torstai 10. elokuuta 2017

Julie Murphy: Dumplin



Otava, 2016
kirjastolaina

"Koolla ei ole väliä: isosti tai ei ollenkaan! Dumplin on lihava - ja ihan ok asian kanssa. Hänestä täydellinen bikinivartalo saavutetaan pukemalla päälle bikinit. Kun hänen selleriä muistuttava äitinsä järjestää missikisat, Dumplin ilmoittautuu kisoihin mukaan protestina. Pakkaa sekoittaa entisestään työpaikan hottis, joka Dumplinin järkytykseksi ihastuu häneen. Soppa on valmis!"

Kesäkuussa osallistuin kesän lukumaratoniin viikko ennen juhannusta. Yksi maratonkirjoistani oli tämä Julie Murphyn Dumplin - isosti tai ei ollenkaan. Nappasin tämän kirjastosta luettavaksi, kun oli nuorten hyllyssä esillä ja muutamia postauksia kirjasta olin bongannut blogistaniasta.

Kirja oli oikein sopiva maratonlukeminen - nopea ja helppolukuinen. Mitään suuria wau-tunteita tämä ei herättänyt, mutta ehkä itseä ärsytti kirjan asenne. Murphy on saattanut koettaa tehdä kirjan lihavasta tytöstä, joka on rohkea ja ylittää raja-aidat ja koolla ei ole väliä-ajatuksella, mutta itselle tästä jäi vähän paha maku suuhun paikoitellen. Erilaisuutta korostettiin erilaisuuden takia ja esimerkiksi missikisoissa eniten sympatiaa saivat kaikki "poikkeavat" osallistujat - tämä itsessään tuntui korostavan sitä, että he olivat poikkeavia nuoria.

Kirja on myös kertomus äidin ja tyttären väleistä. Kuinka Willowdean (eli Dumplin, niinkuin hän itseään kutsuu) ei tunnu kelpaavan äidilleen, koska on läski. Vasta kun hänestä kuoriutuu se kuuluisa joutsen missikisojen edetessä, herää äitikin siihen todellisuuteen, että hänen tyttärensä on kaunis juuri sellaisena kuin on. Tarina tuntui alleviivaavan sitä, että "hei, lihavakin voi olla rohkea ja kaunis ja lihavaankin voi ihastua ja lihavakin voi olla hauska". Ymmärrän kirjan lähtökohdan ja tarkoituksen ja sen, että moni pitää tätä varmaan oikeasti todella hyvänä tavoitteena. Mutta kun minun mielestäni tällaista asennetta ei pitäisi tarvita alleviivata! Sen pitäisi olla ihan itsestäänselvää, että huolimatta ihmisen koosta (lihava, laiha, keskikokoinen) niin ihminen on sellaisenaan juuri sopiva.

Ehkä tämä jollain asteella osui liian lähelle, ja sen takia en aivan täysin päässyt nauttimaan tästä vaikka moni onkin tykännyt. Itse kirjoittamisessa ei ollut vikaa - teksti oli nasevaa ja napakkaa, mutta ajatustasolla tässä on jotain omaa arvomaailmaani vastaan. Kirja jätti ristiriitaiset tunnelmat - viihdyin sen parissa, mutta kuin sen silti jollain tasolla liian alleviivaavaksi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti