tiistai 23. joulukuuta 2014

Laura Paloheimo: OMG


Laura Paloheimo: OMG
Otava, 2014 

"Anna ja hänen bestiksensä Karla pyörittävät OMG-nimistä hääsuunnittelufirmaa. He väkertävät koristeet, vuokraavat kyyhkyset ja herättelevät sammuneet sulhaset, sillä jokainen asiakas ansaitsee täydelliset häät. Lisää kierroksia hullunmyllyyn tuovat sekopäiset yhteistyökumppanit ja Annan toilailevat perheenjäsenet. Toisten häähumua päivittäin todistaessaan Anna yrittää saada oman sinkkuelämänsä järjestykseen. Joka kerta uuden aakkoskarkkipussin avatessaan hän toivoo kirjainten ennustavan parempaa onnea. Lopulta Anna uskaltautuu etsimään sukulaissielua nettideittipalvelusta. Sieltä löytyykin jos jonkinlaista sankaria. Mutta vain yksi heistä vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta."

En tiedä, miksi tartuin tähän kirjaan kun en välittänyt Paloheimon edeltävästäkään, Klaukkalasta. Kirjailijan kirjoitustyyli on liian vauhdikas, pomppiva, name dropping-tyylinen, että pysyisin edes mukana. Niin Klaukkalassa kuin tässäkin tuntui, että luin samaan aikaan montaa eri kirjaa. Välillä keskityttiin aiheeseen X, joka unohdettiin seuraavassa vaiheessa ja sitten oltiinkin aiheessa Y, josta lukija ei kyllä etukäteen tiennyt mitään.

Kirjan kuitenkin rämmin loppuun, ja olihan se loppu aika genreen sopivan ihanan siirappinen. Plussaa siitä.

Arvostelu: ★


keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön


Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön
WSOY, 2014

"Niityn metsätilan nuori emäntä Elsi syyllistyy 1950-luvulla heitteillejättöön, jolla on kauaskantoiset seuraukset. Olisivatko tyttäret Arja ja Asta toisenlaisia ihmisiä, jos äiti olisi elänyt heidän kanssaan?Vuosikymmeniä myöhemmin Asta hallinnoi vanhaa sukutilaa. Kun ainoa poika Roope tuo tyttöystävänsä Niinan näytille, Astan harmaa arki saa verenkarvaita sävyjä. Myös Roopen Riikka-serkulla on syynsä vihata vaikeaan rooliin joutunutta Niinaa. Hirviötä vastaan kamppaillessa kun on vaara muuttua sellaiseksi itse."

Millään en saa mieleeni, missä tätä kirjaa suositeltiin, mutta sen perusteella kuinkin kirjan varasin kirjastosta. Saatesanoina suosittelussa oli mm synnytyksen jälkeinen masennus, sukupolviromaani - aiheet, jotka kiinnostavat kokonaisuutena itseäni. Varsinkin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta on mielenkiintoista lukea pienten lasten äitinä. Miten muut äidit selviävät, mikä toisilla laukaisee ja miten se ilmenee. Pauliina Rauhalan Taivaslaulu kuuluu tähän samaan kategoriaan, joissa kuvataan erittäin monipuolisesti ja synkästi sitä pimeää oloa. 

Ja kirja oli upea. Luin sen melkein yhdessä illassa samantien ja jäi sellainen ohhoh-olo. Juoni hyppi edestakas menneessä ja nykyhetkessä. Välillä ei tiennyt kenen puolella olisi, jokaisesta kun tuntui löytyvän se miellyttävä puoli mutta myös se inhottava puoli. Kuvaukset mielentiloista oli niin koskettavia, että itkin pitkään pitkin kirjaa ja varsinkin kirjan loputtua. 

Arvostelu: ★★★★★

perjantai 12. joulukuuta 2014

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät


Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät
Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2014 (Elisa e-kirja)

"Mitä tapahtuu kun isä tutkii työkseen kissojen hermosoluja ja pojan elämäntehtävä on puolustaa eläinten oikeuksia?

Alussa on pieni perhe: Joe, Alina ja vastasyntynyt Samuel. Joe on amerikkalainen neurotieteilijä, joka yrittää edetä urallaan uudessa kotimaassaan Suomessa. Alina on puolestaan jättänyt omat opintonsa ja keskittyy hoitamaan Samuelia kotona.

Vuosia myöhemmin Joe elää palkittuna huippututkijana Yhdysvalloissa uuden, onnellisen perheensä ympäröimänä. Toisella mantereella aikuisuuden kynnyksellä tasapainoileva Samuel etsii kiihkeästi omaa paikkaansa.

Kun sopiva ideologia ja yhteisö viimein löytyvät, mikään ei voi enää pysäyttää Samuelia. Isänsä tapaan hän on valmis tekemään vaikeitakin ratkaisuja oikeaksi uskomansa asian takia. Olisitko sinä?"

Tartuin ensimmäistä kertaa koskaan samantien Finlandia-voittajaan, kun se oli julkistettu. En ollut aiemmin seurannut spekulointeja voittajasta tai edes siitä, keitä on ehdolla. Uutiset voittajasta kuitenkin osuivat väkisinkin silmään ja kun Elisa kirja tarjosi voittajan alennuksella, niin tartuin siihen samantien. Ja mikä lukuähky tästä jäikään!

Luin koko 550 sivua yhden viikonlopun aikana. En yksinkertaisesti voinut jättää kirjaa käsistä. Joe ja Alina, Samuel, Yhdysvallat, Suomi, eläinkokeet, ekoterrorismi, kaikki tämä koukutti. Valtonen oli juuri sopivassa suhteessa sekoittanut mennyttä ja uutta, valotti pikkuhiljaa taustoja mutta kuitenkin sen verran, että se ei ärsyttänyt. 

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1990-luvulle mutta myös nykyaikaan - ehkä johonkin 2020-luvulle? Nykyaikaa ei kirjassa määritetä, mutta teknologian ja muun perusteella voi esittää omia veikkauksiaan. Loppuratkaisu tuli itselle täysin yllätyksenä, en osannyt yhtään arvata oikein edes viimeisten loppua alustavien perusteella. Kirja on ehdottomasti omalla lukulistallani tämän vuoden parhaimpien joukossa. Tästä tykkäsin!

Arvostelu: ★★★★★

torstai 20. marraskuuta 2014

Joel Haahtela: Tähtikirkas, lumivalkea


Joel Haahtela: Tähtikirkas, lumivalkea
Otava, 2013

"Tragedian kotimaassaan kokenut nuori ylioppilas kirjoittaa päiväkirjaa Pariisissa vuonna 1889. Nuorukainen etenee kirjeenvaihtajaksi uutistoimistoon ja vie lukijan lumotulle matkalle kiehuvaan Berliiniin, sen juovuttaviin öihin, ja myöhemmin kauas kolonisoituun Kaukoitään. Mutta onko asioita, joita emme pääse karkuun, jotka ottavat meidät kiinni vielä vuosikymmentenkin kuluttua? Miehen jälkeläinen saa päiväkirjat haltuunsa ja kirjoittaa ne puhtaaksi. Hän huomaa, ettei historian poispyyhkimä elämä ollut merkityksetön ja sen jäljet johtavat tähän hetkeen."

Luin tämän ja Kaksi kertaa kadonneen välissä Katoamispisteen Haahtelalta. Kerroin aiemmassa bloggauksessa, että nyt on projektina tutustua tähän varsinkin blogeissa kehuttuun kirjailijaan ja hänen tuotantoonsa. Tämä oli tältä erää viimeinen teos, jonka luen - välillä pitää lukea jotain muutakin.

Mutta voi että, mihin kirjaan päätinkään lopettaa! Verratuna kahteen edeltävään lukemaani, oli tämä ihan eri planeetalta. Tarrasi mukaan, piti matkassaan, oli aavistuksen tylsä välissä, jotta taas loppu huipentui. Katoamispisteen kaari taas lässähti loppuun kun Kaksi kertaa kadonnut ei tuntunut edes päästävän pintaa syvemmälle. 

Toisaalta jos olisin lukenut tämän ensin, ja sitten nuo vanhemmat teokset, olisin varmasti pettynyt niihin vielä enemmän. Tämä kirja kosketti ja herätti ajatuksia. Samastuin moniin päiväkirjassa esitettyihin ajatuksiin ja matkustin sen mukana ympäri maailmaa. Tätä kirjaa suosittelen lämmöllä :) 

Arvostelu: ★★★★★


--

Ps. Yksi pieni lukupäiväkirja löytyy nyt myös facebookista :)

tiistai 18. marraskuuta 2014

LASTENKIRJA: Elviira ja vuodenajat & Hulda ja Jalmari



Tällä kertaa esittelen kaksi viimeaikaista suosikkia lapsilta; käymme 2-3 viikon välein kirjastossa ja lapset saavat valita iltasatukirjansa ihan itse. Kirjoja valitaan 5-8 kappaletta ja iltaisin saavat sitten vielä näistä kirjoista valita kaksi, jotka luetaan. Viimeisen käynnin kaksi suosikkia siis tässä. Lapset ovat 2- ja 4-vuotiaat. 

--
Natalie Marshall: Elviira ja vuodenajat
Tactic Publishing, 2014

"Jokainen vuodenaika on yhtä hauska, vain eri tavalla! Seuraa Elviira-tytön touhuja kaikkina vuodenaikoina! Keväällä on ihastuttavaa, kun lehdet puhkeavat puihin, kesällä mennään uimaan merenrannalle ja syksyllä katsellaan kauniita punaisia ja keltaisia lehtiä. Mitä hauskaa talvella voikaan tehdä?"

Tämä on samalla äidin ihan lemppari näistä kahdesta, kuin lastenkin. Kauniit ja värikkäät kuvat, lyhyet lauseet ja ripeästi etenevä tahti. Lapset osaavat toistaa jo perässä jokaisen sivun tarinan. Kesällä on ihanan vihreää, talvella on lumessa kiva leikkiä, keväällä valitaan keltainen liivimekko päälle. Mutta parasta on mennä iltaisin aina omaan sänkyyn nukkumaan. Loistava iltasatutarina siis! 

--

Markus Majaluoma: Hulda ja Jalmari
WSOY, 2006

"Pieni tarina perheen pienimmille.

Jalmari kuljettaa vaunuissa pikku Huldaa. Kaksikko pysähtyy kuuntelemaan puussa istuvan linnun laulua, mutta Hulda ei pidä linnuista. Hän soittaa mieluummin omaa torveaan: töttörö-röttö-röö-röö! Matka jatkuu, ja seuraavaksi Hulda ja Jalmari kohtaavat koiran ja poliisihevosen. Nekin saavat saman kohtelun: torvi soi ja Hulda murjottaa. Uhmakasta tyttöä ei tänään kiinnosta mikään. - Eikö possunaamarikaan? kysyy Jalmari. Pian naurattaa lintua, koiraa ja hevostakin. 

Taiteilija Markus Majaluoman kirjoittama ja kuvittama viehättävä tarina on Pohjoismaisen kuvakirjakilpailun satoa."

Aloitimme Hulda ja Jalmari-kirjasarjan lukemisen alkusyksystä vahingossa. Ensimmäisenä oli "Suu auki Hulda, pottusammakko tulee!" Jostain syystä tiiviit ja hauskat tapahtumat kirjoissa ovat koukuttaneet molemmat lapset. Kuvissa tapahtuu paljon ja tuntuu, että lapset löytävät niistä joka kerta uusia juttuja. Koetimme lukea myös Majaluoman vähän pidempää teosta ("Isä, lähdetään sieneen") mutta se oli vielä liian pitkä omille lapsilleni. Se piti lukea osissa, mutta enemmin tykkään itsekin siitä, että iltasadun saa kerralla alusta loppuun - varsinkin kun nuoremman keskittymiskyky on vielä vähän harjoitteluasteella.  Huldaa lapset valitsevat joka kerta kirjastosta ja "Hulda kulta, luetaan iltasatu"-kirja ollaan lainattu varmaan kolme kertaa jo. 

perjantai 14. marraskuuta 2014

Riikka Pulkkinen: Vieras


Riikka Pulkkinen: Vieras
Otava, 2012

"Seurakuntapastorina työskentelevä Maria jättää elämänsä ja matkustaa New Yorkiin. Vastuuntunto ja paontarve käyvät hänessä kiihkeää vuoropuhelua. Maria tutustuu naiseen, joka avaa hänelle oven tanssin maailmaan. Askel askeleelta hän uskaltaa pohtia mistä oikeastaan on kotoisin, pohjoisen pikkupitäjästäkö, jonka ahtaan uskonnollinen ilmapiiri oli tehdä hänet näkymättömäksi, vaiko jostain kauempaa.

Lopulta Maria myös suostuu kääntämään katseensa sisimpäänsä. Mitä salaisuutta hän on kantanut mukanaan valtameren yli? Mitä pahaa tapahtui pienelle tytölle, joka yritti tehdä kotinsa Suomeen, tytölle jonka muumipäiväkirjaa Maria kantaa mukanaan?

Romaanissa on tanssin levoton rytmi ja aamuyöllä palaavien muistojen tiheys. Riikka Pulkkinen käsittelee vierautta, uskontoa ja ruumiillisuutta yhtä aikaa älyllä ja kaikin aistein."

Odotin tätä kirjaa todella, todella paljon. Olen nauttinut jokaisesta aiemmasta Pulkkisen romaanista, ja takakansitekstin perusteella (teologia, New York, oman itsensä pohdinta) tämä vaikutti juuri itseä kiinnostavalta teokselta. Valitettavasti kuitenkin sain pettyä, ja pahasti.

Kirja oli täysin erilaisella tyylillä kirjoitettu kuin Pulkkisen aiemmat. Liikaa tajunnanvirtaa, runoutta, hämärtyviä rajoja. Tarina itsessään miellytti ja olisin kaivannut enemmän Marian entisestä elämästä kertovia kohtauksia. Nuoruudesta, pappina kasvamisesta. Lisäksi ärsytti useasti miten isona osana kirjaa pidettiin pienen tytön tarinaa mutta miten vähän sille annettiin kuitenkaan tilaa. 

Erilaista Pulkkista, mutta ei kyllä parempaa. Harmittaa. 

Arvostelu: ★★

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Joel Haahtela: Kaksi kertaa kadonnut


Joel Haahtela: Kaksi kertaa kadonnut
Otava, 1999

"Kahvilassa työskentelevä Lolita saa lahjaksi käytetyn kameran, jonka sisällä on kehittämätön filmi. Filmiltä löytyy sarja miehestä ja naisesta otettuja kuvia. Lolita saa selville, että kuvien mies on Ramon Basha, lento-onnettomuudessa vuonna 1971 kadonnut kommunistianarkisti, joka on julistettu kuolleeksi mutta on ilmeisesti vielä elossa.

Lolitan uteliaisuus muuttuu pakkomielteeksi ja hän päättää selvittää Bashan arvoituksen. Mysteerin ratkomisen myötä juoneen punoutuu joukko muita ihmisiä, muun muassa postinkantaja Jules, Lolitan syvänmerentutkija-isä, prostituoitu Natasha ja hänen rakastajansa sekä kirjailija Simon. Kaikkien kohtalot kietoutuvat vääjäämättä toisiinsa, vaikka he eivät sitä tiedäkään."

Lähinnä kirjablogien kautta olen törmännyt useammankin kerran nimeen Joel Haahtela. Yleensä suurten hehkutusten kautta - harvassa ovat hänen teoksiaan kritisoineet. Kirjamessujen jälkihumussa päätin sitten kokeilla tätä blogien kautta itselle tutuksi tullutta kirjailijaa; uppoaako minuun? 

Kirjastosta lainasin kolme kirjaa. Esikoisteoksen Kaksi kertaa kadonnut, jonkun sieltä väliltä Katoamispisteen sekä Tähtikirkas, Lumivalkean. Ensimmäisen tartuin esikoisteokseen. En tiennyt mitä odottaa, mutta en ainakaan sitä, mitä luin. 

Lähes dekkarimainen lyhyistä luvuista koostuva kirja imaisi mukaansa, mutta tuntui samalla vähän vieraalta. Jotenkin olisin kaivannut enemmän syvyyttä - osa hahmoista jäi todella pinnallisiksi ja yhteydet piti tarkkaan miettiä, että mikä kuului minnekin. Osa tapahtumista oli vain lähinnä hämmentäviä. 

Tykkäsin kuitenkin sen verran, että luen nuo kaksi muutakin teosta. Josko nuo pienet puutteet olisi jatkossa korjattu? Plussaa nopealukuisuudesta - pienten lasten kanssa se on aina oikeasti suuri plussa! Luin kirjan myös marraskuun #lukuhaaste'ena, vaikka sivuja menikin enemmän kuin 30 päivässä. 

Arvostelu: ★★

tiistai 4. marraskuuta 2014

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa


Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa
Atena, 2013, Elisa e-kirja (kirjan tarjonnut Elisa e-kirja)

"Sairaanhoitaja Judit havahtuu elämän rajallisuuteen, jättää miehensä ja etsii vihdoin työpaikan, jossa sisäilma ei ole täynnä hometta. Uusi työnantaja on monikansallinen kotisairaanhoitofirma, joka vaatii työntekijöiltään ”hiukan tavanomaista enemmän”, ja palkka on sen mukainen.

Juditin uusi työ ei ole kuitenkaan ihan sitä mitä hän odotti. Juditin on vakoiltava uutta asiakasta, ateisti Leo Moreauta, jolla on firman tarvitsemaa tietoa. Työnsä takia Judit myös harhailee pitkin öistä, sateista Helsinkiä oudon varjon perässä. Kaikesta kummallisesta huolimatta Judit päättää jäädä, sillä hän haluaa viettää aikaa sairaan kummipoikansa kanssa. Kun loputon sade peittää hiljalleen koko Euroopan, Juditin on aika kurkistaa totuuksien kääntöpuolelle.

Pasi Ilmari Jääskeläisen kolmas romaani Sielut kulkevat sateessa yhdistää kauhukertomuksen ja psykologisen trillerin. Kirja vie perimmäisten kysymysten äärelle: Mihin uskot? Ketä rakastat? Kenellä on oikeus päättää tulevaisuudesta?"

Elisa e-kirjalla oli Blogatissa kampanja scifistä ja fantasiasta syksyn pimeyteen. Tarkoituksena oli valita kaksi kirjaa scifi ja fantasia-kategoriasta ja lukaista marraskuun loppuun mennessä. Itse valitsin toiseksi tämän Pasi Ilmari Jääskeläisen teoksen. En ole kovin suuri kauhun/scifin/fantasian ystävä, mutta koin, että tässä kampanjassa on pieni mahdollisuus vähän laajentaa näkemystä. 

Ja noh, olihan se luettava. Ei minusta silti saa tämän tyylisen kirjallisuuden ystävää. Kirja lähti hitaasti käyntiin, mutta kun Judit pääsi työntouhuun ja Moreaun kanssa työskentelemään, sujui lukeminen paremmin. Eniten häiritsi SIVUHUOMAUTUS-tekstit, joilla tosin oli oma paikkansa tarinassa oikein hyvin. En pidä siitä, että kaikki selvitetään lukijalle suoraan. 

Saatan silti lukaista vielä Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät-kirjan, jota kirjablogeissa on paljon kehuttu. 

Arvostelu: ★★

tiistai 28. lokakuuta 2014

LASTENKIRJA: Riitta ja Krokotiili kalaretkellä


Siri Melchior: Riitta ja Krokotiili kalaretkellä
Gyldendal, 2014

"Suloinen tarina ystävyydestä ja mielikuvitus ystävästä. Tarina alkaa: "Eräänä aamuna Riitan ammeessa on krokotiili. - Mitä sinä siinä teet? hän kysyy. Krokotiili ei vastaa. - Olet ehkä juuri muuttanut? sanoo Riitta. Riitta luulee tietävänsä kaikki parhaiten. Mutta Krokotiili osaakin sekä kalastuksen ja ruoanlaiton."

