lauantai 11. marraskuuta 2017

Annastiina Storm: Me täytytään valosta


Kustantamo S&S, 2017
kirjastolaina

"Kuka saa päättää, mikä tarina on totta? Siljan barbileikissä Tähkäpää on saanut happoa kasvoilleen. Pikkuveli, joka ei syntynytkään, puhuu Santulle jukurttipurkkipuhelimessa. Isä katoaa omille teilleen, jättää lapset yksin vaikka äiti on yötöissä ja sairaalassa sitten, kun ei enää jaksa. Mummi toivoo että ukki jo kuolisi, kun se oma elämä on jäänyt elämättä, ja kokee ihmeen rypyttäessään riisipiirakoita.

Romaanin moniääninen tekstikudelma rakentuu yhden perheen tarinoiden katkelmista ja kirkkaista välähdyksistä. Kokonaisuus hengittää kertomisen tahtiin. Ukonilman painostavuus kasvaa kohti lopun purkausta, myrsky nousee lupauksena vapaudesta."

Annastiina Stormin Me täytyään valosta-kirja oli yksi niistä teoksista, joita odotin tältä vuodelta kun selailin tulevia julkaisuja. Kirja kuitenkin hautautui johonkin luettavien kirjojen alle, kesän kiireisiin, syksyn pimeisiin päiviin kunnes bongasin sen uudestaan kirjaston pikalainahyllystä. Huomasin, että nyt on juuri se täydellinen aika tälle kirjalle, nyt kaipaan jotain todella melankolista ja sateiseen syksyyn ja pimeyteen sopivaa kirjaa. 

Ja millaisen kirjan aloitinkaan! Luin kirjan kolmessa päivässä, vaikka samaan aikaan tein työtunteja lähes vuorokauden ympäri. Tätä oli hankala jättää käsistä, halusin nähdä, onko tarinassa minkäkainen loppu. Kirja kertoo yhden ydinperheen tapahtumista episodimaisesti, pieninä ja lyhyinä katkelmina vuorotellen eri kertojien äänellä. Aina ei ole varmuutta, kenen äänellä tarinaa viedään eteenpäin, mutta vahvasti se silti liikkuu eteenpäin. Storm on upottanut tarinaan monia eri elementtejä: perheväkivaltaa, masentuneisuutta, sinkkuutta, pettymystä elämään, sairautta mutta myös iloa. 

Olenkin erittäin iloinen, että tämä kirja kilpailee HS:n vuoden 2017 esikoiskirjapalkinnosta! Lukekaa tämä! 

tiistai 7. marraskuuta 2017

Adam Silvera: They both die at the end


Adam Silvera: They both die at the end
Simon & Schuster, 2017
kirjastolaina

"When Mateo receives the dreaded call from Death-Cast, informing him that today will be his last, he doesn't know where to begin. Quiet and shy, Mateo is devastated at the thought of leaving behind his hospitalised father, and his best friend and her baby girl. But he knows that he has to make the most of this day, it's his last chance to get out there and make an impression. 

Rufus is busy beating up his ex-girlfriend's new boyfriend when he gets the call. Having lost his entire family, Rufus is no stranger to Death-Cast. Not that it makes it any easier. With bridges to mend, the police searching for him and the angry new boyfriend on his tail, it's time to run. 

Isolated and scared, the boys reach out to each other, and what follows is a day of living life to the full. Though neither of them had expected that this would involve falling in love... "

Olen tainnut mainita muutaman kerran jo, että olen koukussa ns Booktubeen. Siellä on kevään ja kesän aikana käynyt suuri kuhina tämän Adam Silveran They both die at the end-kirjan suhteen. Kirja kuuluu YA-kategoriaan, mutta se soveltuu kyllä lähes kaikille luettavaksi!

Kirjan tapahtumat sijoittuvat jonkinlaiseen rinnakkaistodellisuuteen, jossa on olemassa palvelu nimeltään Death-Cast - palvelu tietää, minä päivänä kukakin kuolee. Se tosin tietää sen vain ainoastaan kyseisen päivän aikana, ei sen enempää etukäteen. Palvelusta tulee puhelu heille, joita kuolema kolkuttaa keskiyöllä, jotta ihmisillä olisi aikaa ottaa kaikki irti viimeisistä tunneistaan ja sanoa mahdolliset jäähyväiset rakkailleen.

Rufus ja Mateo ovat teini-ikäisiä poikia, jotka saavat keskiyöllä puhelun - nyt on heidän viimeinen päivänsä. Molemmat päätyvät lopulta ottamaan yhteyttä Last friend-nimisen applikaation kautta toisiinsa, tuntematta toisiaan etukäteen. Heillä on enintään 24 tuntia aikaa viettää aikaa yhdessä ja olla tukena toiselle, joka käy samaa läpi kuin he itse.

Kirjan nimi sinänsä kertoo jo, mitä kirjassa tulee tapahtumaan - molemmat kuolevat lopussa. Mutta vaikka sen tiesi alusta asti, niin kyllä se isona yllätyksenä silti tuli. Läpi kirjan toivoi, että edes jompikumpi voisi päästä huijaamaan kohtaloa ja selvitä. Kirja kuvaa kauniisti kahden ventovieraan tutustumista, alkavaa ystävyyttä ja rakkautta. Tämän kirjan parissa viihdyin todella hyvin ja loppu oli todella koskettava.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Lokakuun luetut


Lokakuussa kävin lomalla Yhdysvalloissa. Vietin 10 päivää Kalliovuorilla entisen host-perheeni luona ja nautin olostani. Kirjoja ei tullut luettua tuolla reissulla oikeastaan yhtään, sillä meillä oli kaikkea muuta ohjelmaa niin paljon. Ikävä jäi taas perhettä meren toisella puolen, mutta jatkosuunnitelmat ovat jo aluillaan tulevaisuuden suhteen. Muutama vuosi vielä vaan toteutukseen. 


Loppukuusta olikin sitten kirjamessut. Itseltä ne meinasivat mennä kokonaan ohi, sillä olin sopinut päällekkäin partiokurssin, jossa toimin kouluttajana. Sunnuntaina kuitenkin pääsin 13-18 väliseksi ajaksi messuille ja tekihän se hyvää. Ihana pöhinä, hyviä keskusteluita, kirjoja, tunnelmaa. Ensi vuonna yritän kyllä päästä lauantain bloggaaja-aamiaiselle, se on nyt kolmena vuotena mennyt itseltäni ohi!

Lokakuun saldo jäi siis todella pieneksi. Marraskuun puolella toivottavasti ehdin lukea taas enemmän, ainakin jonkin verran on automatkoja tiedossa, jonka aikana pääsen kuuntelemaan paremmin kirjoja.

Lokakuun luetut:
Maggie Stiefvater: Väristys
Lori Spielman: Kymmenen unelmaani (bloggaus tulossa)
Adam Silvera: They both die at the end (bloggaus tulossa)

Ei siis iso saldo, mutta Stiefvateria lukuunottamatta ihan viihdyttäviä kirjoja.