lauantai 31. joulukuuta 2016

Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan


Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan
WSOY, 2016

"Kun miehet alkavat elvyttää vanhoja myyttejä, naisten on paras valmistautua uusiin kyyneliin.

Paintball-yrittäjä Eero Viitanen asuu omakotitalossa meren äärellä vaimonsa Ainon ja kahden tyttären kanssa. Kaikki on hyvin, mutta tarina on liian arkinen. Hän päättää järjestää jännitystä sieppaamalla Ainon niin kuin Zeus muinoin ryösti Europan ja pyytää apuun vanhaa ystäväänsä Laria.

Aino työskentelee päihde- ja mielenterveysongelmaisten asuntolassa, jossa eräs nuori asukas on joutunut vaikeuksiin. Jakautuneessa Suomessa kasvaneiden maailmat törmäävät, eikä siitä synny rikastavaa vuorovaikutusta. Eeron perimiehinen vaimonryöstötarina alkaa kuin omalakisesti toteuttaa itseään traagisin seurauksin."

Riku Korhosen Emme enää usko pahaan oli toinen tämän vuoden Finlandia-ehdokkaista, jonka luin. Ja voi minkä kirjan luinkaan! En ole aiemmin Korhosen tuotantoon tutustunut, mutta nyt ehdottomasti menee omalle lukulistalleni myös Korhosen aiemmat kirjat. Olen ehkä jopa yllättynyt, miten vähän tähän kirjaan on lukemissani kirjablogeissa tartuttu - muutamia bloggauksia vuoden aikana muistan nähneeni tästä vain.

Korhosella ehkä välillä tuntuu vähän mopo karkaavan käsistä Eeron ja Larin pohdintoja läpi käydessä, mutta miten kauniisti ja taitavasti hän saa kaiken kerättyä kasaan. Tarina etenee, hahmot syvenee, on pakko lukea seuraavakin luku, jotta saa tietää "mitä sitten". Korhosen kuvaama Turun Ispoisten aluekin on itselleni täysin vieras, mutta luettuani tämän kirjan tuntuu, että osaisin siellä kulkea (jos haluaisin).

Kirjasta ei uskalla juonen puolesta enempää kommentoida, sillä se yllättää lukijansa kyllä kunnolla. Kirja on huomattavasti enemmän, kuin mitä alkuasetelmat antavat ymmärtää ja suosittelen kyllä tätä kirjaa ehdoitta!

Arvostelu: ★★★★★

--

Tämä onkin tämän vuoden viimeinen bloggaus ja haluan kiittää lukijoita tästä huikeasta vuodesta. Ihanaa, että olette löytäneet blogini tänä vuonna - olen saanut hurjasti intoa ja onnea jokaisesta kommentista, jonka olette jättäneet. Oikein ihanaa uutta vuotta 2017 !

torstai 22. joulukuuta 2016

Riikka Jalonen: Kirkkaus



Riikka Jalonen: Kirkkaus
Tammi, 2016

"Aistivoimainen tarina kirjailijasta ja kirjoittamisen pakosta."Kierrän kirjoituspaperin valmiiksi koneeseen. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä tulen kirjoittamaan. Kirja on kuitenkin jo sisälläni, on ollut kauan odottamassa oikeaa aikaa ja oikeaa paikkaa."Janetin kotitalossa on huone, jonne kuolleet pannaan odottamaan hautaamista. Siellä on maannut Janetin kaksi siskoa ja sinne on vaarassa päätyä myös Geordie-veli, jolla on kaatumatauti ja taipumus juoda liikaa. Janetilla itsellään on kirkuvanpunainen tukka ja päässä häiritseviä ajatuksia. Mutta kun hän saa käteensä kynän ja eteensä paperia, kaikki muuttuu: maailmasta tulee hetkeksi kaunis ja ymmärrettävä."

Riikka Jalosen Kirkkaus on ollut yksi vuoden puhutuimmista kirjoista varsinkin kirjablogien keskuudessa. Itsekin olin kirjaa pitkään katsellut, sen kansi on todella taidokas ja luoksensa kutsuva ja toisaalta takakansikin kuulosti houkuttelevalta. Fiktiivinen romaani oikeasta kirjailijasta, joka on pelastautunut mielisairaalassa lobotomialta kirjoittamisensa ansiosta. Uusi-Seelantikin on alueena itselle uutta, harvemmin tulee luettua kirjallisuutta, joka kertoo sieltä suunnalta tapahtumista.

Jalonen on onnistunut hyvin hyppäämään Framen pään sisään ja kirjoittaa todella kauniisti ja osuvasti Framen elämästä. Pidin erityisen paljon lopussa olleesta kirjailijan omasta kertomuksesta siitä, miksi oli päätynyt tähän kirjaan ja miten kirja oli syntynyt. Jokin kirjassa kuitenkin tuntui pidättyväiseltä, ja itse Janet Frame jäi etäiseksi. Jalonen onnistui niin hyvin eläytymään Framen pään sisälle ja kuvailemaan sen, miten Frame kokee ulkomaailman, että itse päähenkilö jäi kuitenkin hieman etäiseksi. Se harmittaa itseä, vaikka muuten kirja olikin oikein miellyttävä lukea. Jotain jäi silti puuttumaan. Niinpä omalla listalla kirja ei valitettavasti nouse vuoden koho kohtiin, vaikka upea olikin.

Arvostelu: ★★★

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Shari Lapena: Hyvä naapuri



Shari Lapena: Hyvä naapuri
Otava, 2017 (Elisa Kirjan joulukuun 2016 kuukauden dekkari)

"Kuinka hyvin tunnet naapurisi? Entä puolisosi? Nuoren pariskunnan onni muuttuu painajaiseksi, kun heidän vauvansa katoaa jäljettömiin päivälliskutsujen aikana.

Naapurit kutsuvat Annen ja Marcon päivälliselle, mutta lapsenvahti peruuttaa viime hetkellä. Marco kuitenkin suostuttelee Annen lähtemään, ja he käyvät puolen tunnin välein katsomassa kehdossa nukkuvaa vauvaansa. Kun Anne ja Marco palaavat yöllä kotiin, kehto on tyhjä.
Anne ja Marco soittavat poliisit paikalle, mutta joutuvatkin itse pääepäillyiksi. Kun tutkimukset etenevät, niin nuorenparin kuin heidän naapureidensa on vuorollaan paljastettava kaapeissaan lymyävät luurangot."

Pitkästä aikaa Elisan dekkaripiirin kuukauden dekkari oli kirja, joka kiinnosti minua! Varsinkin, kun olin juuri ehtinyt tämän katsastaa kustantamoiden kevään uutuuksien seasta. Nappasinkin kirjan aika nopeasti luettavaksi jättäen muutaman vähän hitaammin laahaavan kesken siksi aikaa. Ja voi mikä kirja!

Juoni oli todella loistava, Lapena onnistui hienosti yllättämään lopussa vielä minut vaikka luulin selvittäneeni ratkaisun. Hahmot jäivät tosin kaikki vähän etäisiksi ja en oikeastaan pitänyt kenestäkään hahmosta, en Annesta, en Marcosta, en heidän naapureistaan enkä edes poliiseista. Lisäksi vähän olisin kaivannut lihaa luiden ympärille hahmoihin - nyt he jäivät vielä aika etäisiksi. Mutta siitä huolimatta, tykkäsin!

Kirjaa voisi vähän verrata ehkä Gillian Flynnin Kilttiin tyttöön sen kuitenkaan olematta yhtään sinne päinkään. Mutta samantyyppisissä ratkaisuissa pyöritään kirjoissa. Kaunokirjallisesti kirjassa oli kyllä isoja puutteita, mutta annan näille anteeksi kirjan ollessa oikein kelpo välipaladekkari, jolla sai nollattua omia ajatuksia.

Arvostelu: ★★★

tiistai 13. joulukuuta 2016

Maria Jotuni: Kun on tunteet

Maria Jotuni: Kun on tunteet
Elisa e-kirja 2014, alkuperäinen vuodelta 1913

Marraskuussa alkoi Reader, why did I marry him?-blogissa novellihaaste, johon tämäkin luettu teos sopii oikein hyvin. Itse kuitenkin luin tätä yhtä kurssia varten koulussa, joten sopii samalla tehdä tästäkin pieni bloggaus. Muistelen, että olen tämän teoksen jo aikoinaan yläasteella lukenut, kun tein kirjailijaportfoliota jollekin äidinkielenkurssille Maria Jotunista. Hänellä on jokin erikoinen paikka sydämmessäni ja nautin hänen teksteistään todella paljon. 

Novellikokoelma koostuu viidestätoista novellista, jotka käsittelevät naisten asemaa, oikeuksia, tunteita, olemista. Pidän Jotunin tavasta käsitellä itse aihetta suoraan, ilman sen ihmeellisempää ajankuvausta. Novellit voisivatkon sopia niin 1900-luvun alun sijasta myös melkeinpä mille vuosisadalle tahansa. Jotuni käyttää paljon kerrontana dialogiaa, jota oli alkuun hankala seurata - se vaatii lukijalta huomattavasti enemmän seuraamista ja tulkitsemista, kun kaikkea ei anneta valmiina. 

Novelleista pidin paljon Elämän sisältö-novellista, jossa neiti Sofelia Kunelius ja hänen veljentyttärensä Eriika-Sofia asuivat kahdestaan Fiina-palvelijattarensa kanssa, kunnes Fiina tapasi miehen. Samoin Kyökin puolelta, jossa ruustinna ja Amalia-palvelijatar keskustelivat ovien takana ruustinnan kuopuksen naimisiin saattamisesta, oli oikein vaikuttava novelli. Jotunin novellit ovat lyhyitä, niistä löytyy myös jonkin verran huumoria mutta myös sanomaa. Näitä on todella ihana lukea!

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Kate Morton: Salaisuuden kantaja



Kate Morton: Salaisuuden kantaja
Bazar, 2016

"Helteisenä kesäpäivänä Suffolkissa vuonna 1961 muu perhe nauttii piknikistä puron rannalla, mutta 16-vuotias Laurel pujahtaa lapsuutensa puumajaan. Hän haaveilee pojasta nimeltä Billy, muutosta Lontooseen ja valoisasta tulevaisuudesta. Mutta ennen idyllisen iltapäivän päättymistä Laurel joutuu todistamaan järkyttävää rikosta, jonka näkeminen muuttaa kaiken, mitä hän on siihen asti tiennyt perheestään ja erityisesti rakastavasta äidistään Dorothysta.

Vuonna 2011, viisikymmentä vuotta myöhemmin, Laurel on menestynyt ja rakastettu näyttelijä. Hän suunnittelee huonokuntoisen äitinsä 90-vuotissyntymäpäiviä, mutta löytää itsensä yhä uudestaan miettimästä kesäistä iltapäivää, jonka jälkeen mikään ei enää ollut niin kuin ennen. Laurel ymmärtää, että viimeiset hetket selvittää Dorothyn menneisyyttä alkavat olla käsillä."

Olen nauttinut todella paljon Kate Mortonin edeltävistä kirjoista, Paluu Rivertoniin, Hylätty puutarha sekä Kaukaiset hetket. Niinpä tartuin tähänkin todella innoissani, sillä Mortonin tapa sitoa vanhaa ja uutta aikaa toisiinsa ja englantilainen maisemakuvaus on ollut todella raikasta ja mukaansatempaavaa.

Mutta äh, nyt jotain puuttui! Juoni oli mielenkiintoinen kyllä taas, ja kuvaus sota-ajasta Lontoossa kiinnosti itseä, vaikka joitain outoksia siellä seassa olikin. Kaikesta huolimatta tarina ei silti edennyt oikein kunnolla mihinkään. Lopun hieno yllätyskin oli lähinnä vähän plääh, se jäi kaiken jalkoihin ja sitten kirja olikin jo loppu. Morton koetti ehkä alkuosan kirjasta liikaa kasvattaa salaisuuden verhoa peitelläkseen lopun yllätyskäännettä ja kirja tuntuikin enemmän tekemällä tehdyltä kuin vapaalta ja soljuvalta.

Kuitenkin kirja ei huono ollut, ei mitenkään! Mutta ei parasta Mortonia myöskään. Voin kuitenkin rehellisesti suositella tätäkin kirjaa ja jään ehdottomasti odottamaan Mortonin seuraavia teoksia innoissani.

Arvostelu: ★★★

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Kevään uutuudet

Itsenäisyyspäivänä tuli selailtua vapaapäivän kunniaksi netistä vähän kustantamoiden ensi kesään uutuuksia. Päätin listata mielekkäimmät ensikertaa ihan listaksi asti, jotta näitä tulisi sitten ensi vuonna muisteltua paremmin. Tänä syksynä meni niin moni hieno uutuus vähän ohi, samoin viime keväänä kun ei ollut niin organisoitunut ote asiaan. Nyt yritän vähän paremmin. 

Nämä ainakin osuivat kevään uutuuslistoilta silmään ja itseä kiinnostaviksi: 

Bazar:
Lucinda Riley: Seitsemän sisarta
- Kiinnostavalta kuulostava kirjasarja, menisi oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Mytologia kuitenkin voisi olla mielekäs lisä!

Gummerrus:
Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä
- Psykologiset trillerit ovat suuria suosikkejani ja tämä kuulostaa hyvältä. Kirjailija on ennen kirjailijaksi ryhtymistä työskennellyt poliisina, joten jonkinlaista näkemystä varmaan?

Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia
- Moyesin edelliset kirjat ovat olleet itselle huikeita lukukokemuksia, joten tämä kiinnostaa ehdottomasti myös!

Holly Bourne: Oonko ihan normaali?
- YA-genreen kuuluvaa, jonka kansi on aivan mielettömän houkutteleva!

WSOY:
Mikko Kalajoki: Miesmuisti
- Ei ehkä oma kuppini teetä, mutta voisin kuvitella mieheni pitävän tästä paljonkin.

Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat
- Moriarty on myös yksi niistä kirjailijoista, joiden uusimmat teokset haluan heti lukea. Kertaakaan ei ole tullut pettymystä, vaan jokaisessa kirjassa ollut hauska twisti!

Satu Rämö ja Hanne Valtari: Unelmahommissa
- Seuraan molempien blogeja, ja olen seurannut tätä kirjaprojektiakin - ehdottomasti tämä kirja menee omalle lukulistalle! Rämön edeltävä kirja Islantilainen voittaa aina oli ainakin todella taitava ja mukaansatempaava teos.

Tammi:
Veera Vaahtera: Sopivasti sekaisin
- Ehdottomasti must read ensi keväälle!

Ari Räty: Syyskuun viimeinen
- Mielenkiintoiselta kuulostava kotimainen esikoisdekkari.

Hanya Yanagihara: Pieni elämä
- Tästä kirjasta on sen verran pöhinää liikkeellä, että saattaa kyllä kiinnostaa tarttua tähän myös.

Paapii design: Paapiin kaavakirja lapsille
- Lukemisen ohella toinen aikaa vievä harrastukseni on ompelu - syksyllä kun tästä kirjasta alettiin huhuja kuulemaan, päätin jo, että hankintalistalle menee.

Paula Noronen: Supermarsu saa kilpailija
- Perheen lapset ottavat varmasti uusimman Supermarsu-kirjan avosylin vastaan ja äitikin nauttii iltasatuja lukiessa aina uudesta vaihtelusta.

Timo Parvela: Ella ja kaverit hevosen selässä sekä Pate aarresaarella
- Nämä Parvelan kirjat menevät myös lukulistalle!

Nicola Yoon: Kaikki kaikessa
- Tämän bongasinkin jo alkusyksystä Goodreadsista suositeltuna minulle tuon YA-fanituksen kautta. Omalla wishlistillä Amazonissa, saa nähdä päädynkö lukemaan alkuperäisellä kielellä vai odotanko suomennosta.

Karisto:
Jaana Taponen: Taikamatto
- Ennestään minulle tuntematon kirjailija, mutta viihderomaanin aihepiiri kuulostaa kiinnostavalle.

Anneli Kanto: Vilma Virtanen virpomassa
- Ai että, lasten suosikkisarjaan uusi kirja tulossa! Hankintalistalle ehdottomasti.

Otava:
Eve Hietamies: Hammaskeiju
- Jatkoa kotiäitivuosieni lempikirjoille, Yösyötölle ja Tarhapäivälle. En malta odottaa, mitä kuuluu Antille ja Paavolle.

Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat
- Haahtelan uusin kiinnostaa tietenkin, sillä en ole hänen teoksiinsa pettynyt kertaakaan.

Shari Lapena: Hyvä naapuri
- Lisää mielenkiintoiselta kuulostavia psykologisia trillereitä! Tämän itseasiassa nappasinkin jo Elisa Kirjan joulukuun kuukauden dekkarina tarjouksesta, ehkäpä joululukemista tästä! 

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Marraskuun luetut


Marraskuu on tänä vuonna vienyt voimia ihan urakalla. Lapset ovat sairastelleet, itse olen sairastellut, töissä pitäisi saada maailma valmiiksi ja harrastuksissakin on ollut paljon puuhaa ennen joulutauolle jäämistä. Mutta niin vain marraskuukin kuitenkin meni ohitse. 

