Victoria Aveyard: Punainen kuningatar & Lasinen miekka
Aula & Co, 2016 ja 2017
"Veri jakaa ihmiset kahteen kastiin - punaisiin ja hopeisiin. Punaiset ovat rahvas, jota lähes jumalallisia voimia omaava hopeisten eliitti hallitsee.
Mare Barrow on 17-vuotias punainen taskuvaras ja joutumassa pian sotaväkeen. Tilanne muuttuu yllättäen, kun vastarintaliike Purppurakaarti horjuttaa hopeisten ylivaltaa, ja suojellakseen ystäväänsä Mare päätyy hopeisten keskuuteen. Siellä hänelle ja hopeisten hoville valkenee, että punaisesta verestä huolimatta Marella on oma, kuolettava voimansa.Maresta tehdään hopeisten prinsessa, mutta maailmassa, jossa vallankumous ja rakkaus sekä valta ja oikeus kamppailevat, ei mikään ole mustavalkoista ja kuka tahansa voi pettää kenet tahansa."
Punainen kuningatar aloittaa saman nimisen dystopiatrilogiasarjan, jonka päähenkilönä on 17-vuotias Mare Borrow. Luin syyskuussa trilogian kaksi ensimmäistä osaa ja kolmas osa, Kuninkaan kahleet, odottaa yöpöydällä lukemista tällä hetkellä. Punainen kuningatar-trilogia jatkaa Nälkäpelin innoittamia fantasiasarjoja rohkeasta ja taitavasta tytöstä, joka nostetaan jonkinlaisen vallankumouksen keulahahmoksi.
Maren maailmassa ihmiset jakautuvat hopeisiin ja punaisiin, joista punaiset ovat toisarvoisia. Hopeisilla on erilaisia voimia kuten tulivoimat, mielenhallintaa, metallin sulattamista, jne kun taas punaiset ovat "tavallista kansaa". Mare kuitenkin on poikkeava - hänellä on punainen veri, mutta hopeisia suuremmat taikavoimat. Tarinaan on sekoitettu myös kuninkaita, prinsessoja ja prinssejä. Paikoitellen kirja on myös todella raaka, sillä sota ja taistelu ovat julmaa myös näin nuorten aikuisten genreen kuuluvassa teoksessa.
Joissakin kohdin mietin, onko kirja selvästi fantasiaa vai meneekö osittain jopa dystopian puolelle. Jonkin verran "ilmassa kulkevat metalliputket" muistuttavat lentokoneita ja joen varren kaupungit saattaisivat kuvata tiettyjä alueita Pohjois-Amerikasta. Selkeää historiaa ja viittausta kuitenkaan nykyiseen todellisuuteen ei kirjoissa ollut ja kirjasarja on useissa luokiteltu vain fantasiaksi. Ehkä tämä on kuitenkin sellaista sekoitusta.
Viimeistä kirjaa odotellessa täytyy todeta, että itse olen näistä kahdesta kirjasta nauttinut kyllä ja ovat erittäin lajityypilleen uskollisia teoksia. Suuria yllätyksiä juonessa ei siis tule, mutta Aveyard on taitava kirjoittamaan vetävää tekstiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti