Helmet 2018

Photo by Ken Quo from Pexels

Nyt on aika tehdä tilinpäätös Helmet 2018-lukuhaasteen  kanssa. Muutama kohta jäi uupumaan, mutta paljon paremmin kuin aiemmin syksyllä tilannekatsausta tehdessäni uskoinkaan tuli tämä haastetta toteutettua! 

Osa kohdista on tulkittu vähän laveammin, mutta pääosin olen koettanut pysyä siinä annetussa raamissa, mitä haastekohta on tarkoittanut. 

1. Kirjassa muutetaan: Laura Manninen - Kaikki anteeksi

2. Kotimainen runokirja: - 

3. Kirja aloittaa sarjan: Stephen King - Mersumies

4. Kirjan nimessä on jokin paikka: Virpi Hämeen-Anttila - Tiergartenin teurastaja

5. Kirja sijoittuu vuosikymmennelle, jolla synnyit: Sue Grafton - Y is for Yesterday (1980-luku)

6. Kirja julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa: Saara Turunen - Sivuhenkilö

7. Tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan: Melissa Meyer - Cinder

8. Balttilaisen kirjailijan kirja: -

9. Kirjan kansi on yksivärinen: Piia Leino - Taivas

10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja: Sami ja Aino Havukainen - Tatu ja Patu, elämä ja teot

11. Kirjassa käy hyvin: Jenny Han - Always and Forever, Lara Jean

12. Sarjakuvaromaani: -

13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa: Jill Santopolo - Valo jonka kadotimme

14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan: Holly Bourne - Mikä kaikki voi mennä pieleen?

15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja: Robert Galbraith - Valkoinen kuolema

16. Kirjassa luetaan kirjaa: Camilla Läckberg - Noita

17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa: Satu Rämö - Islantilainen kodinonni

18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä: Lauren Graham - Talking as fast as I can

19. Kirja käsittelee vanhemmuutta: Riikka Pulkkinen - Lasten planeetta

20. Taiteilijaelämäkerta: Ville Similä & Mervi Vuorela - Ultra Bra, sokeana hetkenä

21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi: Stephen King & Owen King - Sleeping Beauties

22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin: Anna Karhunen & Tiia Rantanen - Kaverin puolesta kyselen

23. Kirjassa on mukana meri: Alice Hoffman - Ihmeellisten asioiden museo

24. Surullinen kirja: Fredrick Backman - Kiekkokaupunki

25. Novellikokoelma: Eeva Turunen - Neiti U muistelee niin sanottuaan ihmissuhdehistoriaansa

26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt: Leah Mercer - Kun kerran kohtasimme

27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta: Becky Albertalli - Leah on the Offbeat

28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä: Rosie Walsh - Hän lupasi soittaa

29. Kirjassa on lohikäärme: Magdalena Hai - Kolmas sisar

30. Kirja sijoittuu ensimmäisen maailmansodan aikaan: Sally Nicholls - Things a Bright Girl Can Do

31. Kirjaan tarttuminen pelottaa: Roxanne Gay - Hunger

32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan: Holly Bourne - Mitä tytön täytyy tehdä?

33. Selviytymistarina: Gail Honeyman - Eleonor Oliphant is Completely Fine

34. Kirjassa syntyy tai luodaan uutta: Brandon Sanderson - Viimeinen valtakunta

35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja: Anniina Tarasova - Venäläiset tilikirjani

36. Runo on kirjassa tärkeässä osassa: Victoria Schwab - This savage song

37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenellä: Essi Ihonen - Ainoa taivas

38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo: Anna Rimpelä - Pitkään meni ihan hyvin

39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama: Anu Patrakka - Huomenna sinä kuolet

40. Kirjassa on lemmikkieläin: Sophie Kinsella - Yllätä minut

41. Valitse kirja sattumanvaraisesti: Kyösti Hagbert - Kortinvartija

42. Kirjan nimessä on adjektiivi: Kendare Blake - One dark throwne

43. Suomalainen kirja, joka on käännetty toiselle: Risto Siilasmaa - Paranoidi optimismi

44. Kirja liittyy johonkin peliin: Ruth Ware - Valhepeli

45. Palkittu tietokirja: - 

46. Kirjan nimessä on vain yksi sana: S.K. Tremayne - Tulilapsi

47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta: Riina Mattila - Järistyksiä

48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö: Ida Salminen - Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa

49. Vuonna 2018 julkaistu kirja: Pauliina Vanhatalo - Toinen elämä

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja: Katja Kettu - Rose on poissa

Risto Siilasmaa, Catherine Fredman: Paranoidi optimismi

Risto Siilasmaa, Catherine Fredman: Paranoidi optimismi

Tammi, 2018

BookBeatista luettu

Risto Siilasmaa on Nokian hallituksen puheenjohtaja ja F-Securen perustaja, joka kertoo nyt tässä Cahterine Fredmanin kanssa yhteistyössä kirjoitetussa kirjassa siitä, mitä hänen filosofiansa "paranoidi optimismi" on, ja miten se liittyy Nokiaan tuhoon ja uuteen nousuun. 