Saimme lasten kanssa tämän kirjan McDonaldsin Happy mealin kylkiäisen. Kirjasta löytyy suomeksi todella vähän mitään infoa, mutta googlettelu kertoi, että alunperin tanskalainen kirja ja kirjailija. Kirjasta on tullut muutamassa viikossa lasten ehdoton suosikki. Äidin ei niinkään..

Kuvat ovat isoja ja värikkäitä. Sivuilla tekstiä juuri sopivasti, jotta meidän 2-vuotiaskin jaksaa kuunnella sadun alusta loppuun. Tarina on ihan mukava, lasten mielestä. Äidin mielestä Riitta on rasittava ja huonokäytöksinen. Mutta kyllä me silti tätä luetaan (niinkuin katsotaan Kaapoa telkkaristakin). Ja paljon kivempi vaihtoehto saada tämä sen satunnaisen hampparin kylkeen kuin ne muovikrääsälelut.

--

Lastenkirjoja en tähditä. Näitä pyrin  muutaman käymään läpi kuukaudessa. Tagaan kirjat "lastenkirja" hakusanalla sekä otsikkoon selkeästi LASTENKIRJA - kiinnostuneet löytävät nopeasti. 

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Ja loput kirjamessuista


Perjantaina päädyinkin yllättäen keskipäivällä taas piipahtamaan messuilla, sillä lauantaiksi tuli muuta ohjelmaa, jota en voinut ohjelmoida pois. Onneksi sitten perjantaina pääsin, sillä tuli tehtyä lisää löytäjä ja pääsin kuuntelemaan itselle tärkeitä esiintyjiä. Lastenkirjoja koetin katsella lisää, mutta lopulta päädyin Kariston pisteestä ostamaan lapsille Viisi villiä Virtasta-sarjan kaksi kirjaa; Kastehelmi Virtanen ja oma tahto sekä Vilma Virtanen ja uimataito. Virtasen perheen kirjat ovat lasten suosiossa ja koetan kerätä lapsille koko sarjan näistä. Messuhinta oli 8e/kpl kun mm Adlibris myy tällä hetkellä 16,50-17,50e/kpl kirjoja muuten. Oikein oiva messuale siis!


Kariston pisteeltä jatkoin matkaa pyörien hetken, kunnes alkoi Louhi-lavalla Tuija Lehtisen haastattelu. Ja oi. Olen lukenut lähes kaikki Lehtisen kirjat ja varsinkin nuoruudessa ne oli se "The juttu" itselle. Punkkari-Sara, Roskisprinssi, Mirkat, Laurat! Lehtistä oli mukava kuunnella, hänellä oli todella jalat maassa asenne nuortenkirjallisuutta kohden (onhan hän itse Suomen Nuorisokirjailijoiden yhdistyksen pj). Haastattelun lopussa hänelle esitettiin myös yleisöstä toive nuorten dekkareista, ja saattaa olla, että idea jää hautumaan ilmeisesti! 


Lehtisen haastattelun jälkeen oli tarkoitus lähteä jo pois messuilta (ostettuani ensin Minerva Kustannus Oy:n pisteeltä yhden neuleohjekirjan), mutta juuri sopivasti alkoi Suomalaisen kirjakaupan pisteessä Micheal Monroen haastattelu hänen päivitetystä elämänkerrastaan, jonka jäin kuulemaan. Aikamoinen mies! Kirjan voisin mielelläni joskus lukea, varsinkin jos se sopivasti jossain tulee vastaan. 

Tällaiset messut oli itselleni. Messulipuista kiitos Messukeskus, sain bloggaajapassin myös ja lahjoitin #kirja-kautta saamani liput eteenpäin muille ahkerille kirjallisuuden kuluttajille. Kiitos siis tästä tilaisuudesta! :) 

torstai 23. lokakuuta 2014

Ensimmäinen messupäivä




Ensimmäinen messupäivä kasassa! Saatan vielä lauantaina mennä uudelleen (mm lastenkirjoja olisi voinut hamstrata enemmänkin, mutta aika loppui hieman kesken), mutta lähes kaikki standit pyrin kiertämään jo tänään torstaina. 

Aikataulusyistä oli itsellä aikaa ainoastaan vajaa 1,5h, joten aikamoisella tohinalla sai käydä läpi. Esiintyjiä varsinkin olisin halunnut enemmän kuunnella ja nähdä, mutta ainoastaan Louhi-lavan Crossfit-keskustelu (kiitos Kallion ilmaisutaidon lukiolaiset!) eksyi listalta kohdalleni. Se oli senkin edestä kiinnostava; itse laji on sydäntä lähellä ja T.J. Murphyn Crossfit-kirja on lukulistallani myös. 

Kirjoista mukaan tarttui pääasiassa pokkareita. Gummerruksen 4e/pokkari pöydästä lähti mukaan Missä olet, Bernadette? sekä Little Been tarina (on muuten omalla TBR100-listalla!). Lehtipisteellä oli myös 4 pokkaria/10e tarjous, josta taas mukaan otin Paul Austerin Talvipäiväkirjan, Caitlin Moranin Naisena olemisen taito, John Grishamin Lakimiehet sekä Jens Lapiduksen Luksuselämää. 

Lastenkirjat löytyivät mukaan Kustannus Mäkelä Oy:n pisteeltä (Äiti tulee pian, Päivä eläinlääkärinä sekä Älä huoli, Huuko). Voisinkin joku kerta esitellä hieman lastemme lempikirjoja myös. Iltaisin kun menee useampikin iltasatu ja kirjaston valikoimasta saavat aina itse valita suosikkejaan. 

Hyvä fiilis jäi ensimmäisestä kerrasta, toivon tosiaan lauantaina ehtiväni vielä vähän selailemaan. :) 

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Paul Auster: Näkymätön


Paul Auster: Näkymätön
Elisa e-kirja, 2010

"Austerin mahdollisesti paras romaani on eroottisesti latautunut kertomus vaarallisesta kolmiodraamasta ja sen viiltävistä seurauksista.

On kukkea kevät vuoden 1967 New Yorkissa. Columbian yliopistossa opiskeleva, runoilijan urasta haaveileva 22-vuotias Adam Walker kohtaa eräissä juhlissa arvoituksellisen ranskalaisen Rudolf Bornin ja tämän viettelevän tyttöystävän, Margotin. Uusia kokemuksiajanoava Adam on pian täysin kiehtovan pariskunnan pauloissa, mutta saa pettyä ankarasti. Se ihmismielenpimeys, jota Adam joutuu todistamaan, on liikaa nuorelle idealistille. Koko loppuelämänsä Adam hakee oikeutta ja pakenee kiellettyjä tunteitaan.

