimmainen ja puhutteleva romaani ranskalaisnaisesta, joka on menettämässä miehensä ja lapsensa yhtä aikaa.
41-vuotias Julie elää elämänsä raskainta vuotta Normandian maihinnousun maisemissa. Ensin pettää mies, sitten 8-vuotias Emma-tytär sairastuu syöpään.
Liittoutuneet loivat sillanpääaseman Normandiaan kahdessa kuukaudessa kesällä 1944. Julien ja hänen tyttärensä kamppailut eivät ole ohi hetkessä. "


Syksyllä jo bongasin tämän kirjan kaiken mediahuomioinnin keskellä. Silloin en kuitenkaan halunnut vielä synnytys- ja imetyshormoneissa lukea syöpälapsista. Sillä luulin, että kirja olisi todella itkettävä. Ei ollut. En tiedä oliko vika minussa vai missä, mutta en saanut tähän kirjaan otetta. Se ei myöskään koskettanut oikein yhtään.

Minusta oli erikoista verrata maihinnousua syöpään. Ylipäätänsä kirjassa oli niin paljon outoja asioita, jotta se tuntui mahdollisimman epäuskottavalta. Päähenkilö Julie ei tuntunyt yhtään ranskalaisnaiselta, vaan tavalliselta äidiltä Suomesta. Mistään en olisi tiennyt tapahtumien tapahtuvan Ranskassa, ellei olisi siitä maihinnoususta ja Normandian rannoista puhuttu jatkuvasti. Juonitasolla en pitänyt siis kirjasta oikeastaan yhtään. 

Kirja oli silti luettava, mutta jotain jäi uupumaan ja paljon. Taitollisesti ja kielellisesti se oli myös todella kaunis. Tykkäsin lyhyistä, asiaa painottavista lauseista. Miten taitavasti miehen ja naisen suhde kuvattiin. Ja miten selkeästi lukijalle tuli ilmi Julien sekasortoinen elämäntilanne. Kirjailija on ehdottomasti lahjakas ja taitava, juoni ei vain minuun uponnut - valitettavasti. 

Arvostelu: 

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Tess Gerritsen: Katoaminen


Tess Gerritsen: Katoaminen
Otava, 2013

Luettuani kirjaa muutaman luvun tuli se tunne, että olen lukenut tämän aiemminkin. Ja niin olinkin. Fiksumpi olisi tarkistanut asian ennenkuin osti Suomalaisesta pokkareita kesälukemiseksi vinon pinon. Luin kirjan kuitenkin loppuun, loppuratkaisua kun en useamman vuoden jälkeen enää muistanut.

Olen yrittänyt tv:stä katsoa Rizzoli & Isles-sarjaa, mutta en lämpeä sille. Molemmat naispäähahmot kuvataan sarjassa päinvastoin, kuin millaiseksi olen ne kirjasarjan perusteella kuvitellut (ulkonäöllisesti). Kirjat uppoavat siis selkeästi paremmin ainakin tämän osalta.

Niin myös tämä kirja. Ihmiskauppaa, pankkivankidraama, synnyttävä poliisi. Aivan loistava, jonka loppuratkaisua en vieläkään arvannut, vaikka olen kirjan aiemmin lukenut. Tällaisista dekkareista tykkään. Onneksi ostin myös kaksi muuta Gerritsenä, eli niitä luvassa kesän aikana enemmänkin.

Arvostelu: 

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Hélène Grémillon: Uskottuni


Hélène Grémillon: Uskottuni
Otava, 2012

"On vuosi 1975. Camille Werner on juuri menettänyt äitinsä. Käydessään läpi surunvalitteluja hän löytää kirjeen Louis-nimiseltä mieheltä. Aluksi kirje vaikuttaa tulleen väärään osoitteeseen, mutta seuraavalla viikolla Camille saa uuden. Ja sitä seuraavalla. Aina tiistaisin. 

Kirjeistä alkaa hahmottua tarina, joka juontaa 1930-luvulle. Louis kertoo rakkaudestaan Annie-nimiseen tyttöön, joka maailmansodan kynnyksellä tutustuu kohtalokkain seurauksin Rouva M:ään. Rouva ei voi saada itse lapsia, ja lopulta, Saksan pommittaessa Pariisia, Annie synnyttää herra M:n lapsen. Kaikki ei kuitenkaan mene kuten oli suunniteltu. 

Pikkuhiljaa Camille alkaa aavistaa, että tarina liittyy jollakin tavalla häneen. Mystisen Louisin kirjeistä keriytyy esiin kammottava salaisuus."
Jännitin tähän kirjaan tarttumista jonkinaikaa. Onneksi lopulta tartuin sitten, sillä tarina vei samantien mukanaan. Monena iltana luin tätä vielä nukkumaanmenoajan jälkeenkin, sillä halusin tietää jatkuvasti enemmän ja enemmän.

Alussa Camille on menettänyt äitinsä ja alkaa saamaan kirjeitä. Kirjeissä ei ole tosin selkeää kirjemuotoa, mutta niissä kerrotaan tarinaa. Camillen oma tarina ei liiku paljoakaan eteenpäin alussa, mutta kirjeet vievät ja lujaa. Niiden kirjoitustyyli tarttuu myös Camilleen, joka alkaa odottamaan aina seuraavaa kirjettä entistä enemmän.

Juuri kun luulin, että koko tarina olisi kerrottu, tuleekin yllättävä juonikäänne. Ja kun siitä luulee selvinneensä, heittää Grémillon vielä yhden käänteen. Kumpaakaan näistä en odottanut ollenkaan. Tämä kirja oli aivan valloittava lukukokemus!

Arvostelu: 

Kesäkuun luetut

Kesäkuu hujahti todella nopeasti ohi! Ohjelmaa oli meidän perheellä todella paljon, ja sen takia lukusaldo jäi toivottua heikommaksi. Seitsemän kirjaa sain yhteensä luettua sekä kesken jäi vielä heinäkuun puolelle odottamaan yksi kirja.

Kuukauden paras lukukokemus taisi tulla Hélène Grémillonin Uskottuni-kirjasta. Se on tosin vielä käsittelemättä läpi, mutta sanotaan tässä jo, että tykkäsin ja kovasti! Kuukauden pettymys oli taas Kira Poutasen Rakkautta, borealis - lähinnä sen lopun takia. Olisin tykännyt lukea Poutasen sujuvaa ja mukaansa tempaavaa tekstiä pidemmälle, nyt loppu harmitti niin paljon, että jäi pettymyksen puolelle.

Näiden lisäksi luin Karoliina Timosen Aika mennyt palaa, Jennifer Eganin Aika suuri huijaus, erään foorumin lukupiiriin osallistuen Torey Haydenin Aavetytön (vain todetakseni, että olen lukenut sen jo kerran aiemmin kuten kävi myös Tess Gerritsenin Katoamiselle) sekä Riikka Ala-Harjan Maihinnousun.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla kävin palauttamassa pinon kirjoja kirjastoon ja nappasin toisenmoisen. Sieltä kun sai kaikki kirjat nyt 15.8. asti lainaan kesätauon vuoksi. Josko heinäkuussa tulisi myös taas luettua enemmän, kun lomaa on paremmin.