Olen itse ollut mm. partiolaisten Johtajatulilla vuonna 2017 ollut kuuntelemassa Siilasmaan ajatuksia johtamisesta, ja pitänyt niistä paljonkin. Siellä oli monta ajatusta, joita itse olen myös miettinyt ja kannattanut ehdottomasti ja pyrkinyt omassa työssä niin esimiehenä, tiimipelaajana kuin harrastuspuolella tuomaan aktiivisesti esiin. Tässä tapauksessa paranoidi optimismi tarkoittaa, että pyritään varautumaan melkein paranoidisesti eri skenaarioihin, jotta sitten meillä on suoraan vaihtoehto, jota lähteä edistämään. 

Kirja itsessään houkutteli siis aihepiiriltään minua, ja luinkin sen todella nopeaa vauhtia. Kirja on Tieto-Finlandia-ehdokkaana, mutta ei ainakaan lukijoiden äänestyksessä pärjännyt ihmeemmin. Itse kuitenkin nautin kirjasta todella paljon - se oli vetävästi kirjoitettu, rakenne oli toimiva. Aikajana oli vuodeta 2008 eteenpäin aina vuoteen 2013 saakka. Jokaisessa kappaleessa kerrottiin ensin siitä, mitä oli sinä ajanajaksona tapahtunut ja miten Nokian hallitus suhtautui erilaisiin eteen tuleviin tilanteisiin. Lukujen lopussa oli Siilasmaan "opit" tilanteesta. 

Siilasmaa kritisoi montaa asiaa, mutta myös itseään. Olisi pitänyt ymmärtää, olisi pitänyt yrittää enemmän. Pidin tästä, että hän ei täysin mustamaalannut muita vaan tunnisti myös omia virheitään. Lisäksi kirja oli raikkaan avoin - avoimesti käytiin läpi niitä asioita, missä epäonnistuttiin. Monessa suuren pörssiyrityksen johtajan elämäkerrassa tai johtamiskirjassa ei näin avoimesti käydä epäonnistumisia lävitse. 

Suosittelen tätä kirjaa, jos yritysjohtajien ja ylipäätänsä johtamiseen liittyvät ideologiat kiinnostavat. 

Holly Bourne - ... ja onnellista uutta vuotta

Holly Bourne - ... ja onnellista uutta vuotta

Gummerrus, 2018

Arvostelukappale

Evie, Lottie ja Amber ovat seikkailleet Holly Bournen YA-genren Normaali-trilogiassa aiemmin. Jokainen trilogian kirja on keskittynyt yhteen näistä hienoista nuorista naisista, joilla jokaisella on omat kiinnostuksen kohteensa ja ongelmansa. Bourne on kirjoittanut meidän iloksi vielä sarjan jälkeen lyhyen novellin, jossa saadaan jonkinlaista päätöstä sille, mihin tytöt ehkä pääsevät elämässään jatkamaan. 

Aiempiin kirjoihin verrattuna tässä ... ja hyvää uutta vuotta-kirjassa kaikki kolme ovat vahvasti pääosassa. Kirja kertoo viimeiset tunnit ennen vuoden vaihdetta, ja jokainen tunti on oma lukunsa. Jokainen luku taas on jaettu vuorotelle jokaiselle tytölle, joten pääsemme seuraamaan jokaisen näkökulmasta sitä, mitä Amberin uuden vuoden juhlissa tapahtuu. Miten Lottie on pärjännyt yliopistossa, miten Evien ja Olin suhde jakselee ja toisaalta myös, mitkä ovat Amberin tulevaisuuden suunnitelmat amerikkalaisen poikaystävänsä Kylen kanssa. 

Tunnistin varsinkin Amberin uuden vuoden juhlimisen ajatuksista paljon omaa ajattelua: miten sitä aina antaa odotusten nousta uudelle vuodelle todella paljon, ja kun kello lyö uuden vuoden kunniaksi, se oma elämä on edelleen siinä ja mitään uutta ja mullistavaa ei tapahdu, ellei sitä itse aktiivisesti sitten haeskele. Olen muutenkin pitänyt paljon Bournen teksteistä ja samaistunut näihin viisaisiin ja upeisiin nuoriin naisiin todella vahvasti. Toivon, että mahdollisimman moni nuori löytäisi nämä kirjat, sillä vaikka aihepiirit ovat välillä rankkojakin (seksuaalinen ahdistelu, mielenterveysongelmat, perheen sisäiset ongelmat jne), on ne käsitelty huumorin kautta silti vetämättä täysin läskiksi aihetta. 

Tähän päätösosaan oli hyvä lopettaa sarja. 

