tiistai 30. lokakuuta 2018

Jere Nurminen: Kiira - ehjäksi särkynyt



Otava, 2018
BookBeat, äänikirja

Kiira Korpi on yksi menestyneimmistä suomalaisista taitoluistelijoista, joka lopetti kilpailu-uransa vuonna 2015. Ikää hänellä on vasta 30 vuotta, mutta elämäkerta on ihan aiheellinen nyt jo sen käsittäessä pääasiassa kilpailu-uraa. Itse olen jollain tasolla seurannut Kiiran uraa, mutta en sen ihmeempää ole ollut perillä. Pidän talviurheilusta, mutta en seuraa niinkään yksittäisten urheilijoiden uraa sen enempää. Tämä kirja kuitenkin houkutteli, sillä olen yllättävän paljon lukenut elämäkertoja tässä tämän vuoden aikana. 

Kuuntelin kirjan äänikirjana BookBeatista työmatkoilla ja lopulta kirja tarrasi niin tiukasti mukaansa, että kotonakin tuli pitkästä aikaa kuunneltua äänikirjaa. Kiiran tarina oli samaan aikaan hurja mutta toisaalta ei yllätyksellinen. Olen mieltänyt taitoluistelun yhdeksi niistä lajeista, jotka houkuttelevat kovan työmoraalin sekä lähes perfektionismin omaavia urheilijoita. Kiira ei tunnu omien sanojensa mukaan olevan poikkeus. Suurimpana yllätyksenä koin sen, miten Kiira oli luistelijaksi päätynyt ja enemmän vielä kilpaurheilijaksi. Vähän sattumalta. Lahjakas hän ei oman näkemyksensä mukaan ollut, mutta kovalla työllä sai työstettyä itsensä maailman huipulle. 

Harjoittelu ei ollut aina nautinnollista, varsinkin loukkaantumiset tuntuivat seuraavaan. Kirjassa keskityttiin myös paljon henkiseen puoleen, joka ei pysynyt vaativan lajin mukana aina. Pidin siitä, että kirjassa oli lyhyitä haastattelupätkiä Kiiran tunteneilta ihmisiltä: perheeltä, entisiltä valmentajilta ja kilpakumppaneilta. 

Pituutta kirjalla ei ollut paljoakaan, mutta oikein oiva välipala ja erittäin hyvin ja houkuttelevasti etenevä tarina. 

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Kuulumisia ja top 5 kommentteja

Keväällä (taas) vaihtunut uusi työpaikka pisti taas arjen rutiinit täysin sekaisin. Olen ehdottomasti lukenut edelleen aktiivisesti, mutta blogille jäävä aika tuntui katoavan jonnekin ihan totaalisesti. Kesällä lomaa oli kaksi viikkoa vain, joka meni reissatessa kotimaata ympäri ja nyt syksy ollut totuttelua töistä ja opinnoista (pääsin sisään suorittamaan YAMK-tutkintoa) sekä lasten harrasturumban ympärillä. 



Ehkä näiden koottujen selitysten jälkeen voin todeta, että jatkossa pyrin taas ahkerampaan päivittämiseen. Kirjamessut, jotka alkavat huomenna, ovat olleet nyt suuri motivaatio tässä blogin pariin paluussa - olen varannut sinne itselleni torstai-iltapäivän, lähes koko perjantain, ilmoittaunut lauantain bloggaaja-aamiaiselle (ensimmäistä kertaa ikinä!). Ohjelmaa olen excelöinyt itselleni tällä viikolla - hurjasti mielenkiintoisia esityksiä ja paneeleita ehdottomasti tiedossa! 

Jotta tässä postauksessa olisi myös joitain ajatuksia kirjoista, niin tässäpä kooste viidestä satunnaisesti valitusta kirjasta, jotka olen huhtikuun ja lokakuun välillä lukenut. Nämä ovat monesta eri aihepiiristä, sillä huomasin lukevani todella erilaista kirjallisuutta. 

Ruth Ware on yksi tämän hetken käännetyimpiä trillerikirjailijoita. Olen lukenut kaikki häneltä suomennetut kirjat, ja Valhepeli ei omalta osalta mene ainakaan sinne kärkeen. Kirjassa on todella hyvä lähtötilanne ja se olisi voinut olla parempi, mutta päähenkilö Isa oli todella rasittava, hänen vauvaansa ja parisuhdetta korostettiin jostain syystä todella pahasti. Kirja kertoo neljästä naisesta, jotka ovat tutustuneet sisäoppilaitoksen tapaisessa koulussa. Heidän ollessaan 15-vuotta kävi jotain, jonka seurauksena tytöt erotettiin koulusta. Nyt 20 vuoden jälkeen tuo jokin on noussut takaisin pintaan. 

Tämä Libby Pagen kirja oli aivan uskomattoman ihana, hyvän mielen kirja! Kirja kertoo Brixtonin maauimalasta - kuinka kaupunki aikoo jyrätä sen ja miten uimalan käyttäjät kokoavat voimansa yrittääkseen saada uimalan säästettyä. Uimalan puolustamisen yhteydessä tutustumme arkaan ja paniikkihäiriöstä kärsivään toimittaja Kateen sekä jo lähes 90-vuotiaaseen Rosemaryyn, jonka kaikki elämän tapahtumat kietoutuvat uimalan ympärille. Nämä kaksi ovat todella toistensa tarpeessa ja heidän ystävyys on kadehdittavaa suorastaan. 

Bookable-booktubettaja suositteli tätä kirjaa keväällä, joten nappasin sen Kindleen luettavaksi. Kirja kertoo kahdesta lukiolaisesta ystävästä, tai enemminkin ex-ystävästä, joiden välillä on käynyt jotain, joka rikkoi ystävyyden. He asuvat toistensa naapureissa ja elämät törmäävät toisiinsa, mutta kumpikaan ei ole valmis ottamaan sitä ensimmäistä askelta sopiakseen riitaa. Yhtenä iltana kuitenkin käy jotain, joka pakottaa heidät kohtaamaan toisensa taas. Pidin kirjasta, sillä se oli sopivalla koskettava ja toisaalta myös aidon tuntuinen. Se muistutti siitä, että me emme voi tietää, mitä kaikkea toisella on kannettavanaan. 

En ole paljoakaan lukenut aikuisten fantasiaa, lähinnä lasten ja nuorten fantasia on ollut lukulistallani aiemmin. Brandon Sandersonin Usvasyntyinen-sarjaa on kuitenkin useammassakin blogissa kehuttu sekä booktubessa, joten päätin ottaa luettavakseni tämän sarjan ensimmäisen, Viimeinen valtakunta. Kirja oli todella paksu, mutta alun jälkeen se nappasi mukaansa todella tehokkaasti. Taikasysteemin opettelu oli hieman sekavaa, mutta henkilöhahmot olivat todella mielenkiintoisia ja samoin tarinan rakentelu. Sain nauraa mutta myös itkeä tarinan edetessä. Seuraavat osat odottavat ehdottomasti lukemista!

Yksi kovimmista tämän syksyn YA-suomennoksista on ehdottomasti Karen M. McManuksen One of Us Is Lying. Tämä houkutteli Helmetin Overdrivessa pitkään keväällä, kunnes päätin tarttua siihen ja voi että, mikä kirja! Viisi oppilasta on päätynyt jälki-istuntoon (kaikki mielestään aiheettomasti ja lavastetusti), mutta vain neljä heistä poistuu sieltä hengissä. Tarina etenee jokaisen näkökulmasta pikkuhiljaa. En tiedä pitäisikö tämä jopa niputtaa jonkinlaiseksi dekkariksi, sillä murhaajaahan tässä etsitään myös. Todella nerokas versio Agatha Christien "Yksikään ei pelastunut" - tarinasta.