Kolmen eri kertojan kuljettamana Näkymättömän tarina liikkuu ajassa vuodesta 1967 vuoteen 2007 ja maantieteellisesti New Yorkista Pariisiin ja edelleen kaukaiselle paratiisisaarelle. Taidokkaaseen juonilabyrinttiin sotkeutuvat myös Adamin kaunis sisar, lahjakas opiskelutoveri josta tulee kuuluisa kirjailija, sekä ranskalaiset äiti ja tytär. Pitelemätöntä intohimoa tihkuvaromaani tutkii syvällisesti identiteetin, muistin ja kerronnan problematiikkaa."

Olen monessa blogissa törmännyt Austerin kirjojen suitsutukseen, joten kun tämä oli Elisa kirja-palvelussa alessa joskus kesällä, nappasin sen koriini. (Olen myös ihastellut kaikkien Austerin kirjojen Keltainen kirjasto-versioiden kansikuvia, miten kauniita ne ovat!) En kuitenkaan ehtinyt tarttua kirjaan silloin, joten viime viikolla potiessamme perheen kesken syysflunssaa avasin tämänkin kirjan. Enkä pystynyt jättämään sitä käsistä.

Austerin tapa kirjoittaa imaisi mukaansa täysin! Ensimmäiset viisi, kuusi sivua pohdin, että onkohan tämä tarina ja kerrontatapa 60-luvun yliopistomaailmasta nyt kuitenkaan minua kiinnostava. Muutama sivu eteenpäin ja tarina totta tosiaan imaisi minut mukaansa. Paikoin teksti oli selkeästi mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta silti en vaan voinut jättää kirjaa käsistä. 

Adam oli omalla tavallaan erittäin pidettävä hahmo, mutta samalla myös teki mieli vähän ravistella häntä. Bornista en pitänyt missään vaiheessa. Muista hahmoista Cecilie oli mielenkiintoinen - varsinkin kontrasti nuoren ja keski-ikäisen Cecilien välillä. Hänestä olisin halunnut lukea enemmän! Pidin myös kirjan tyylistä - tarina tarinan sisällä. Eri kertojat eri osuuksilla. Toimi todella hyvin. 

Arvostelu: ★★★★★

maanantai 20. lokakuuta 2014

Etukäteisajatuksia kirjamessuista!


Kai minäkin sitten vähän, kun kaikki muutkin. Eli vähän omia ajatuksia tulevista Helsingin Kirjamessuista. 

Voitin liput #kirja-palvelun arvonnassa (sain kaksi lippua, aion molemmat pitää itse) ja nyt onkin kovassa pohdinnassa, minä päivinä messuille ennätän. Näyttelijäolijoista varsinkin pienemmät kustantamot ja antikvariat kiinnostaa, mutta itse ohjelma määrää enemmin, minä päivinä aion pyörähtää paikalla. 

Torstaina itseä kiinnostaa lähes kaikki Louhi-lavan esitykset. Crossfittia, Musta Barbaari (Salil eka salil vika), nuorten fiktiourheilukirjallisuutta esittelevä lava kuulostaa niin houkuttelevalta, että saatan joutua venyttämään lounastuntia hieman ja siellä pyörähtää keskellä päivää. Onnekseni työpaikkani on aivan Messukeskuksen vieressä, joten tämä onnistuu. Iltapäivästä palaverien takia joudun kuitenkin jättämään mielenkiintoisia ohjelmia välistä pois.

Perjantailta löysin vain muutaman mielenkiintoisen kohteen, mutta pääasiassa suurinosa menee oman kiinnostuksen ulkopuolelle. 

Lauantaina taas dekkarilauantai houkuttelee monellakin ohjelmanumerollaan, mutta heti aamusta on kaikkein mielenkiintoisin; Chick lit-paneeli. Dekkarit ja chick lit - niin tämän blogistin juttu niinkuin blogin bannerissakin kerrotaan. Lauantailta löysin yhteensä 13 eri ohjelmanumeroa, jotka mielelläni kävisin katsastamassa mutta tämä taitaa mennä ensikertalaisen suuruudenhulluden piikkiin. Jos muutamalle ehtisin edes. 

Sunnuntainakin oli varsinkin lasten kirjallisuuden osalta paljon mielenkiintoista, mutta valitettavasti sunnuntai menee kyllä kokonaisuudessa ohi muiden menojen takia. 

Näiden takia taidankin päätyä messuille pyörimään torstaina 10-12 välissä sekä lauantaina heti aamupäivästä. Katsotaan, jos saisin jonkinlaista kuvamateriaalia ja blogiin muutakin kuin kirjajuttuja kaivettua messuista. Ensikertalainen matkassa siis, jännittävää! 

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä


Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä
Otava, 2014

"Salakapakoita, elokuvateattereita, pimeitä sivukujia, yhteiskunnallisia jännitteitä - historiallisen dekkarisarjan avausosa herättää eloon 1920-luvun kuohuvan Helsingin.

Keväällä 1921 helsinkiläisten juomavesisäiliöstä Vesi linnasta löytyy kuollut mies. Todisteet viittaavat siihen, että entinen punavanki olisi tappanut jääkäriupseerin kostaakseen kärsimänsä vääryyden. Sisäasiainministeriössä työskentelevää Karl Axel Björkiä selitys ei kuitenkaan tyydytä.

Murhatutkimukset vievät Björkin öisille retkille kaupungin kaduille, työläiskortteleihin ja salaliittolaisten ja vakoojien suosimiin hotelleihin ja ravintoloihin - sekä muotisalonkiin, jonka omistaja on kenties muutakin kuin bolsevikkeja paennut aatelisnainen."

Luin ensimmäisen Hämeen-Anttilani viime vuonna (Sokkopelin) josta ei jäänyt paljoa sanottavaa. Silloin Sokkopeli jätti fiiliksen, että tulipa tuhlattua aikaa turhan lukemiseen ja en tältä kirjailijalta enää muuta lue. Ja silti en voinut kirjaston uutuuksien edessä vastustaa kun tämän näin. 1920-luvun Helsinki! Mysteeri! Vesitorni! Kuulosti niin hyvältä, että pikalainana tämän nappasin ja aika nopeasti tuli kahlattua läpi.

Nimenomaan kahlattua. Perusidea on kiva kirjassa. Yksityisetsivä avustaa poliisia, murha ja se 1920-luvun Helsinki. Mutta kun kirjaan oli tungettu paljon turhan oloisia sivujuonia! Karl AxeL Björkistä ei ottanut selvää, onko hän lintu vai kala ja onko se oleellista edes juonen suhteen. Lisäksi itseä ärsytti kirjailijan kirjoitustyyli käyttää myös muualla kuin puheenvuoroissa erilaista kieltä ("hän" = "se"). Puheenvuoroihin se sopi kuin nenä päähän, mutta muualla häiritsi. 

Loppu antoi ymmärtää, että jatkoa on tulossa (johon varmaan nuo turhiksi kokemani sivujuonetkin liittyvät, ehkä?) ja saattaa olla, että jatko-osatkin tulee silti luettua. Kirjan parasta antia oli kuvaukse vanhasta Helsingistä, sen ajan kartat etu- ja takakansien sisäpuolella, joista seurasin vähän väliä, missä päähenkilö liikkui.

Arvostelu: ★★★

perjantai 17. lokakuuta 2014

Gillian Flynn: Gone Girl + elokuva




Gillian Flynn: Gone Girl (äänikirja)
Audible, 2012

"It is Nick and Amy Dunne's fifth wedding anniversary. Presents are being wrapped and reservations are being made when Nick's clever and beautiful wife disappears from their rented McMansion on the Mississippi River. Husband-of-the-Year Nick isn't doing himself any favors with cringe-worthy daydreams. Under mounting pressure from the police and the media - as well as Amy's fiercely doting parents - the town golden boy parades an endless series of lies, deceits, and inappropriate behavior. Nick is oddly evasive, and he's definitely bitter - but is he really a killer?"

Kuuntelin tämän yhden viime ja tämän vuoden suosituimmista kirjoista äänikirjana viime vuonna kesä-lokakuu välillä. Alkuun kirja ei silloin meinannut millään lähteä mielestäni käyntiin ja sen takia kirjan kuunteluun meni todella kauan aikaa. Nick vaikutti vastenmieliseltä, tarina ei edennyt, Amy oli outo.

Sitten tuli kirjan käännekohta ja lopun kirjasta kuuntelin varmaan kahdessa päivässä. Tarkemmin en juoneen paneudu, sillä se on todella oleellinen kirjan osalta ja en halua muilta pilata nautintoa. Olen kuuntelun jälkeen lukenut useammankin pohdinnan kirjasta ja mielipiteet tuntuvat risteilevän laidasta laitaan. Ensivaikutelma itselle oli kirjasta kuitenkin ohhoh. Kuten muidenkin mielipiteitä, se jakoi myös minun ajatukset kahtia. Samaan aikaan pidin kirjaa nerokkaana mutta alkua varsinkin äärettömän puuduttavana. Välillä kirja oli jopa vähän groteski mielestäni.

Silti tartuin innoissani Blogatin kampanjaan, jossa pääsi katsomaan 3.10. ensi-iltaan tullutta elokuvaa kirjasta. Jännitin, miten kirja on onnistuttu tuomaan valkokankaalle. Oma kokemukseni kun osoittaa, että aina se ei onnistu - varsinkin näin moniulotteisessa kirjassa. Mutta mitä vielä - vajaa 3h hurahti leffateatterissa kuin hetkessä ja jokainen casting oli täydellisesti onnistunut. Rosemund Pike oli täydellinen Amy, Ben Affleck nuhjusnahjus-Nick. Tykkäsin, tykkäsin, tykkäsin! Leffaseurani piti myös elokuvasta, vaikka ei ole kirjaa aiemmin lukenutkaan. Ainut miinus, jonka elokuva saa, oli sen järjetön pituus (vaikka nopeasti menikin). Vajaa kolme tuntia on AINA turhan pitkä elokuva. 

Kiitos lipuista siis SF Film! 

Arvostelu (kirja): ★★★★

maanantai 29. syyskuuta 2014

Katja Lahti ja Satu Rämö: Vuoden mutsi


Satu Rämö & Katja Lahti: Vuoden mutsi
Otava, 2014

"Vauvanaailmasta on helppo järkyttyä ja nainen ei löydäkään itsestään hehkuvaa odottajaa, ammattimaista ponnistava ja seesteistä imettäjää. "

Ensinnäkin; miksi tällaista kirjaa ei ollut kun odotin esikoistani vuonna 2010? Naisten rento ote ja huumorintaju olisi saanut minut rentoutumaan paljon enemmän, kuin netin vauvapalstat. Tunnistin kirjan tilanteista monia, vaikka kaikki raskausajan oireet eivät itseeni täysin osunutkaan. Toisaalta jokaikinen raskaus on erilainen. 

Katjan (kahden lapsen äiti) ajatukset olivat enemmän omiani vastaavia myös kahden lapsen äitinä. Silti nautin suunnattomasti myös Sadun kirjoittamista osioista - varsinkin niistä, missä käsiteltiin miten asia hoidetaan Islannissa. 

Kirjan paras luku oli se, missä annettiin kullanarvoisia neuvoja miten äiti voi saada omaa aikaa mm kauppareissujen muodossa. Been there, done that. Paitsi sitä näpistystä. Pitänee kaivaa kirjastosta myös kirjasarjan kakkososa, Vuoden mutsi 2. 

Arvostelu: ★★★★

torstai 11. syyskuuta 2014

Gayle Forman: Jos vielä jään



Gayle Forman: Jos vielä jään
WSOY, 2014
arvostelukappale

"17-vuotiaalla Mialla on kaikki: rakastava perhe, ihana poikaystävä, valoisa tulevaisuus täynnä musiikkia...kunnes koko perheen automatka lumisena päivänä muuttaa silmänräpäyksessä kaiken. Elämän ja kuoleman välillä häilyessään Mia pohtii yhden kriittisen päivän ajan elämäänsä ja kohtaloaan. Riittääkö hänen sielunkumppaninsa rakkaus pitämään hänet täällä? Traaginen, mutta myös toiveikas kertomus rakkaudesta, musiikista ja elämästä. "

Sain tilaisuuden tutustua maailmalla ilmeisesti enemmänkin suosittuun kirjaan, Jos vielä jään sekä siitä kertovaan elokuvaan (ensi-ilta oli 5.9.2014). Tilaisuus tuntui sopivan minulle kuin nenä päähän, sillä olen erittäin heikkona näihin nyyhkitarinoihin ja juoni vaikutti mielenkiintoiselta. En toisaalta arvosta erilaisia yliluonnollisia asioita, mutta tässä asia oli käsitelty tarpeeksi siististi.

Kirja kertoo siis Miasta ja hänen perhettään koskevasta tragediasta, sekä sitä seuranneista 24 tunnista. Tykkäsin kirjassa siitä, että tarinaa käytiin takaumien kautta aina nykyajan keskellä. Naurahdin monta kertaa Mian kuvaillessa miten hän ja paras ystävä Kim olivat tutustuneet; miten rock-vanhemmat olivat "pettyneitä" Mian valitessa klassisen musiikin. Kirja tuli luettua kahdessa päivässä, sen verran se nappasi mukaan. Tykkäsin kirjasta siis :) 

Mutta vielä enemmän tykkäsin elokuvasta! En voi uskoa, että suosin tässä tapauksessa elokuvaa kirjan yli, mutta elokuva sai minut liikuttumaan entistä enemmän. Vaikka tiesin, miten elokuvassa käy, oli kuvaus, roolitus, musiikit, kaikki tehty niin loistavasti, että nyyhkin lähes koko elokuvan ajan. Kiitos tästä kuuluu musiikille ja Chlöe Grace Moretzin aivan mielettömän hienolle roolisuoritukselle. 