Helmet-haasteen tilanne

Kolmatta vuotta koetan suorittaa muun lukemisen ohessa Helmet-lukuhaastetta. En seuraa haastetta siinä mielessä orjallisesti, että pyrkisin valitsemaan kirjoja sen pohjalta vaan enemminkin koetan sijoittaa muuten mielenkiintoisia kirjoja sen otsikoiden alle. Niinpä tässä vaiheessa vuotta on hyvä tsekata, että missä mennään - onko tänä vuonna aiheet lähelläkään sinne päin. 

Haasteessa on 50 kohtaa ja olen saanut omista lukemisistani kirjat sovitettua 27 kohtaan. Juuri ja juuri puolet - kirjoja olen tähän mennessä kuitenkin lukenut yli 70 kappaletta. Pitääköhän koettaa ajatuksella istuttaa niitä tuohon listaan paremmin.

Haastavimmiksi kohdiksi itselleni uskon olevan seuraavat, joihin voisi vinkkailla vaikka vähän kirjoja: 

• Kotimainen runokirja
• Olen syntynyt 80-luvulla, eli sille vuosikymmenelle sijoittuva kirja
• sarjakuvaromaani
• novellikokoelma
• entisen itäblokin maasta kertova kirja
• kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta

Top 5 kirjat, jotka olen saanut lukuhaasteen pariin sijoitettua ovat 

• Satu Rämö: Islantilainen kodinonni (käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa)
• Fredrik Backman: Kiekkokaupunki (surullinen kirja)
• Piia Leino: Taivas (kirjan nimessä on vain yksi sana)
• Laura Manninen: Kaikki anteeksi (kirjassa muutetaan)
• Rosie Walsh: Hän lupasi soittaa (sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä)

Miten teidän haaste etenee? 

Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat

Olen tänä vuonna lukenut tavallista enemmän tietokirjallisuutta. Osin se on liittynyt omiin opintoihin, osin haluun kehittää omaa ammattiosaamista muuten mutta myös siihen, että olen ymmärtänyt tietokirjojen olevan muutakin kuin historiallisia tietokirjoja. Myönnän, olen ollut todella ennakkoluuloinen tietokirjallisuutta kohden. Tänä vuonna olen tietoisesti pyrkinyt tätä ennakkoluuloa poistamaan, onnistuenkin siinä melko hyvin. 

Tästä syystä odotin kovasti myös tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaiden julkaisemista! Tänään maanantaina 5.11.2018 ne sitten julkaistiin ja listalla onkin muutamia, jotka ovat jo omassa lukujonossani. 

• Aalto, Seppo: Kapina tehtailla – Kuusankoski 1918 (Siltala)
• Aivelo, Tuomas: Loputtomat loiset (Like)
• Haatanen, Kaisa & Sanna-Mari Hovi: Monarkian muruset – Kaiken maailman kuninkaallisia (Johnny Kniga)
• Ruuska, Helena: Hugo Simberg. Pirut ja enkelit (WSOY)
• Siilasmaa, Risto & Catherine Fredman: Paranoidi optimisti – Näin johdin Nokiaa murroksessa (Tammi)
• Similä, Ville & Mervi Vuorela: Ultra Bra – Sokeana hetkenä (WSOY)

Lähde: Kirjasäätiö 

Omalla listallani on näistä Ultra Bra - Sokeana hetkenä sekä Risto Siilasmaan Nokia-kirja. Lisäksi nyt listan nähtyäni kiinnostuin myös Monarkian murusista. Aika eri tyyppisiä nämä jokainen kirja, mutta jokainen kiinnostaa aihepiirinä itseäni. Teinivuosiani määritti pitkälti Ultra Bra, seuraan eurooppalaisia kuninkaallisia ja Siilasmaa taas teknisen (ja erityisesti it-puolen) johtajana kiinnostaa oman ammatinkin takia. Myös Finlandiaraati oli löytänyt mielestäni hyviä perusteluita näille kirjoille, joka entisestään pisti näiden lukemista houkuttelevaksi. Katsotaan, josko ehtisin nämä itseä kiinnostavat lukea ennen voittajan julkistamista! 

Jere Nurminen: Kiira - ehjäksi särkynyt

Jere Nurminen: Kiira - ehjäksi särkynyt

Otava, 2018

BookBeat, äänikirja

Kiira Korpi on yksi menestyneimmistä suomalaisista taitoluistelijoista, joka lopetti kilpailu-uransa vuonna 2015. Ikää hänellä on vasta 30 vuotta, mutta elämäkerta on ihan aiheellinen nyt jo sen käsittäessä pääasiassa kilpailu-uraa. Itse olen jollain tasolla seurannut Kiiran uraa, mutta en sen ihmeempää ole ollut perillä. Pidän talviurheilusta, mutta en seuraa niinkään yksittäisten urheilijoiden uraa sen enempää. Tämä kirja kuitenkin houkutteli, sillä olen yllättävän paljon lukenut elämäkertoja tässä tämän vuoden aikana. 