Olen marraskuussa opetellut erittäin suosittua bullet journalin käyttöä, saanut kasan esseitä palautettua kouluun, pohtinut jatko-opintoja ylipäätänsä, lukenut vähän, kuunnellut äänikirjoja, katsonut loppuun Gilmoren tyttöjen ensimmäiset seitsemän kautta ennenkuin nyt olen uskaltautunut uusia jaksoja katsomaan vähän. 

Ylipäätänsä lukemiselle tuntui jääneen marraskuussa huomattavasti vähemmän aikaa kuin aiemmin. Mutta toisaalta katsellessani kirjojen sivumääriä, joita olen lukenut, olen lukenut todella paksuja teoksia! 

Kate Morton: Salaisuuden kantaja
Maria Jotuni: Kun on tunteet
yhteensä 1914 sivua

Koulua varten olen lukenut seuraavat teokset 

Irja Alho: Käyttökielioppi
Irmeli Pääkkönen: Kriittinen lukutaito
Nils Enkvist: Tekstilingvistiikan peruskäsitteitä

Leijonankesyttäjä ja Lopotti olivat äänikirjoja, Salaisuuden kantaja ja Kun on tunteet e-kirjoja sekä ihan fyysisenä kirjana luin Et kävele yksin. Kuukauden parhaaksi nousee ehdottomasti Lopotti, mutta Et kävele yksin on oikein hyvä toisella sijalla oleva. Salaisuuden kantaja oli ehkä pettymys, olen pitänyt Mortonin aiemmista kirjoista todella paljon ja tämä tuntui ennalta arvattavalta ja paikallaan jauhavalta. 

Joulukuuksi ei ole suunnitelmia ihmeepiä. Muutama oppimistehtävä ennen vuoden vaihdetta oli ajatuksissa tehdä loppuun, lisäksi pitäisi katsella kevään uutuuksia jossain vaiheessa ja miehelle antaa toivelahjalista kirjoista. Joulun aikana saan hurjan viikon loman, joten sitäkin tässä odotellaan kovasti. 

Miltä teidän joulukuu näyttää? 

lauantai 3. joulukuuta 2016

LASTENKIRJA: Veera Salmi: Puluboin ja Ponin kirja



Veera Salmi: Puluboin ja Ponin kirja
Otava, 2012

"Eräänä päivänä Puluboi, Hakaniemen torilla asuva pulupoika, päättää lentää pesästä. Kallion katuja kuljeskellessaan hän näkee ovisyvennyksessä istuskelevan tytön ja jää juttusille. Mai, joka haluaisi kovasti olla poni, on karannut kotoa kostoksi äidilleen, joka ei täysin ymmärrä tytön poni-innostusta. 
Ponin ja Puluboin välille syntyy lämmin ystävyys, ja he päättävät kirjoittaa elämästään kirjan. Molemmat kertovat tapahtumista omalla äänellään ja omin kuvin. Mukaan mahtuu myös räppiä, satuja ja ennen muuta mainoksia, sillä Puluboi haaveilee mainosmiehen urasta."

Ollaan oltu lasten kanssa ehkä vähän myöhäisherännäisiä Puluboi-kirjoille. Mutta nyt kun ne on löydetty, on niistä noussut aika suuret suosikit! Bongasin jokunen kuukausi sitten Helmet-kirjaston e-lainapalvelusta Ellibsistä Puluboi-kirjoja äänikirjoina, ja koska haluan automatkoillemme jotain muutakin kuin Robinia tai JVG:tä, on meillä pyörinyt äänikirjat. Ja pääasiassa siis Puluboin ja Ponin kirja, sillä se on noussut suureksi suosikiksi.

Äänikirjan pituus on 3h ja risat ja lukijana on Vesa Vierikko. Kirja on aivan huiken hienosti päässyt eloon äänikirjana ja onkin varmaan elementissään ääneen luettuna paremmin kuin äidin lukemana kirjan sivuilta. Lapset nauraa kirjan jutuille paljon ja kotonakin välillä on leikitty Puluboita. Pidän itse kirjan monipuolisuudesta - on kertovaa tekstiä, on mainoksia (koska Puluboi haaveilee mainosmiehen urasta!), on räppiä.

Suosittelen varsinkin äänikirjana tätä kaikille lapsiperheille. Meillä nuorempi täytti kesällä 4 vuotta, ja häneen tämä uppoaa jo myös täysin.

Arvostelu: ★★★★★