lauantai 21. lokakuuta 2017

Ruth Ware: The Woman in Cabin 10


Vintage Digital e-book, 2016
e-laina Overdrivestä

"In this tightly wound story, Lo Blacklock, a journalist who writes for a travel magazine, has just been given the assignment of a lifetime: a week on a luxury cruise with only a handful of cabins. At first, Lo’s stay is nothing but pleasant: the cabins are plush, the dinner parties are sparkling, and the guests are elegant. But as the week wears on, frigid winds whip the deck, gray skies fall, and Lo witnesses what she can only describe as a nightmare: a woman being thrown overboard. The problem? All passengers remain accounted for—and so, the ship sails on as if nothing has happened, despite Lo’s desperate attempts to convey that something (or someone) has gone terribly, terribly wrong…"

Lokakuun alku katosi jonnekin (lomamatkalle!), ja syyskuun loppukin oli uskomattoman kiireinen. Muutamia kirjoja kuitenkin olen saanut luettua, vaikka TBR-pino yöpöydän vieressä kasvaa kohisten. Siellä odottelee mm. Murakamin uusin, joka polttelee niin paljon sormia, että taidan sen pian aloittaa. 

Haluan kuitenkin kesältä muutaman kirjan blogata vielä tässä syksyllä, joten nappasin ensimmäiseksi käsittelyyn Ruth Waren dekkarin The Woman in Cabin 10, jonka bongasin toissapäivänä Suomalaisen Kirjakaupankin hyllyssä jo. Itse luin sen kesllä e-lainana Helmetin Overdrivestä, ja pidin kyllä todella paljon! 

Kirja kertoo toimittaja Losta, joka pääsee lähtemään Norjan vuonoille suuntautuvalle luksusristeilylle matkailutoimittajana. Laivalla on vain kymmenisen matkustajaa ja reissu on neitsytristeily uudelle luksusristeilytapahtumalle. Lo kuitenkin todistaa risteilyllä kamalan onnettomuuden, kun hän näkee viereisen hytin tuntemattoman naisen lentävän mereen. Yksikään matkustaja ei kuitenkaan laivalta puutu, kun Lo nostaa asian hädissään esille. 

Kirja oli mielestäni kivasti rakennettu, ja selvästi erilainen muihin tänä vuonna lukemiini dekkareihin - pääosin maisemien ja ympäristöjen takia (suljettu ympäristö eli sukellusvene). Syksyllä uutisoidusta sukellusvene-toimittajanainen-rikoksesta tuli itseasiassa vähän samoja flashbackeja kuin tästä kirjasta. Niinkuin todellisuudessa, niin kyllä kirjassakin loppu yllätti itseni täysin. Olin itse taipumassa toisenlaiseen ratkaisuun, mutta Ware onnistui yllättämään minut oikein hyvin. 

En suosittele kirjaa, jos kärsit ahtaan paikan kammoista tai laivalla olo ja sieltä pois pääsy jollain tasolla ahdistaa. Paikoitellen tuli ahdas olo itsellekin, mutta se toisaalta sopi kirjan tarinaan oikein hyvin. 

tiistai 19. syyskuuta 2017

Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas


Otava, 2017
kirjastolaina

"Alex ja Stella Rabellilta ei puutu mitään. Ainakin siltä kertojasta tuntuu kesällä 1969, jolloin hän saa kutsun sisarusten kesäparatiisiin. Hänestä tulee Alexin läheinen ystävä mutta Stellaan hän rakastuu. Poikavuosina solmittu ystävyys kantaa halki seksuaalisen heräämisen ja nuoruuden myrskyjen aina kultaisiin menestyksen vuosiin ja niiden kääntöpuolelle.

Jälkeenpäin nuo viattomat onnen ajat saavat mustat kehykset. Kuva Rabellin täydellisestä perheestä rakoilee, kun kertoja joutuu vedetyksi heidän tummiin kuvioihinsa ja alkaa tuntea yhä suurempaa vierautta. Kuka petti kenet?"

Muistan pitäneeni Westön Leijat Helsingin yllä-kirjasta todella paljon. Olen myös viime keväänä aloittanut Missä kuljimme kerran-kirjaa, mutta se on toistaiseksi vielä kesken - ehkä aloitin huonoon aikaan sen lukemisen, sillä muuta syytä en keksi sille, että Westön kirja on jäänyt kesken. Sillä kirjoittaa Westö osaa! 