Arvostelu: ★★★★

Lipuista ja kirjasta kiitos SF Film

tiistai 26. elokuuta 2014

Vera Vala: Villa Sibyllan kirous



Vera Vala: Villa Sibyllan kirous 
Gummerrus, 2014
Saatu Blogatin kautta

"Asianajajaperheen ylelliseen huvilaan tehdään väkivaltainen ryöstöyritys. Katia Levrini on saanut myös uhkauskirjeitä ja pelkää rakkaidensa puolesta. Hänen pieni poikansa ja miehensä Lorenzo ovat hänelle koko elämä. Katia pyytää apua Arianna de Bellisiltä. Kun Arianna saapuu Villa Sibyllaan, hän huomaa pian, että huvilan yllä leijuu outo, sulkeutunut ilmapiiri. Ryhtyessään jäljittämään uhkailijaa Arianna törmää auringonkehrän muotoiseen symboliin, joka viittaa antiikin mithra-kulttiin. Miten Villa Sibyllan asukkaat liittyvät siihen tai Pyhäksi Legioonaksi kutsuttuun järjestöön, joka varjelee tarkasti salaisuuksiaan?
Samaan aikaan Arianna saa luotettavasta lähteestä tietää, että Roomaan olisi syntynyt oma mafia, banda della Magliana, jota johtaa kuolleen rikollispomon avioton poika. Arianna joutuu keskelle väkivaltaisia tapahtumia ja hänen on selvitettävä, onko vaarallinen rikollisliiga sekaantunut myös huvilan salamyhkäisiin tapahtumiin.
Hän huomaa, ettei menneisyys jätä rauhaan Villa Sibyllan asukkaita. Mutta kun todellisuus sekoittuu kuvitelmiin, kenen tahansa on vaikea erottaa totuutta valheista."

Jostain syystä olen jättänyt lukematta Arianna de Bellis-sarjan kakkososan ja saatuani tämän uusimman Blogatin kautta luettavaksi, siirryin suoraan tähän. Kakkososakin on kyllä nyt ladattu e-kirjana, sillä sen verran koukuttava myös tämä kirja oli. Allekirjoitan lähes kaiken, mitä kirjoitin ensimmäisestä osasta: miten Vala onkin luonut niin houkuttelevan Italian, että mieli tekisi sinne heti muuttaa ja jos ei muutto onnistu, niin mozzarella-tomaatileipiä basilikalla kotona alkaa uunissa paistelemaan ja vähän viiniä maistella. 

Dekkarina kirja toimi myös, Arianna on raikasta vaihtelua viime aikoina lukemiini ruotsalais-tanskalaisdekkareiden sankareihin. Juoni etenee ja vaikka luulin arvanneeni loppuratkaisun niin onnistui se silti yllättämään. Kirja oli myös nopea työmatkaluettava, muutamassa päivässä läpi kun ei meinannut malttaa irti päästää. 

Arvostelu: 

lauantai 2. elokuuta 2014

Jillian Dodd: That Boy


Jillian Dodd: That Boy
Kindle edition, 2014

"You know, being friends with two cute boys does have its benefits.
There's Danny. Danny is a golden boy in every way. He has dreamy blue eyes and blonde hair that always looks perfect, even when it’s windblown or been stuck under a football helmet. He’s the boy every girl crushes on. The boy I get into trouble with, the boy I fight with, the hot quarterback no girl can resist, not even me. Being with Danny is like being on an adventure. He has a bright, contagious smile and abs to die for. He’s pretty much irresistible.

Equally crush worthy is Phillip. Adorable, sweet Phillip, who I have known since birth. Phillip has dark hair, a perfect smile, brown eyes, and the sexiest voice I have ever heard. He’s the boy I talk to every night before I go to sleep. The boy who rescues me, the boy who can read my mind, the boy who is always there for me, the boy who tries to keep me out of trouble, the boy who irritatingly keeps getting hotter, and whose strong arms always seem to find their way around me. And when he gives me that grin, I can never say no.

One boy will give me my very first kiss.
One boy will teach me to make out.
One boy will take me to prom.
And finally, one boy will ask me to marry him.
They will both be my best friends.
But only one of them will be the boy I fall in love with.
Only one of them is That Boy."

Eräältä foorumilta sain vinkin sivustolle, jossa julkaistaan päivittäin lista ilmaisista Kindle-kirjoista. Olenpa siis hurahtanut takaisin lukemisen pariin - suurin osa menee tällä hetkellä englanniksi. Listalla on päivittäin chicklitistä harlekiineihin, dekkareista YA-dystopia-vampyyri-mihin vaan-kategoriaan. Taso on hurja, kaikkia ei kiinnosta lukea mutta muutama silloin tällöin tarttuu mukaan. Osa ollut huonompia, osa parempia.

Niinkuin tämä. Jillian Doddin That Boy kuuluu siihen "ooh, olipa hyvä kirja, ahmin sen yhdessä päivässä" ja jonka jälkeen aloin jopa selaamaan, minkä hintaiset olisi jatko-osat "That Wedding" ja "That Baby". Jotenkin tuntuu, että olen jonkin verran nirsoontunut chiclitin suhteen viime aikoina (koska sitä tulee luettua paljon?), joten kun kohdalle osui oikeasti hauska, fiksu, mukaansatempaava kirja, haluan ne loputkin osat lukea.

Kirja kertoo JJ:stä ja hänen kahdesta naapurinpojastaan. Kirja on koostettu JJ:n päiväkirjamerkinnöistä ja piirustuksista aina neljänneltä luokalta lähtien nykyhetkeen saakka. Rakastin seurata, miten JJ, Phillip ja Danny kaikki kasvavat hiljalleen yhdessä ja erikseen. Pieni kateus kävi myös noista elinikäisistä ystävyyssuhteista. Loppu pääsi silti hieman yllättämään, joten suosittelen tämän lukemista ehdottomasti :) 

Arvostelu: ★★★★

torstai 31. heinäkuuta 2014

John Green: The Fault in Our Stars


John Green: The Fault in Our Stars (äänikirja)
Audible, BrillianceAudio, 2012

"Despite the tumor-shrinking medical miracle that has bought her a few years, Hazel has never been anything but terminal, her final chapter inscribed upon diagnosis. But when a gorgeous plot twist named Augustus Waters suddenly appears at Cancer Kid Support Group, Hazel’s story is about to be completely rewritten. Insightful, bold, irreverent, and raw, The Fault in Our Stars is award-winning-author John Green’s most ambitious and heartbreaking work yet, brilliantly exploring the funny, thrilling, and tragic business of being alive and in love."