Kuuntelin kirjan äänikirjana BookBeatista työmatkoilla ja lopulta kirja tarrasi niin tiukasti mukaansa, että kotonakin tuli pitkästä aikaa kuunneltua äänikirjaa. Kiiran tarina oli samaan aikaan hurja mutta toisaalta ei yllätyksellinen. Olen mieltänyt taitoluistelun yhdeksi niistä lajeista, jotka houkuttelevat kovan työmoraalin sekä lähes perfektionismin omaavia urheilijoita. Kiira ei tunnu omien sanojensa mukaan olevan poikkeus. Suurimpana yllätyksenä koin sen, miten Kiira oli luistelijaksi päätynyt ja enemmän vielä kilpaurheilijaksi. Vähän sattumalta. Lahjakas hän ei oman näkemyksensä mukaan ollut, mutta kovalla työllä sai työstettyä itsensä maailman huipulle. 

Harjoittelu ei ollut aina nautinnollista, varsinkin loukkaantumiset tuntuivat seuraavaan. Kirjassa keskityttiin myös paljon henkiseen puoleen, joka ei pysynyt vaativan lajin mukana aina. Pidin siitä, että kirjassa oli lyhyitä haastattelupätkiä Kiiran tunteneilta ihmisiltä: perheeltä, entisiltä valmentajilta ja kilpakumppaneilta. 

Pituutta kirjalla ei ollut paljoakaan, mutta oikein oiva välipala ja erittäin hyvin ja houkuttelevasti etenevä tarina. 

Kuulumisia ja top 5 kommentteja

Keväällä (taas) vaihtunut uusi työpaikka pisti taas arjen rutiinit täysin sekaisin. Olen ehdottomasti lukenut edelleen aktiivisesti, mutta blogille jäävä aika tuntui katoavan jonnekin ihan totaalisesti. Kesällä lomaa oli kaksi viikkoa vain, joka meni reissatessa kotimaata ympäri ja nyt syksy ollut totuttelua töistä ja opinnoista (pääsin sisään suorittamaan YAMK-tutkintoa) sekä lasten harrasturumban ympärillä. 

Ehkä näiden koottujen selitysten jälkeen voin todeta, että jatkossa pyrin taas ahkerampaan päivittämiseen. Kirjamessut, jotka alkavat huomenna, ovat olleet nyt suuri motivaatio tässä blogin pariin paluussa - olen varannut sinne itselleni torstai-iltapäivän, lähes koko perjantain, ilmoittaunut lauantain bloggaaja-aamiaiselle (ensimmäistä kertaa ikinä!). Ohjelmaa olen excelöinyt itselleni tällä viikolla - hurjasti mielenkiintoisia esityksiä ja paneeleita ehdottomasti tiedossa! 

Jotta tässä postauksessa olisi myös joitain ajatuksia kirjoista, niin tässäpä kooste viidestä satunnaisesti valitusta kirjasta, jotka olen huhtikuun ja lokakuun välillä lukenut. Nämä ovat monesta eri aihepiiristä, sillä huomasin lukevani todella erilaista kirjallisuutta. 

1. Ruth Ware - Valhepeli

Ruth Ware on yksi tämän hetken käännetyimpiä trillerikirjailijoita. Olen lukenut kaikki häneltä suomennetut kirjat, ja Valhepeli ei omalta osalta mene ainakaan sinne kärkeen. Kirjassa on todella hyvä lähtötilanne ja se olisi voinut olla parempi, mutta päähenkilö Isa oli todella rasittava, hänen vauvaansa ja parisuhdetta korostettiin jostain syystä todella pahasti. Kirja kertoo neljästä naisesta, jotka ovat tutustuneet sisäoppilaitoksen tapaisessa koulussa. Heidän ollessaan 15-vuotta kävi jotain, jonka seurauksena tytöt erotettiin koulusta. Nyt 20 vuoden jälkeen tuo jokin on noussut takaisin pintaan. 

2. Libby Page - Pinnalla pysymisen taito

Tämä Libby Pagen kirja oli aivan uskomattoman ihana, hyvän mielen kirja! Kirja kertoo Brixtonin maauimalasta - kuinka kaupunki aikoo jyrätä sen ja miten uimalan käyttäjät kokoavat voimansa yrittääkseen saada uimalan säästettyä. Uimalan puolustamisen yhteydessä tutustumme arkaan ja paniikkihäiriöstä kärsivään toimittaja Kateen sekä jo lähes 90-vuotiaaseen Rosemaryyn, jonka kaikki elämän tapahtumat kietoutuvat uimalan ympärille. Nämä kaksi ovat todella toistensa tarpeessa ja heidän ystävyys on kadehdittavaa suorastaan. 

