torstai 31. joulukuuta 2015

Vuosi 2015 koottuna

Jonkinlaista katsausta kuluneeseen vuoteen olisi hyvä taas tehdä. Olen lukenut tänä vuonna paljon enemmän kuin uskalsin odottaa, mutta toisaalta taas bloggaaminen kirjoista on jäänyt paljon vähemmälle kuin odotin. Jotenkin se välillä takkuaa todella pahasti - vaikka kirjasta olisi mitä sanottavaa ja haluaisin muistiin niitä oloja, mitä sitä lukiessa on tullut, on tänä vuonna varsinkin tuntunut olevan ns writers block päällä. En ole saanut ulos niitä ajatuksia ja sanoja , joita toivon saavani.

Yksi tavoite ensi vuodelle onkin todella matalalla kynnyksellä blogata luetut kirjat. Ihan vaikka vaan +/- listana, jotta saisin jotenkin niitä ajatuksia ulos. 

Mutta niin. Tein viime vuodenvaihteessakin vuoden 2014 top 10-kirjalistauksen, joten aika samalla kaavalla ajattelin nyt mennä myös. 

3. Liane Moriarty: Big little lies
4. Paula Hawkings: Nainen junassa
5. Juha-Pekka Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään
6. Kate Morton: Hylätty puutarha
7. Anni Kytömäki: Kultarinta
8. Jodi Picoult: Koruton totuus
9. Sari Luhtanen: Kaikkea kaunista
10. Lisa Genova: Still Alice

Todella naispainoitteista! Yksi mieskirjailija päässyt mukaan listalle. Kotimaisia kirjailijoilta on puolet teoksista ja aihepiirit ovat aika laidasta laitaan. On dekkaria, on romaania, on matkailukirjaa, on chick-litiä. Koskettavia teoksia suurinosa, kirjoja jotka saivat itseni yllättymään, reagoimaan, ihmettymään, nauramaan. 

Äänikirjoja tuli taas kuunneltua (yhteensä 5 kpl). Näissä voisi petrata, Audiblesta on tullut hankittua useampiakin hyviä kirjoja, jotka vain odottavat kuuntelemistaan. E-kirjojen määrää en ole laskenut erikseen, mutta varmaan 2/3 menee nykyään e-kirjoina? Ellibslibraryn kautta lainaan paljon kirjastosta sekä Elisa-kirjan ja Kindlen kirjoja ostan. Olen myös täyttänyt kirjahyllyäni fyysisillä kirjoilla ennätysmäärän tänä vuonna, 16 teosta on sinne päätynyt. 

Täytyykin noista puuttuvista näpytellä bloggaukset myös vielä, varsinkin tuo Kuinka sydän pysäytetään ansaitsee sen, kuten myös Picoult ja Luhtanenkin. 

Ensi vuodeksi ei ole ihmeempiä lukusuunnitelmia. 52 kirjaa on tavoite lukea, tänä vuonna sain luettua 68 kirjaa joten ei pitäisi olla hankala. Hieman saatan salaa haaveilla Helmetin uudesta lukuhaasteesta, mutta pelkään sen sitovan kirjavalintojani liikaa. Kirjahyllyyn ilmeistyi joulun aikana mm Saara Turusen Rakkaudenhirviö ja Laura Lindstedtin Oneiron, joten niistä varmaan startataan tässä vuoden vaihteen jälkeen. 

Oikein hyvää uutta vuotta! :) 

torstai 3. joulukuuta 2015

Eppu ja Anna Nuotio: Venla T:n rakkaudet



Eppu ja Anna Nuotio: Venla T:n rakkaudet
Otava, 2014

"Teinityttöjen Bridget Jones!


Jos rakkaus ei totaalisesti sekoita päätä ja sydäntä, se ei ole aitoa. Ja Venla rakastaa aina täysillä, kohde tosin vaihtuu tiuhaan. Nyt Venlalla on kuitenkin syy olla rakastumatta: viisas, ihana ja enkelinnäköinen Matias. Päiväkirjassaan Venla aikoo tutkia tunteitaan ja kitkeä ensimmäisenkin muihin kohdistuvan kiinnostuksenpoikasen.

Kaikki menee tosi hyvin - täytyyhän Matiaksenkin ymmärtää, että pieni flirtti ei merkitse mitään. Sitä paitsi Venla kiinnostuu nuoresta äikänmaikasta vain siksi, että tämä on runoilija. Runoilijathan ovat vaarallisia nuorten naisten sydämille. Ehkä kuitenkaan ei olisi kannattanut esittää kirjailijaa ja antaa maikalle lahjakkaan Olivia-tädin tekstejä ominaan…"


Kirjamessuilla päädyin kuuntelemaan Eppu ja Anna Nuotion haastattelua uusimmasta Venla T-kirjasta. En ollut aiempaa osaa lukenut, mutta haastattelun perusteella tuli olo, että ehkä voisin tarttua tähän nuorten kirjasarjaan myös. Aika vähän nyt aikuisena on enää nuorten kirjoja tullut luettua, ja ne ovat kuitenkin usein ihan yhtä viihdyttäviä ja taitavia kuin ns aikuistenkin. 

Niinpä nappasin kirjastosta molemmat Venla T:t ja tartuin järjestyksessä ensimmäiseen ensin. Kirja oli nopeatempoinen, helppolukuinen ja noh, aika hömppä. Venla vaikutti lähinnä lapselliselta ja naiivilta ja itsekeskeiseltä. Moni Venlan tekemä asia oli sellainen, jota ei itselle olisi tullut mieleenkään lukioaikana tehdä. Toisaalta taas Venlan Olivia-täti kyllä sai mielenkiinnon kasvamaan, ja toivonkin, että kakkososassa kuullaan hänestä selkeästi enemmän. 

Arvostelu: ★★

maanantai 30. marraskuuta 2015

Christina Baker Kline: The Orphan Train



Christina Baker Kline: The Orphan Train
William Morrow Paperbacks, 2013 (OverDrive-laina)

"Nearly eighteen, Molly Ayer knows she has one last chance. Just months from "aging out" of the child welfare system, and close to being kicked out of her foster home, a community service position helping an elderly woman clean out her home is the only thing keeping her out of juvie and worse.


Vivian Daly has lived a quiet life on the coast of Maine. But in her attic, hidden in trunks, are vestiges of a turbulent past. As she helps Vivian sort through her possessions and memories, Molly discovers that she and Vivian aren't as different as they seem to be. A young Irish immigrant orphaned in New York City, Vivian was put on a train to the Midwest with hundreds of other children whose destinies would be determined by luck and chance.

The closer Molly grows to Vivian, the more she discovers parallels to her own life. A Penobscot Indian, she, too, is an outsider being raised by strangers, and she, too, has unanswered questions about the past. As her emotional barriers begin to crumble, Molly discovers that she has the power to help Vivian find answers to mysteries that have haunted her for her entire life - answers that will ultimately free them both."


Olin toissa viikolla reissussa, johon kuului junamatkustamista yhteensä 7h. Mukaan en kuitenkaan voinut kamalan paljoa tavaraa ottaa, joten surffailin sitten Helmetin E-kirjastot läpi, jotta jotain luettavaa junamatkalle saisin. Ja mikäpä olisi junaan sopinut paremmin kuin Christina Baker Klinen The Amorphis Train!

Olen muutaman blogiarvostelun nähnyt tästä kirjasta ja muistelin, että oli ihan pidetty. Ja kyllähän se nappasi itsenikin mukaan alusta asti! Myönnän, että oma heikko kohtani ovat nämä tarinat, joissa tapahtuu useassa ajassa ja jotka kohtaavat kirjan lopussa. Vivianin hahmo oli uskomattoman sitkeä ja fiksu (välillä jopa liian fiksu 7-10 vuotiaaksi tytöksi?), josta oli pakko tykätä. Nykyaikaan sijoittuva Molly ja hänen lähipiirinsä päinvastoin tuntui luotaansatyöntäviltä ja osin epäuskottaviltakin verrattuna 1920-1930-luvun hahmoihin. 

En tiennyt ollenkaan näistä orpojuniata, joilla kuljetettiin orpoja Amerikan "maaseudulle" mutta nyt meni oman ota tästä selvää-listan kärkeen. Älyttömän kiehtovia! Pidin tästä kirjasta todella paljon silti, tarina antaa anteeksi hahmoille. 

Arvostelu: ★★★★

perjantai 27. marraskuuta 2015

Leena Lehtolainen kirjailijavieraana lähikirjastossa


Meidän pienessä, ihanassa, kirjastossa oli tässä kuussa aivan ihana tapahtuma! Kirjasto oli saanut kirjailijavieraan paikalle, jota minun oli pakko päästä kuuntelemaan. Onneksi kirjastomme mainostaa niin Facebookissa kuin Twitterissäkin näitä tapahtumia silloin kun ne ovat, muuten menisi melkein ohi kun en kirjastossa käydessä ilmoitustauluja paljoakaan lue. 

En muista, koska aiemmin tuolla olisi ollut jokin kirjailija (muuta kulttuuria kyllä paljon, plussaa siitäkin!) mutta kun vielä vieraana oli itse Leena Lehtolainen, jonka Maria Kallio-kirjojen parissa herättelin 10-15 vuotta sitten lukuharrastustani takaisin henkiin, niin pakkohan se oli paikalle päästä. Suurta ihmisryntäystä paikalla ei ollut, mutta tilaisuus oli sitten sitäkin intiimimpi. Lehtolaiselta pystyi kyselemään paljon kesken haastattelua, ja tilaisuuden luonne oli enemmän keskustelumaisempi kaikkien kesken kuin haastattelu. 

Oli mielenkiintoista kuulla, miten hän valitsee paikkoja kirjoihinsa, käy tutustumassa niihin, joutuu välillä vaihtamaan yksityiskohtia koska jokin asia ei olekaan niin oikeassa paikassa. Poimii kadulta ihmisiltä kävelytapoja, vaatetusta, olemusta, mitä valitsee ostoskassiin. Ja miten Maria Kallio on poiminut Lehtolaiselta mm samanlaisen musiikkimakunsa. 

Lehtolaisen uusinta Kalliota, Surunpotkua, en ole vielä lukenut mutta kyllä se meni vauhdilla lukulistalle nyt. Lisää tällaisia kirjailijavieraita ehdottomasti kirjastoihin! :) 


keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Satu Rämö: Islantilainen voittaa aina



Satu Rämö: Islantilainen voittaa aina
WSOY, 2015

"Islanti vie sydämen! Miten käy, kun vaatimattomuuden hyveen omaksunut suomalainen pyrkii jäseneksi 0,3 miljoonan ihmisen perheeseen, jossa ei yritetä mitään muuta kuin olla maailman parhaita?

Islanti on maailman kiehtovimpia mutta myös eriskummallisimpia maita. Siellä voidaan tietyöt keskeyttää maahisten takia, voi päätyä kävelyltä kahville presidentin kanssa, juoda olutta maailmankuulujen pop-tähtien vieruspöydässä tai huomata sukulaistensa pukeutuneen putkimiehen valepukuun päästäkseen ensimmäisenä katsomaan vastasyntynyttä. 

Kaikki tämän maan 300.000 kansalaista tuntuvat olevan sukua toisilleen. Kaikki he uskovat olevansa maailman parhaita. Miten luonnistuu suomalaiselta naiselta kotoutua jäätiköiden ja kuumien lähteiden keskelle? Seikkailusta islantilaiseen yhteiskuntaan ja mielenmaisemaan ei totisesti puutu vauhtia ja hersyviä tilanteita."

Islanti todellakin vei sydämen tässä kirjassa! Olen lukenut Satu Rämön blogia Salamatkustaja jo useamman vuoden, mutta tämä kirja vasta sai minut ihastumaan Islantiin. Voi mikä matkakuume sinne. Islanninhevosvaellus jäätiköillä, kuumia lähteitä, tuttujen ja tuntemattomien kanssa lampaan syömistä. Kumpparit jalassa, sadetakki päällä. 

Huikea, mukaansatempaava kirja ja ei muuten suotta valittu matkailulehti Mondon vuoden 2015  matkailukirjaksi tätä! :) 

Arvostelu: ★★★★★

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Lisa Genova: Still Alice



Lisa Genova: Still Alice
2007

"Alice Howland is proud of the life she worked so hard to build. At fifty years old, she’s a cognitive psychology professor at Harvard and a world-renowned expert in linguistics with a successful husband and three grown children. When she becomes increasingly disoriented and forgetful, a tragic diagnosis changes her life--and her relationship with her family and the world--forever."

Tämä kirja osui eteeni kun selailin Overdriven (kirjastomme e-kirjalainaamo englanninkieliselle kirjallisuudelle pääosin) valikoimaa ja suosituksia. Olin tästä tehdystä elokuvasta kuullut, mutta en kiinnostunut tarpeaksi. 

Kirja kertoo Alicesta, joka on yliopiston professori, vaimo ja äiti. Alice huomaa, että on alkanut unohtelemaan asioita. Ei aina tunnista, missä on tai keitä ihmiset ovat. Ei muista lyhyitä ajanjaksoja lähihistoriasta. Selviteltyään lääkäreiden kanssa asiaa saa hän diagnoosin; alzheimerin tauti. 

Kirja on upeasti koostettu; kerrottu suoraan Alicen näkökulmasta. Alussa kerronta on tarkkaa ja selkeää, mutta mitä pidemmälle tauti etenee ja vie Alicen muistoista ja aivoista osia, sitä epäselkeämmäksi ja kaaottisemmaksi myös tarina ja kirjotustapa etenee. Se on omalla tavallaan kamala seurata siinä lukiessa, että miten ympäriltä katoaa. Toisaalta se muistamattomuus on myös onni. 

Sillä katsoimme myös Still Alice-elokuvan. Siinä ei mennä Alicen pään sisälle, vaan seurataan sivusta. Miten kaunis, fiksu ja älykäs professori vaipuu enemmän ja enemmän vauvan tasolle. Miten sydäntäsärkevää sen seuraaminen on sivusta. Alicen oma onni on se, että hän ei muista ja lopulta edes ymmärrä, miten taantunut sitä on. 

Kerrankin elokuva tuntui täydentävän kirjaa. Suosittelen molempia. 

Arvostelu:  ★★★★

torstai 29. lokakuuta 2015

Jodi Picoult: Yhdeksäntoista minuuttia



Jodi Picoult: Yhdeksäntoista minuuttia
Karisto, 2008

"Yhdeksässätoista minuutissa ehtii leikata nurmikon, värjätä hiukset tai viikata pyykit. Sterlingin pikkukaupungista ajaa Vermontin rajalle yhdeksäsässätoista minuutissa. Samassa ajassa voi pysäyttää maailman. Yhdeksässätoista minuutissa ehtii myös kostaa, ja juuri niin teini-ikäinen Peter Houghton päättää tehdä. Kukaan Sterlingissä ei tiedä miksi, mutta rajusti purkautuneen väkivallan jälkeen mikään ei ole entisellään.

Kaupunkilaisten elämä ja monimutkaiset ihmissuhteet paljastuvat vähän kerrassaan Peterin oikeudenkäynnin aikana. Kuka on syyllinen, kuka syytön? Miksi läheisimmätkään eivät nähneet lapsen hätää jo vuosia sitten?"

Olen kuluneen vuoden aikana löytänyt itselleni täysin vieraan kirjailina, Jodi Picoultin. Yhdeksäntoista minuuttia on neljäs kirja, jonka Picoultilta luin ja neljäs kirja, jonka kohdalla tuntui, että huh, mitä tuli luettua! Sen verran mukaansatempaava, mielenkiintoinen ja tarttuva ote eri aiheisiin Picoultilla on. Jokaisessa kirjassa on ollut joku moraalinen ongelma jonkinlaisessa keskiössä, ja asiaa on käsitelty eri suunnista. Oikeastaan koskaan en ole tiennyt, kenen puolella tässä pitäisi olla.  

Yhdeksäntoista minuuttia muistutti hieman aiemmin tänä vuonna lukemastani Elina Hirvosen Kun aika loppuu kirjasta. Teemat ovat samoja, taustat tarinoissa ehkä myös ja lähestymistavassakin on jotain samankaltaista. Silti kirjoilla on vuosia eroa tapahtumissa mutta myös tapahtumapaikoissa. Ja molemmat aivan yhtä uskottavia. Kovasti toivoisi, että tällaisia tapahtumia ei maailmassa sattuisi, mutta se taitaa olla aivan mahdoton touhu uutisia kun seuraa. 

Arvostelu: ★★★★

tiistai 27. lokakuuta 2015

Kirjamessut osa 2

Ja seuraava osa omasta messupostauksistani; mielenkiintoiset kirjailijahaastattelut ja keskustelut, joita ehdin kuuntelemaan. Alunperin piti käydä vain lauantaina, mutta sunnuntaiaamusta mies sitten totesikin, että hän voisi lasten kanssa mennä leikkipuistoon jos haluan piipahtaa vielä messuilla. Nappasin tästä tarjouksesta heti kiinni ja 10-12.30 tuli pyörittyä messuilla taas - pääosin kuuntelemassa muutamia esityksiä. 


Lauantaina kerkesin ensimmäisenä kuuntelemaan Akateemisen kirjakaupan kohtauspisteeseen ihanan Antti Hautalehto-dekkarisarjan luojaa, Christian  Rönnbackaa. Olen uusimman Hautalehto-kirjan napannut jo e-kirjaksi (Kylmä syli), mutta mieheni lukee sen ensin ennenkuin pääsen sen pariin. Oli hauska kuulla, kuinka Rönnbacka puhui sankaristaan kuin hyvästä ystävästään; kuinka Anttia jännittää tietyt asiat ja kuinka hän viihtyy Porvoon ja Sipoon maisemissa. Ja kuinka uusinta kirjaa kirjoittaessa oli ollut muutamia tosi ahdistavia kirjoitusviikkoja kun koetti saada paperille Anttia kohdanneet tiukat tilanteet. Haastattelu oli kyllä todella onnistunut ja aika kului kuuntelijasta kuin siivillään! 


Seuraavaksi siirryttiin sitten Suomalaisen kirjakaupan lavan eteen kuuntelemaan Sofi Oksasen haastattelua. Haastattelijana oli Yle Puheen Juuso Pekkinen ja tämä kyllä erottui, että radiotoimittaja oli kyseessä - sen verran taitavaa haastattelua ja pureutumista aiheeseen oli! Oksanen ja Pekkinen juttelivat paljon Oksasen uudesta Norma-kirjasta ja siihen liittyvistä moraalisista ongelmista kuten hiuslisäkkeiden myynnistä sekä kohdunvuokraamisesta. Itselle oli suuri yllätys, että osa hiuslisäkkeistä on epäeettisesti tuotettu (= varastettu naisilta tukka päästä!). Norman ostinkin pisteestä ja jonotin signeerauksen Oksaselta siihen vielä. Tämä kirja polttelee hyllyssä nyt kovin, että lukisin sen. 


Lauantaina en enempää ehtinyt kuuntelemaan, mutta tosiaan sunnuntain 2,5h meni pääosin kuunnellessa keskusteluja. Ensimmäisenä heti aamusta ampaisin Louhi-lavalle Kirjakallion haastattelua Eppu ja Anna Nuotion ja Sari Luhtasen kanssa kuuntelemaan. Näiltä naiskirjailijoilta on ilmestynyt lasten ja nuorten kirjasarjaa tytöille suunnattuna; Venla T sekä Taru. Aika vähän on itse lukenut viime vuosina nuorten kirjallisuutta, mutta varsinkin Venla T alkoi houkuttelemaan tämän haastattelun perusteella. 


Kirjakahvilassa taas pääsin kuuntelemaan upean Kalastajan vaimo-blogin Johanna Alvestadin haastattelua hänen uudesta neulekirjastaan. Itse kirjaa en ole vielä hankkinut (ja nytkin jäi kyllä messuilla hyllyyn) mutta blogi on ollut kovassa seurannassa. Oli aivan ihana nähdä, miten iloinen ja positiivinen ihminen Johanna on livenä ja miten ei-niin-vakavasti hän otti neulomisen! Tämä neulekirja jää vielä ostoslistalle, sillä neljä neulekirjaa/viikonloppu on ehkä tarpeeksi itselle taas hetkeksi. 


Viimeisenä vielä päädyin kuuntelemaan ihanaa Jenni Pääsysaarta Louhi-lavalle. Aiheena oli Pääskysaaren keväällä ilmestynyt Tyttö sinä olet.. -kirja (jota en ole vielä päässyt lukemaan, nyt varsinkin haluaisin sen lukea!) ja siihen liittyen mitä ja millaisia tyttöjen pitäisi olla. Tyttöjen pitäisi olla omilla aivoilla ajattelevia, jotka riittävät sellaisina kuin ovat ja joilla olisi rohkeus tehdä asioita koska haluavat itse tehdä niin. Pääskysaaren viesti kaikille oli, että "sinä riität, juuri sellaisena kuin olet" ja mielestäni tämä onkin tärkeimpiä viestejä kasvavalle nuorelle (mutta myös aikuisille!) 

Messut olivat ihanat, budjetti paukkui ja pääsin kuuntelemaan paljon niitä kirjailijoita, joiden teoksista olen nauttinut ja joita olen seurannut muutenkin somessa paljon. Ensi vuonna sitten taas uudestaan! :) 


maanantai 26. lokakuuta 2015

Mari Jungstedtin Gotlanti-sarja



Mari Jungstedt:
- Kesän kylmyydessä (2006)
- Meren hiljaisuudessa (2007)
- Saaren varjoissa (2008)
- Muurien kätköissä (2009)
- Aamun hämärissä (2010)
- Kevään kalpeudessä (2011)
- Hiljaisuuden hinta (2012)
- Vaarallinen leikki (2013)
- Neljäs uhri (2014)
- Viimeinen näytös (2015)
- Joka yksin kulkee (2015

Kustantamo: Otava

"Gotlantiin sijoittuva dekkarisarja, jonka päähenkilöitä on mm poliisipäällikkö Anders Knutas sekä toimittaja Johan Berg. "

En ole aiemmin lukenut yhtään Jungstedtia. Tänä kesänä ja alkusyksynä kuitenkin Ellibslibrarysta tuli useampikin Jungstedt eteen vapaana ja kaipasin lisää luettavaa. Niinpä otin haasteen vastaan ja päätin lukea koko sarjan.

Asiaa olisi helpottanut se, että olisin lukenut kirjat ilmestymisjärjestyksessä. Nyt se, että tiesin loppupään kirjoista jo jotain tapahtumia hieman vei sitä intoa kun palasin ensimmäisiin kirjoihin. Itse dekkarijuonet toimi, mutta välillä (varsinkin mitä enemmän sarjaa luki) alkoi poliisien ja toimittajien henkilökohtaiset ongelmat ja elämät ärsyttämään. Kertaamista kirjoissa oli näihin asioihin liittyen todella paljon, joten teokset kyllä toimivat erittäin hyvin itsenäisinä teoksinakin. Näin putkeen luettuna se kertaaminen joka kirjan alussa häiritsi.