Nappasin tämän äänikirjan Audiblesta sattumalta - olin totaalisesti ohittanut kaikki tähän kirjaan (ja elokuvaan) liittyvät maininnat ja kansikuva vaan sattui näyttämään mielenkiintoiselta. Niinpä kuunneltuani kirjan hämmenyin hieman noustessani takaisin kulttuurin pariin -tästähän on tulossa elokuva! Luin myös monta arvostelua kirjasta, ja ne herätti hieman hämmentäviä tunteita.

Kun minun mielestä tämä ei ollut niin hyvä? Koskettava, mutta ei itkettävä. Ihmettelin suorastaan, miten moni oli itkenyt kirjan lopussa. Olihan se surullinen, mutta jotenkin odotettavissa koko ajan - jo kirjan nimi antaa viitteitä lopusta. Viihdyin silti kirjan parissa, omalla tavallaan kevyttä "vakava sairaus"- kategorian kuunneltavaa (luettavaa?) lenkillä ja automatkoilla. Elokuvan haluaisin mielelläni silti nähdä, pidän Hazelin näyttelijästä. 

Arvostelu: ★★★

perjantai 25. heinäkuuta 2014

David Nicholls: Kaikki peliin


David Nicholls: Kaikki peliin 
Seven-pokkari, 2013

"On vuosi 1985. Brian pääsee vihdoin yliopistoon, pois junttikavereidensa ja työväenluokkaisen kotinsa vaikutuspiiristä. Kirjallisuusenopiskelijan arki ei ole aivan niin runollista kuin Brian on kuvitellut, mutta pian hänen tavoitteensa kirkastuu: kauniin, yläluokkaisen Alice Harbinsonin sydämen valloittaminen. Ja missäpä se kätevämmin kävisikään kuin yliopistojen välisen televisiovisailun edustusjoukkueessa."

Tykkäsin todella paljon kirjailijan edellisestä suomennetusta romaanista, Sinä päivänä. Niinpä odotin tältäkin ehkä aavistuksen liikaa. Vuosi 1985 taitaa olla askeleen liian kaukana, jotta olisin voinut täysin eläytyä aikakauteen - itse olen sinä vuonna vasta syntynyt. Kuitenkaan itse opiskelijaelämä ei myöskään ollut sellaista, jonka koin itselleni läheiseksi. Itse kun olen viettänyt aivan toisenlaista opiskelijaelämää. 

Brianin parhaita puolia oli ehdottomasti sinnikkyys. Vaikka aika ajoin se sai minut lukiessa huokailemaan ja miettimään, miten ei voi muuten niin fiksu jätkä ymmärtää jo lopettaa, niin se myös tosiaan taisi olla päähenkilön paras puoli. En jaksanut jatkuvaa alkoholin käyttöä ja absurdeja tilanteita, vaikka hauskojahan ne paikoin olivat. Kirjan paras kohtaus oli ensimmäisissä opiskelijabileissä sattunut tanssiminen. 

Olisin kaivannut enemmän Rebeccaa tarinaan. Ja Lucykin jäi vaan ärsyttäviin viittauksiin muiden osalta. Tulipa kirja silti luettua - ehkä sen elokuvankin voisi tästä katsoa?

Arvostelu: ★★★

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu


Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
Gummerrus, 2013

"Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisparin, Viljan ja Aleksin, tarinan.

Heti kun käsi löytää käden, Vilja ja Aleksi näkevät mielessään viiden litran riisipuurokattilan ja pirtinpöydän alta vilkkuvat seitsemänkymmentä varvasta.

9 vuotta ja 4 lasta myöhemmin, Vilja katselee, kun Otso-poika tanssii valkoiset kiharat hulmuten, ja yrittää muistaa, mikä oli se hetki, kun hänen kehostaan hävisi rytmi. Seuroissa naiset katsovat ensiksi vatsaan ja sitten silmiin. Saarnassa nainen kuvataan lintuemona, joka ei pääse pesän uumenista. Sitten tulee päivä, jolloin Aleksi ja Vilja istuvat käsi kädessä äitiyspolilla, ja kaikki muuttuu lopullisesti.

Taivaslaulussa konkreettiset yksityiskohdat avaavat lukijalle näkymän lestadiolaisyhteisön elämään. Suviseurat ovat hakkeentuoksua, keinuvia lautapenkkejä, pitsaa, punaista jaffaa ja Jumalan sanaa. Runollinen kieli kohottaa Taivaslaulun toiselle tasolle, yksityiskohdista rakentuu poikkeuksellisen kaunis kaunokirjallinen teos. Kuvat ihmisen sisimmälle löytyvät luonnosta: Väsyneen äidin nokasta kohoaa huuto, siipisulat kohisevat selässä, on avattava turvavyö, jotta ne mahtuvat kasvamaan.

Taivaslaulu on rakkausromaani, jonka tarina ja kuvat poikkeavat nykykirjallisuuden valtavirrasta. Teoksella on vahva eettinen sanoma. Se on viimeiseen asti elämän puolella."

Tämän vuoden luetuista kirjoista koskettavin. Tunnistin Viljan ajatuksista todella monta, vaikka samanlaista taustaa minulla ja Viljalla ei olekaan uskonnon parissa. Itse olen ihan "peruskristitty", joka käy kirkossa ristiäisissä ja rippijuhlissa. Mutta ajatukset lapsista, äitinä olona, lasten kanssa kotona. Oma kroppa ei ole oma kroppa, miten tahtoisi jaksaa lasten kanssa tehdä vaikka mitä mutta seinät kaatuvat päälle. 

Koin paljon ahdistusta kirjaa lukiessa, mutta samaan aikaan myös onnea. Vilja oli löytänyt rinnalleen sen täydellisen puolison, joka ymmärsi perheen parhaan vaikka se pahalta tuntuikin. Upea kuvaus. Rakastin kielellä leikittelyä ja Viljan mielen syvimpien syvyyksien kuvauksia. Kaivaukset-osuus oli todella osuva kuvaus. 

Arvostelu: ★★★★

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Hengissä

Talvi tuli ja meni. Blogi jäi heitteille. Kirjoja on luettu tässä välissä vino pino, kaikista ei ole tulossa minkäänlaista mainintaa mutta löytyy yläpalkista Luetut-välilehtien alta. Muutaman aion erikseen käydä läpi, mutta katsellaan missä vaiheessa saan ne aikaiseksi tehdä. Koetan taas päästä bloggailun makuun mukaan :)