3. Tamara Ireland Stone - Little Do We Know

Bookable-booktubettaja suositteli tätä kirjaa keväällä, joten nappasin sen Kindleen luettavaksi. Kirja kertoo kahdesta lukiolaisesta ystävästä, tai enemminkin ex-ystävästä, joiden välillä on käynyt jotain, joka rikkoi ystävyyden. He asuvat toistensa naapureissa ja elämät törmäävät toisiinsa, mutta kumpikaan ei ole valmis ottamaan sitä ensimmäistä askelta sopiakseen riitaa. Yhtenä iltana kuitenkin käy jotain, joka pakottaa heidät kohtaamaan toisensa taas. Pidin kirjasta, sillä se oli sopivalla koskettava ja toisaalta myös aidon tuntuinen. Se muistutti siitä, että me emme voi tietää, mitä kaikkea toisella on kannettavanaan. 

4. Brandon Sanderson - Viimeinen valtakunta

En ole paljoakaan lukenut aikuisten fantasiaa, lähinnä lasten ja nuorten fantasia on ollut lukulistallani aiemmin. Brandon Sandersonin Usvasyntyinen-sarjaa on kuitenkin useammassakin blogissa kehuttu sekä booktubessa, joten päätin ottaa luettavakseni tämän sarjan ensimmäisen, Viimeinen valtakunta. Kirja oli todella paksu, mutta alun jälkeen se nappasi mukaansa todella tehokkaasti. Taikasysteemin opettelu oli hieman sekavaa, mutta henkilöhahmot olivat todella mielenkiintoisia ja samoin tarinan rakentelu. Sain nauraa mutta myös itkeä tarinan edetessä. Seuraavat osat odottavat ehdottomasti lukemista!

5. Karen M. McManus - One of Us Is Lying

Yksi kovimmista tämän syksyn YA-suomennoksista on ehdottomasti Karen M. McManuksen One of Us Is Lying. Tämä houkutteli Helmetin Overdrivessa pitkään keväällä, kunnes päätin tarttua siihen ja voi että, mikä kirja! Viisi oppilasta on päätynyt jälki-istuntoon (kaikki mielestään aiheettomasti ja lavastetusti), mutta vain neljä heistä poistuu sieltä hengissä. Tarina etenee jokaisen näkökulmasta pikkuhiljaa. En tiedä pitäisikö tämä jopa niputtaa jonkinlaiseksi dekkariksi, sillä murhaajaahan tässä etsitään myös. Todella nerokas versio Agatha Christien "Yksikään ei pelastunut" - tarinasta. 

Lori Nelson Spielman - Kivi sydämeltä

Lori Nelson Spielman - Kivi sydämeltä

Otava, 2018

BookBeat

Luin viime vuonna Spielmanin ensimmäisen suomennetun kirjan, Kymmenen unelmaani, josta pidin todella paljon. Syksyn kiireiden vuoksi vaan en kirjasta ehtinyt bloggaamaan, mutta se oli oikein viihdyttävä chick lit-kirja. Niinpä bongatessani Spielmanin uusimman, Kivi sydämeltä, nappasin sen samantien luettavaksi BookBeatista. Kaipasin jotain kevyttä välipalakirjaa, jonka kanssa viihtyisin ja josta jäisi hyvä fiilis. Sellaiseen tarkoitukseen Kivi sydämeltä sopi oikein hyvin!

Hannah Farr on New Orleansissa asuva kolmikymppinen tv-juontaja, jolla on paikallisella tv-kanavalla oma tv-show. Hän deittailee hieman salaakin kaupungin pormestaria ja ei oikein tule toimeen pormestarin teinityttären kanssa. Eräänä päivänä Hannah saa vanhalta koulukaveriltaan katumuskivet - kivet, joiden tarkoitus on pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Hannah ei ole valmis antamaan anteeksi koulukiusaajalleen, mutta katumus- ja anteeksiantopohdinta synnyttää tarpeen lähteä miettimään omaa historiaansa muutenkin. Hannahin vanhemmat erosivat Hannahin ollessa lapsi, ja hän ei ole ollut äitinsä kanssa tekemisissä kymmeniin vuosiin. 

Kepeästä otteestaan huolimatta kirja herätti itsellä ajatuksia anteeksiannosta ja sen tarpeesta. Onko tarpeen kaikkea pyytää anteeksi vain sen itseisarvon takia - auttaako se anteeksipyyntö itse pyytäjää vai kohdetta enemmin? Hannahin tarinassa osa anteeksipyynnöistä, jotka tulivat matkan varrella esiin, olikin enemmän anteekspyyntäjän omantunnon tuskien helpottamista osin repimällä vanhoja haavoja auki uudelleen. 

Spielmanilla on kiva ja kevyt kirjoitusote. Kuuntelin samaan aikaan tämän kirjan lukemisen kanssa Sophie Kinsellan "Yllätä minut"-kirjaa, joka tuntui höttöisemmältä selkeästi kuin tämä vaikka molemmat samaa genreä vahvasti ovatkin. Näistä kahdesta kirjasta tämä ehdottomasti selvisi itselleni voittajana! 

Anu Patrakka - Kuolet vain kahdesti

Anu Patrakka - Kuolet vain kahdesti

Myllylahti, 2018

kirjastolaina

Anu Patrakan Kuolet vain kahdesti on Portugalin Portoon sijoittuva dekkari, jossa päähenkilönä on portugalilainen rikosetsivä Ruis Santos. Rikosetsivä Santos on keski-ikäinen/nuorehko sinkkumies, jolla tuntuu olevan vähän vipinää joka suuntaan. Kirja on toinen osa Santosista kertovaa sarjaa. Kirjan alussa Porton arvokkaimmalta asuinalueelta löytyy yksinäinen nainen kotoaan murhattuna, josta tarina sitten lähteekin vauhdilla liikenteeseen. On vuosikymmenien takaisia salaisuuksia, yllättäviä sukulaisia, rahaa ja rakkautta. 

Lopussa oli pieni yllätys, mutta kirja oli ihanan mukaansa vetävä ja niin sanotusti perinteinen dekkari, jossa poliisi selvittää rikosta ja jossa ei pohjoismaiseen tyyliin mässäillä itse rikoksella. Tämä tuntui todella raikkaalta vaihtelulta, sellainen perinteinen välipaladekkari ehdottomasti! 

Huomasin kirjaa lukiessani, etten ole oikeastaan yhtään lukenut Portugaliin sijoittuvaa kirjallisuutta, sillä osa kulttuurista ja sanoista ja muusta tuntui itselle vieraalta. Ehkä se kertoo myös, että Patrakka on hyvin onnistunut luomaan sen portugalilaisen kulttuurin kirjaan. Takakansitekstin mukaan hän on itse asunut vuosia jo Portugalissa, joten sitä kautta varmasti saanut siihen hyvää perspektiiviä. Muistuttaa siinä mielessä Italian puolella olevaa Vera Valaa, jolla myös on paikallinen sankari mutta pienillä suomalaisvivahteilla tarinoissa. 

Peter Swanson - Her every fear

Peter Swanson: Her every fear

William Morrow Company, 2017

kirjastolaina

Eräällä Booktube-kanavalla kehuttiin tätä kirjaa todella paljon. Uskalsin kirjaan tarttua, sillä olin useammassakin kohdassa todennut meillä olevan samantyylinen kirjamaku tubettajan kanssa. Kirja löytyikin kirjastolainana suhteellisen nopeasti, joten nappasin tämän lukupinon ohitse aika nopeasti. Valitettavasti kuitenkin tarina tuntui alkuun raahaavan todella pahasti, ja kirjan lukemiseen meni lähes kolme viikkoa. 

Kirja kertoo kahdesta serkuksesta, lontoolaisesta Katesta ja bostonilaisesta Corbinista. Sattumusten ja tapahtumien kautta he päätyvät vaihtamaan asuntojaan 6 kk ajaksi - Kate lentää Bostoniin ja Corbin Lontooseen. Ensimmäisenä iltana Bostonissa selviää, että Katen uusi naapuri on kuollut. Lisäksi Katella on taustallaan traumaattinen kokemus ex-miesystävänsä kanssa. Lisäksi toinen uusi naapuri, Alan, antaa ymmärtää, että Katen serkulla, Corbinilla olisi jotain tekemistä murhan kanssa. 

Alkuun käytiin päähenkilöiden taustoja läpi pitkään ja jaaritellen suorastaan. Lisäksi tuntui, että onko tässä nyt ehkä tarpeeksi kaikkea? Traumakokemus siellä täällä, stalkkereita joka puolella ja poliisitkin tuntui olevan eksyksissä. Sen liiallisuuden vuoksi tuntui, että asioita piti selittää todella perusteellisesti, ettei lukija vahingossakaan tipahda kyydistä. 

Lopun suuri yllätyskin jäi hieman vähemmän yllätykseksi, sillä tällä samalla sabluunalla on aika monta tarinaa jo tullut luetuksi. Viihdyttävä välipalakirja sinänsä, mutta toisaalta, kolme viikkoa tämän kanssa tuntui aika pitkältä ajalta. 

Saara Turunen: Sivuhenkilö

Saara Turunen: Sivuhenkilö

Tammi, 2018

BookBeat

Viime viikkoina ei ole voinut välttyä lukemasta mediasta Saara Turusen toiseen kirjaan, Sivuhenkilöön, liittyvää uutisointia. Kirja on herättänyt keskustelua paljolti siitä, miten kirjailijat reagoivat kritiikkiin mutta myös siitä, mikä tiedostomaton ja tiedostettu valta on kriitikoilla - jopa kirjabloggaajilla. Itse olin ehtinyt aloittaa kirjan kuuntelun ennen mediakeskustelua, mutta kieltämättä keskustelu vaikutti lukukokemukseen loppua kohden. Jäin miettimään sitä, että miten paljon mediakeskustelulla onkaan merkitystä siihen, miten ehkä koemme itse lukijoina kirjan. Tai ainakin omalla kohdallani. 

Kirja kertoo siis kirjailijasta (jonka nimeä ei mainita, niinkuin kenenkään muun koko kirjassa - toisaalta, en koe, että tarvitseekaan!), joka esikoiskirjansa julkaisun jälkeen tuntuu putoavan vähän harmauteen, kun sitä seuranneet tapahtumat eivät olekaan ihan sitä, mitä hän on odottanut. Kirjailija odotti enemmän tunnetta, iloa, jakamisen iloa, onnea tapahtuvan kirjan julkaisun jälkeen, mutta oikeastaan elämä ei muutu mihinkään. Loppua kohden on pieniä ilon pilkahduksia, ihan kun pitkän talven jälkeen kun aurinko alkaa paistamaan. 

Monet ovat maininneet, että kirja kertoo paljon naisen paikasta kulttuuripiireissä. Itselle vahvempana kirjasta nousi tuo huumaava odotus, että "sitten kun saan tuon tehtyä niin taivas aukeaa ja enkelit laulaa ja ruusua ja shampanjaa elämä" ja todellisuus taas on aivan muuta. Ehkä se on se, kun itsekin luon itselleni paljon tavoitteita, "sitten kun"-ajatusleikillä, ja käytännössä ei se ulkomaailma muutu niistä omista tavoitteista. Kirjailija tuntui jopa jonkin verran masentuvan siitä, kuinka odotukset eivät kohdanneet todellisuutta. 

Pidin Turusen kerronnasta paljon, mutta loppu tuntui kuitenkin liian ruusunpunaiselta, vaikka kirja enemminkin autofiktiota oli (kirja seuraili paljon joitain tapahtumia, mitä Turusen omassa elämässä on tapahtunut esikoiskirjan julkaisun jälkeen). Suosittelen silti tarttumaan tähän, raikasta ja erilaista kerrontaa!

Vuoden 2018 odotetuimpia

Lähde: Pxhere

Kulutin eräänä viikonloppuna useamman tunnin selatessa kustantamojen katalogeja - niin kevät 2018, kesä 2018 kuin jo ilmestyneitä syksynkin uutuuksia. Ja olihan siellä vaikka mitä! En tiedä, missä välissä ehdin lukemaan mitään, kun jo pelkästään tämän vuoden uutuuksista löytyi omalle TBR-listalle 75 kirjaa (pienellä karsinnalla), saatika kun lukulistalla on vielä vanhempiakin kirjoja ja niitä, joita ei Suomessa julkaista tänä vuonna. 

Ajattelin tähän postata jonkinlaisen top-listauksen niistä kirjoista, joita odotan eniten, vähän genreittäin jaoteltuna. Katsotaan sitten, saanko nämä käsiini miten nopeasti ja luettua! 

Top 3 Viihdekirjallisuus

* Gail Honeyman - Eleanorille kuuluu ihan hyvää (WSOY)

Tämän olen tosin ehtinyt jo lukeakin, mutta kyllä edelleen pomppaa silmiin tarjonnasta. Ehdottomasti yksi vuoden parhaita varmasti!

* Anneli Kanto - Ihan pähkinöinä (Karisto)

Anneli Kanton muuta kirjallista tuotantoa on tullut luettua, ja varsinkin lasten kirjat ovat perheemme suosikkeja, joten tämä uusi aluevaltaus viihteellisen kirjallisuuden pariin kiinnostaa todella paljon. 

* Veera Nieminen - Ei muisteta pahalla (Tammi)

Pidin muutama vuosi sitten ilmestyneestä Avioliittosimulaattorista todella paljon, joten kun Niemeltä tulossa uusi kirja, niin onhan siihen tartuttava ehdottomasti. 

Top 3 Young adult

* Laura Lähteenmäki - Yksi kevät (WSOY)

Kotimainen nuorille suunnattu kirja viidestä nuoresta, punaisesta, tytöstä vuoden 1918 keväällä Suomessa. Koko kirjan alkuodotus kuulostaa jo niin mielenkiintoiselta, että tähän on pakko tarttua. 

* Holly Bourne - .. ja onnellista uutta vuotta! (Gummerus)

Holly Bournen uusin osa Lottien, Evien ja Amberin tarinaan, joka alkoi "Oonko ihan normaali?"-kirjalla muutama vuosi sitten. Ihanan vahvaa ja rohkeaa kirjoittamista nuorille siitä, miten ollaan juuri sopivia sellaisena kuin ollaan. 