Kelpo dekkareita kaikki, ei mitään suurta mindblownia aiheuttanut mutta ajoi asiansa leppoisina välilukemisina. Näitä tulen jatkossakin lukemaan, jos kirjailijalta uusia suomennetaan. 

lauantai 24. lokakuuta 2015

Kirjamessut 2015


Sain tänäkin vuonna bloggaajapassin Helsingin Kirjamessuille, kiitos siitä! Viime vuodesta poiketen tosin omat aikatauluni perheen kanssa ovat olleet sen verran tiukalla, että näillä näkymin näyttää omaksi käynneikseni jäävän ainoastaan lauantai n klo 10-13 välinen aika. Tosin siinä ajassa tuli kierrettyä ja kannettua rahaa aika antaumuksella eri pisteisiin! :)

Omalla ostoslistalla oli ehdottomasti Mekkotehdas-blogin tekijöiden Mekkotehdas-kirja. Tämä lähtikin Tammen pisteestä -30% alennuksella ja olen ehdottomani onnellinen tuon saamisesta. Olen kesästä asti elvytellyt vanhaa ompeluharrastusta henkiin ja tuo blogi on ollut yksi houkuttelevimmista luettavista tähän liittyen. 

Lisäksi ostoslistalla oli Matti Airolan Isin ja tyttöjen lettikirja (joka puuttuu kuvasta), joka menee lahjapakettiin isänpäiväksi. Omat lapset vaativat jo ties minkälaista letitystä ja tästä varmasti saa mies vähän lisäideoita - hän kun ne tukat joutuu aamuisin laittamaan kuntoon. 

Lapsille taas halusin täydentää meidän Viisi villiä Virtasta-kirjasarjaa, kun näistä tulee aina kirjastossa iso itku kun niitä ei ole hyllyssä haluttuja kappaleita. Nyt meiltä löytyy sarjan osat 1-6, seitsemäs osa (Virtasen lapset ja pentu) saattaa löytyä sitten esimerkiksi joulupaketista.


Extraa ja listan ulkopuolelta olikin sitten myös jonkin verran. Itselle pääasiassa. Sofi Oksasen Norma Suomalaisen pisteestä signeerauksen kera, Ulla-Lena Lundbergin ihana Jää omaan hyllyyn (koska se nyt vaan on aivan ihana kirja, jonka tunnelmaan ja tarinaan palaan useasti!),  muutama pokkari mielenkiintoisen takakannen ja mielikuvan vuoksi sekä neulekirjoja muutama. 

Tällä kertaa painotus oli enemmin "kirjoja muille" ja "tietokirjoja" kuin fiktiota. Tosin olen viikon aikana kunnostautunut hurjasti Elisan e-kirjamessutarjouksien ostamisessa; neljä sellaista on eksynyt jo ostettavaksi. Koetan aktivoitua vähän tässä kirjoista bloggaamisessa myös! Teen lisäksi oman postauksen niistä kirjailijahaastatteluista, joita jäin kirjamessuilla kuuntelemaan.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Katja Kettu: Kätilö



Katja Kettu: Kätilö
WSOY, 2011

"Kätilö on tosipohjainen kertomus Suomalaisnaisen ja SS-upseerin yhteentörmäyksestä Lapin sodan kynnyksellä. Se on väkevä todistus siitä mihin ihminen on valmis rakkauden tähden. Katja Ketun vahvaääninen romaani taikoo esiin vaietun historian, vankileirien ja saksalaissotilaiden sotamorsiamien Suomen. Groteskia, maagista ja aitoa kirjoitusta. Vahvaääninen romaani taikoo ilmaan vankileirien ja saksalaisten sotamorsiamien Suomen. "

Tämän kirjan postaus on ollut luonnoksissa jo muutaman vuoden. Luin tämän 2013 loppuvuonna muistaakseni ja jotenkin kirja oli niin iso käsiteltäväksi, etten osannut tarttua siihen. Nyt kävimme miehen kanssa katsomassa Kätilö-elokuvan teatterissa muutama viikko sitten ja tuli olo, että pakko tästä on sanoa jotain.

Kirja oli upea, mukaansa tempaava, hurjan iso käsiteltäväksi. Groteski, upea. Kettu osaa käyttää kieltä hyvin ja sai Lapin kuulostamaan kauniilta. Ja sitähän se oli. Elokuva taas oli pienoinen pettymys; kirjan  tunnelmaa ei oltu saatu yhtä hyvin kankaalle ja jotenkin hahmot tuntuivat eri ihmisiltä. Upeat maisemat elokuvassa oli silti.

En mä vieläkään osaa tästä sanoa muuta kuin että lukekaa! Lukekaa tämä ja katsokaa elokuva.

Arvostelu: ★★★★★

tiistai 18. elokuuta 2015

Laura Save: Paljain jaloin




Laura Save: Paljain jaloin
WSOY, 2013 (Helmetin e-laina)

"Laura, tuore äiti ja vaimo, saa puhelun lääkäriltä magneettikuvauksensa tuloksista. Diagnoosi on tyly. Polven kierukkavammaepäily muuttuu osteosarkoomaksi, reisiluuhun pesiytyneeksi luusyöväksi, ja keuhkoissa piilee mahdollisesti etäispesäkkeitä. Lauralla, nuorella lääketieteen opiskelijalla, on edessään toisenlaisten opintojen aika. Mitä seuraavaksi tapahtuu? Pitääkö jalka amputoida? Kuinka käy Otso-pojan ja Sofia-puolison? Entä koko parisuhteen? Voiko kaikki sittenkin olla vain yhtä suurta väärinkäsitystä ja kääntyä vielä valoisaksi? Vaikka kello pysähtyy ja arki muuttuu vuoristoradaksi, syövänkin kanssa voi silti elää. Päivän kerrallaan. Paljain jaloin on elämästään kertaheitolla ulos temmatun ihmisen vimmainen, osittain muistoihin ja päiväkirjamerkintöihin pohjautuva teos, joka kääntyy lohdulliseksi kertomukseksi vaivihkaa ohikiitävien päivien merkityksestä."

Pitkään olen taas hyljeksinyt blogia, vaikka kovasti olen lukenut. Jotenkin en ole keksinyt kirjoista sanottavaa - kesän aikana on tullut luettua useampi kirja (pääasiassa dekkareita) mutta mikään ei ole tuntunut pysäyttävän niin paljon, että olisin saanut blogin auki. Pitänee tsempata taas, sillä Goodreadsiin merkatut ei oikein riitä muistelemaan, mikä oli hyvä ja mikä ei.

Tämä oli. Tämä oli upea. Luin sen yhdeltä istumalta eilen illalla Helmetin e-kirjalainana. Olin joskus lukenut kirjasta arvostelun jossain lehdessä, ja ajatellut, että tämä täytyy lukea mutta sittemmin unohtanut. Onneksi se tuli Ellibslibraryssa vastaan, kun selailin jotain uutta luettavaa. Sillä niin pysäyttävä ja voimakas kokemus tämän lukeminen oli.

Kirja perustuu tositapahtumiin ja Saven muistiinpanoihin sairastuttuaan syöpään. Raastavaa, todellista, surullista, lohdullista, raastavaa. Kävin kaikki tunneskaalat varmasti läpi kirjaa lukiessa. Menee tämän vuoden suosikkeihin ehdottomasti tämä. 

Arvostelu: ★★★★★

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Ulla-Lena Lundberg: Jää


Ulla-Lena Lundberg: Jää
Teos, 2012

"Eletään sotien jälkeistä aikaa, taistelut ovat loppuneet ja maassa rauha. Saarien muodostamalle paikkakunnalle voi saapua vain veneellä, jos onnistuu postinkuljettajan tai merivartijan läheisyydessä harsimaan reittinsä esiin kavalan saariston läpi. Ja sinne papinperhe haluaa asettua asumaan. He ovat täynnä uskoa tulevaan; pappilassa uhkutaan elämää, iloa ja välittämistä.

Kesällä alueen asukkaat rakentavat terveysasemaa, siltaa ja tulevaisuutta. Silakanpyytäjät tulevat Helsingin markkinoilta taskut omaisuutta pullollaan ja saarilla vallitsee kristillinen vieraanvaraisuus. Mutta talvella jää asettuu eri alueiden ja kirkkosaaren väleihin kuin kivilattia.

Pappilan ulkopuolella, kulkuvesillä ja jäällä, vallitsevat iänikuiset voimat. Sen tietää myös postinkuljettaja, joka näkee enemmän kuin muut. Enemmän kuin kohti pappilan ikkunasta kajastavaa valoa kohti kulkeva pappi. Postinkantaja tietää, että jokaisen rinnassa on jonkin muun kaipaus, ja kaikki mitä kaivataan tulee veneellä."

Luin tämän kirjan jo viime vuoden puolella, mutta jotenkin en osannut sanoa tästä mitään. Pelkäsin, että sanon väärin. Kirja jätti niin sanattomaksi ja surulliseksi. Lukukokemus oli todella erilainen kuin koskaan aiemmin. En olisi halunnut kirjan loppua, halusin tietää mitä tapahtuu kirjan lopun tapahtumien jälkeen. Mutta jää peittää päälle, vanha katoaa. Saaristo, haikeus, meri, tuuli. Kirjassa oli kaikki kohdallaan ja viimeiset sata sivua meni oikeastaan vaan itkien läpi. 

Tähän oli helppo eläytyä. Liiankin helppo. Sen takia se kävikin niin koskettavaksi. Alun rauhallinen ja hitaasti liikkelle lähtevä tarina nappasi niin kiinni itsestään, että irtipäästäminen oli todella vaikeaa. En lukenut tämän kirjan jälkeen varmaan kahteen viikkoon yhtään mitään, niin iso jälkihehku tästä kirjasta jäi mieleen. 

En yhtään ihmettele Finlandia-palkintoa ja toisaalta, tämän ja viime vuotisen Finlandia-voittajan vuoksi ehkä uskallan tarttua Finlandia-palkittuihin paremmin. Lue tämä, jos jostain syystä et ole sitä lukenut. Listasinkin tämän viime vuoden top 10-listalle toiseksi (kävi kovan kilpailun Valtosen kirjan kanssa!). 

Arvostelu: ★★★★★

torstai 30. huhtikuuta 2015

Veera Vaahtera: Onnellisesti eksyksissä


Veera Vaahtera: Onnellisesti eksyksissä
Tammi, 2012

"Emma Aaltonen on 28-vuotias humanisti, jolla on kaksi puolivalmista tutkintoa, huone soluasunnossa ja koetteleva kämppis, taipumus päätyä lahjattomien taiteilijanuorukaisten muusaksi sekä poikkeuksellisen huono suuntavaisto.

Teoriassa aikuistuminen on yksinkertaista. Emman tulee valmistua, hankkia työpaikka ja perustaa oma koti, ennen kuin hänestä tulee maailman vanhin opiskelija-asuntosäätiön soluhuoneessa majaileva humanististen tieteiden kandidaatti.

Käytännössä tie aikuisuuteen on eksytyksiä täynnä. On hurmaavia mutta jokseenkin epäluotettavia taiteilijamiehiä, liian komea graduohjaaja sekä parhaan ystävän mies, jonka pelkkä tuoksukin tuntuu vaaralliselta."

Vaahteran järjestyksessään toinen kirja oli samanlaista mukavaa luettavaa, kuin ensimmäinenkin. Miellän Vaahteran yhdeksi suurimmista suosikeistani kotimaisen chick litin parissa - teksti on sujuvaa, mukaansa tempaavaa, hahmot uskottavia mutta silti ihanan kevyttä ja helppoa lukemista. Myötähäpeää en ole joutunut näiden kirjojen parissa kokemaan. Päin vastoin, välillä tekisi itse mieli elää ja olla hahmona Vaahteran kirjoissa.

Ja tämän myötä tuli todella iso pyöräilykuume!

Arvostelu: ★★★★

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Kate Morton: Hylätty puutarha


Kate Morton: Hylätty puutarha
Bazar, 2014 (Helmetin e-kirja-laina)

"Eksynyt lapsi…
On vuosi 1913. Britanniasta päiväkausia matkannut laiva saapuu Australiaan pieni Nell-tyttö kannellaan. Salaperäinen nainen, joka kutsuu itseään Kirjailijattareksi, on luvannut pitää hänestä huolta, mutta nainen katoaa jäljettömiin.

Järkyttävä käänne…
Tullessaan täysi-ikäiseksi Nell saa tietoonsa salaisuuden, joka muuttaa hänen elämänsä suunnan. Vuosikymmeniä myöhemmin Nell lähtee etsimään totuutta Englannista, Cornwallin tuuliselta rannikoilta ja saapuu Blackhurstin kartanoon, jonka joskus omisti aristokraattinen Mountrachetin suku.

Arvoituksellinen perintö…
Vuonna 2005 Cassandra saa isoäidiltään Nelliltä yllättävän perinnön. Mystinen Cliff Cottage salaperäisine puutarhoineen siirtyy hänelle. Cassandra matkustaa Englantiin tutustuakseen perintöönsä ─ ja ennen kaikkea selvittääkseen isoäitinsä Nellin salatun menneisyyden."

Luettuani tarpeeksi monesta kirjablogista suositukset tästä kirjasta, oli tämä pakko laittaa lainausjonoon. Kirjaston tavallisessa jono oli todella pitkä, mutta onneksi ellibslibrarysta e-kirjana jono oli inhimillinen. Niinpä lopulta kun tekstiviesti laina-ajan alkamisesta pärähti, luin kirjan melkein yhdeltä istumalta loppuun. Aivan upea teos! 

Itsellä oli pieni lukujumi jo alkanut vaivaamaan, mutta Kate Morton sai sen kyllä purkaantumaan täysin. Kirjassa seurataan pääasiassa kolmea hahmoa; Elizabethia, Nelliä ja Cassandraa. Jokaisella on oma taakkansa kannettavana omassa ajassaan. Tykkään kovasti tällaisista kirjoista, joissa seurataan tapahtumia monesta eri näkökulmasta ja lopussa selviää mitä oikein tapahtui. Tälläkin kertaa loppuratkaisu oli itselle pieni yllätys, vaikka aavistuksia tuli pitkin poikin. 

Suosittelen kyllä lämpimästi tätä hieman jopa dekkarimaista kirjaa. 

Arvostelu: ★★★★★

maanantai 16. helmikuuta 2015

Terhi Rannela: Läpi yön


Terhi Rannela: Läpi yön
Otava, 2014

"Itsemurhayrityksestä esikoisromaanin ilmestymiseen - matkalla kirjailijaksi kympin tyttö sukeltaa euforiasta pohjamutiin 15-vuotiaan Marian kaikkein suurin unelma on tulla kirjailijaksi. Ilman kirjoittamista hän ei pysyisi elossa. Kynä on hengityskone, johon hän kytkee itsensä. Käsi, joka vetää hänet pois rotkon reunalta. Ensiapupakkaus, joka pelastaa hädän hetkellä. Mutta haaveen tiellä on monta estettä: riitaisa isäsuhde, jokapäiväiset seurusteluhuolet, yöunet varastavat lukio-opinnot, vastahakoiset kustantajat. Runoja, novelleja, romaaneja, päiväkirjaa - vuosi vuodelta, lause lauseelta kunnianhimoinen tyttö jahtaa unelmaansa. 20-vuotiaana kirjallisuuden opiskelijana hän huomaa olevansa jo kauhistuttavan lähellä."

En ole paljoakaan nuorten romaaneja lukenut viime aikoina, vaan keskittynyt aikuisempaan lukemiseen. Hölmöä sinänsä, sillä nuorten kirjoissa on paljon loistavia kirjoja myös. Ja siitä malliesimerkki on tämä Terhi Rannelan Läpi yön, jonka luin hetkessä läpi - irtikään en voinut päästää. Rannela on varmasti käynyt lukemassa minun(kin) vanhoja päiväkirjoja; niin paljon samaa päähenkilön päiväkirjateksteissä on kuin omissakin nuoruuden teksteissä. 

Hurja aikamatka omaan nuoruuteen, hyvälläkin tavalla. Pitänee kaivaa kirjastosta enemmänkin Rannelaa luettavaksi.

Arvostelu: ★★★★

perjantai 30. tammikuuta 2015

Sarah Winman: Kani nimeltä jumala


Sarah Winman: Kani nimeltä Jumala 
Tammi, 2012

"Kirja kertoo Elly-tytöstä ja hänen värikkäästä perheestään. Se alkaa 60- ja 70-lukujen Englannista ja kulkee sitten syyskyyn 11. päivän iskujen kautta New Yorkiin ja sieltä majataloon Cornwalliin. Ellyn lämminhenkisen mutta traagisen perheen jäsenillä on omat kipupisteensä: veli on homo, äiti masentunut, naapuri ahdistelee lapsia, lemmikkikani puhuu törkeyksiä ja isän sisko taitaa olla rakastunut äitiin. Kertojana on pieni Elly, jonka silmin nähtynä kauheudetkin muuttuvat komiikaksi. Aina on mahdollista aloittaa alusta, on romaanin lohdullinen sanoma"

Kirja, jonka valitsin kirjastosta kun muistin blogeissa tätä jokin vuosi sitten kehuttavan hurjasti. Ja onneksi valitsinkin, kirja oli aivan ihastuttava! Se nostalgian määrä, ihanat brittiläisten maisemien kuvaukset, ihmissuhteet, ihmiset, ajat, tavat, tapahtumat. Mitään en karsisi pois, kaikesta pidin. Kaikki täydensi toisiaan juuri sopivasti. 