Hänen tekstinsä on hyvin kirjoitettua, mukaansa tempaavaa, soljuvaa, taitavaa. Westö on yksi parhaista kuvailemaan ympäristöä. Voin suorastaan tuntea olevani 60-luvulla Uudenmaan saaristossa suomenruotsalaisten kartanolla tai Taka-Töölössä kulkemassa katuja pitkin kohti Kaivopuistoa. Rakastan suorastaan tuota Westön tapaa käsitellä Helsinkiä varsinkin. Miten taitavasti voikaan kuvailla sitä tiettyä paikkaa ja aikakautta, jossa en itse ole elänyt mutta jossa voi tuntea täysin olevansa paikalla. 

En ole koskaan pitänyt Helsingistä sen itsensä takia - viihdyn paremmin täällä ns. maakunnassa Helsingin kainalossa. Mutta miten iso hinku tuli taas etsiä asuntoa Helsingistä, keskustasta, sieltä Westön Helsingistä! Niin taitavasti hän kuvailee tuota pääkaupunkiamme. Valitettavasti koin tämän uusimman kirjan, Rikinkeltaisen taivaan kanssa, että sama taito ei yltänyt henkilöhahmoihin. 

Kirjaa kuvataan jonkinlaisena kasvutarinana ja sitä se toisaalta olikin. Westö oli tähän yhdistänyt myös hieman jännitystä mutta myös samoja elementtejä kuin Leijat Helsingin yllä-kirjassa (itseasiassa kirjan sisällä viitattiin vähän sivuten tuohon teokseen, joka oli ihan hauska idea). Osittain jopa liikaa - tuntui, että luin samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan ja tiesin jo, miten kaikki päättyy. Nautin kuitenkin kirjan parissa olemisesta ja teksti oli taattua Westöä - mukaansa tarttuvaa, nostalgista ja noh, rikinkeltaista. 

lauantai 2. syyskuuta 2017

Elokuun luetut


Elokuu oli hassu välikuukausi. Toisaalta itsellä oli elokuussa lomaa (hurja viikko) mutta myös perheen arki meillä kotona muuttui hieman esikoisen eskarin kanssa ja miehen jäädessä opintovapaalle. Itse taas olen suorittanut muutamia kesäkursseja loppuun ja tuntuu, että syksy on jo ehtinyt pitkälle sitä kautta. 

Ehdin kuitenkin elokuussa lukea reippaasti taas! Vaihdoin BookBeatin tilaukseni Storyteliin, kokeilun vuoksi. Storytelissa houkuttelee iso valikoima englanninkielisiä YA-kirjoja äänikirjoina, joista saan työmatkoille taas helposti lisäkuunneltavaa. 

Sarah Mlynowski: I See London, I See France
Milja Kaunisto: Kalmantanssi
Jenny Han: To all the boys I've loved before
Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas
Minna Jakosuo: Parempaa retkiruokaa

yhteensä 2522 sivua

Näiden lisäksi luin opiskeluja varten kaksi muuta kirjaa, mutta niitä en nyt tähän listannut lainkaan. Oikein hyvä saavutus elokuuksi kyllä! Äänikirjoina kuuntelin kaksi kirjaa, e-kirjana luin yhden kirjan ja loput ihan fyysisiä kappaleita - iso muutos aiempaan! Bloggaaminen näyttää tosin laahaavan perässä paljonkin näistä kaikista, katsotaan josko tänä viikonloppuna ehtisi muutaman luonnoksen viimeistellä ja ajastaa ensi viikolle. 

Ernest Clinen Ready Player One oli yksi kuukauden parhaista, mutta nautin myös todella paljon Maria Kallion seuraan palaamisesta Lehtolaisen Viattomuuden lopun parissa. Kjell Westön Rikinkeltainen taivas oli ehkä kuukauden pettymys - huono se ei ole, mutta odotuksiin nähden olin pettynyt. Tästä oma postaus tulossa vielä. 

Elokuussa kiertelin myös kierrätyskeskuksen kirjahyllyjä jonkin verran, ja sieltä mukaan tarttui mukava pino lisää luettavaa. Syksyn uutuuksia näyttäisi tulleen kirjaton jonossa minun kohdalle nyt useampiakin, joten syyskuuksi on aikapaljon luettavaa tiedossa.