Arvostelu: ★★★★★

maanantai 12. tammikuuta 2015

Liane Moriarty: Hyvä aviomies


Liane Moriarty: Hyvä aviomies
WSOY, 2014 (Elisa e-kirja)

"Cecilia Fitzpatrick on Australian 11. menestynein Tupperware-myyjä, kolmen kauniin tyttären ylpeä äiti ja uskollisen John Paulin rakastava vaimo. Eräänä päivänä hän löytää täydellisen kotinsa ullakolta kirjeen. "Avattava vasta kuoltuani ", hänen miehensä on raapustanut kuoreen.

Lopulta uteliaisuus voittaa ja Cecilia lukee miehensä viestin - ja aika pysähtyy.

Kirjesssä John-Paul tunnustaa tehneensä jotain kauheaa. Niin kauheaa että asian paljastuminen tuhoaisi paitsi Cecilian perheen myös monen muun ihmisen elämän. Mutta miten Cecilia voisi pysyä vaiti, saati jatkaa elämäänsä ihmisen kanssa, joka on salannut häneltä totuuden kaikki nämä vuodet?"

Aloitin tämän lukemisen jo viime vuoden puolella, mutta samaan aikaan tuli luettua myös muutamaa muuta kirjaa, joten tämä jäi hieman jalkoihin. Se aavistuksen harmittaa, sillä kun pääsin kirjan kanssa kahdenkesken, vei kirja mukanaan täysin. Tykkäsin hahmoista, asettelusta, tavasta kertoa tarinaa. Kirjassa seurattiin kolmen naisen elämänää neljän päivän ajan, jokaisen näkökulmasta.

Kirja onnistui pitämään otteessaan ja itse en ainakaan aavistanut tapahtuvia käänteitä saatika kirjeen sisältöä ollenkaan. Jotenkin kirjasta jäi kaiken sen jännityksen ja muun jäljiltä silti tosi seesteinen olo. Että näin on hyvä. 

Arvostelu: ★★★★

lauantai 3. tammikuuta 2015

Vuosi 2014

Olen pyöritellyt vuoden top 10-listaa mielessäni jo hetken. Pelkäsin jossain vaiheessa vuotta, että lukuinnostus laantuu taas, mutta muutama antoisa kirja ja varsinkin e-kirjat tänä vuonna ovat auttaneet hurjasti tuohon lukemisen helppouteen. Pelkkään top 10 - listaan en kuitenkaan halunnut jäädä, joten pidetään tätä postausta sitten jonkinlaisena yhteenvetona edelliseltä vuodelta. 

Ensin se top 10 - vuoden parhaat kymmenen kirjaa, jotka tuli luettua. Kaikkia en ole syystä tai toisesta blogannut, mutta voisin blogata vähintään nämä loppuun. 

1. Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät 
2. Ulla-Lena Lundberg: Jää 
3. Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön 
4. Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
5. Joel Haahtela: Tähtikirkas, lumivalkea 
6. Tuomas Vimma: Raksa
7. Paul Auster: Näkymätön 
8. Gayle Forman: Jos vielä jään 
9. Katja Lahti ja Satu Rämö: Vuoden mutsi 
10. Jillian Dodd: That boy 

Vuoden 2014 suurin muutos oli se, että löysin Kindlen (ilmais)kirjat. Vaikka ne useimmiten ovatkin hömppää, dystopiaa, fantasiaa, harlekiineja, niin sieltä löysin vuoden aikana myös todella hyviäkin kirjoja - top 10 listalle nousi esimerkiksi Jillian Doddin That boy (jonka jatko-osien ostamista ihan olen pohtinut monestikin!)

E-kirjoja ylipäätänsä tuli luettua vuoden aikana erittäin runsaasti. Joulukuussa löysin myös Helmet-kirjastojen e-kirjalainat Ellibsin kautta, ja tuntuu, että lukemista löytyy entistä enemmän ja helpommin ja itselle sopivammin. 

Kirjastossa aloimme myös lasten kanssa käymään säännöllisesti vuonna 2014. Lasten kirjoja tuli jonkin verran blogattua vuonna 2014, mutta tänä vuonna voisi ottaa kuukausittaiseksi tavaksi oikeasti blogata noista lastemme lempikirjoista. Samalla ovat ihania muistoja tulevaisuutta varten. 

Yhteensä vuonna 2014 tuli luettua 43 kirjaa. Näistä äänikirjoja oli 9 kappaletta, e-kirjoja 18 kappaletta ja ihan perinteisiä kirjoja loput, eli 16 kappaletta. 

Kotimaisia kirjoja näistä oli 20 kpl eli hieman alle puolet. Muuten tuli luettua brittiläistä, irlantilaista, amerikkalaista ja japanilaista kirjallisuutta. 

Poikkeuksellisesti dekkareita tuli luettua todella vähän normaaliin nähden vuoden aikana; ainoastaan viisi dekkaria vuoden aikana kun ne yleensä ovat eniten kulutettuja listallani! Panostin selkeästi itselleni uusiin kirjallisuudenlajeihin.

Näistä tunnelmista on helppo siirtyä vuoteen 2015, listalla on vaikka mitä luettavaa! :)