* Nelli Hietala - Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen? (Karisto)

Luin viime vuonna Hietalan tämän sarjan ensimmäisen kirjan, ja ihastuin aivan täysin siihen. Kakkososa on siis ehdottomasti luettava. Hauskaa kotimaista nuorten aikuisten kirjallisuutta, pienellä chick lit vivahteella.

Top 3 Lastenkirjallisuus
* Anneli Kanto - Virtaset huvipuistossa (Karisto)
Niin moneen kertaan olen kehunut Anneli Kannon Virtasten perheen kirjasarjaa ja aina yhtä ilahtuneena olen, kun huomaan uuden kirjan ilmestyvän. Tässä tapauksessa kyse on jo sarjan 10. kirja!

* Aino Havukainen ja Sami Toivonen - Tatu ja Patu, elämä ja teot (Otava)
Uusi Tatu ja Patu on joka kerta tapaus ja lasten ystäväpiirissä käydään uudet kirjat aina innolla läpi.

* Veera Salmi - Puluboi, Agentti NollaBullaNolla ja kamukiemurat (Otava)
Edellisestä Puluboista onkin jo vierähtänyt vähän, tai sitten se tuntuu siltä, kun samoja Puluboi-kirjoja meillä luetaan uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

Seuraavassa osassa tätä postaussarjaa esittelen omat suosikit tulevista dekkareista ja kotimaisista sekä ulkomaisista romaaneista. Hyvää viikonloppua!

Piia Leino: Taivas

Piia Leino: Taivas

Kustantamo S&S, 2018
kirjastolaina

Piia Leinon Taivas kertoo tulevaisuuden Helsingistä. Helsinki vuonna 2058 on eristäytynyt ja syrjäytynyt. Ihmiset eivät kommunikoi keskenään, kerjäläiset ovat vallanneet kadut, valtio valvoo asukkaiden elämistä ja ihmiset syövät pitkälti erilaisia sirkkamuhennoksia ja muita hyönteisistä tehtyjä annoksia. Ainut ilo ihmisten arjessa on virtuaalitodellisuus Taivas, jonne on koodattu "vanhan ajan" paikkoja. Taivaassa ei saa kuitenkaan viettää aikaa niin paljoa kuin haluaa, vaan sinne tulee ostaa aikaa - tai työstä voi saada palkkansa Taivas-aikana. 

Kirjassa seurataan yliopistolla työskentelevää Akselia, joka pääsee salaiseen lääketutkimukseen mukaan. Akseli törmää samaan aikaan Taivaassa Iinaan, ja päätyy pyytämään Iinaa tapaamaan hänet todellisessa elämässä myös. Tämä on poikkeavaa, sillä ihmiset eivät näe toisiaan Taivaassa eikä oma-aloitteisesti muutenkaan halua poistua kodeistaan ja tavata muita. Ihmiset ovat niin flegmaattisia, että jo Akselin kävely Helsingin kaduilla on täysin poikkeavaa ympäristössään. 

Leino on onnistunut kuvaamaan todella karmean kuvan Helsingin tulevaisuudesta - Suomen tulevaisuudesta! Suomessa on käynyt sisällissota, jossa Helsinki on eristäytynyt erikseen ja jota ohjaavat "nahkakuulat" eli kansallismieliset. Muut on ajettu pois, aidan taakse. Vartijoita on kaduilla aseet kainaloissa, kapinoita on vuosien saatossa nujerrettu pois. Taivaassa Leino leikkii yhdellä mahdollisuudella, mitä Suomessa voi käydä, jos annamme valtaa tietyille ryhmille ja toimintatavoille. Toisaalta Taivas ei ole täysin lohduton, valoa loistaa tunnelin päässä. Kirkkaina lenkkareina kirpputorilla. 

Ehdotomasti iso suosikkini tämän vuoden kirjoista, saatika kotimaisista dystopioista!

Ensimmäinen kolmannes

Alkuvuosi hurahti ohi sellaista vauhtia, että en ymmärrä edes. Vaihdoin helmikuun lopussa työpaikkaa ja siihen johtaneet ja sitä seuranneet kiireet ovat vieneet sen pienenkin bloggausajan pois kokonaan. Kirjoja on jonkin verran tullut luettua alkuvuonna kuitenkin, josta olen silti iloinen! Ajattelinkin nyt tehdä lyhyen koostepostauksen alkuvuodesta, niin ei tunnu niin isolta tuo bloggauspino ja pääsee ehkä rytmiin taas ajan kanssa.

Ninni Myllyoja - Mitä jokaisen kotiäidin (ja muiden naisten) tulee tietää sijoittamisesta
Useamman vuoden vanha jo, mutta hyvä perusteos säästämisestä, sijoittamisesta sekä talouden hallinnasta. Pitäisi olla ehdottomasti jokaisella nuorella naisella hyllyssä!

Gail Honeyman - Eleanor Oliphant is completely fine
Kevään yksi hittikirjoista ainakin somen mukaan! Pidin tästä paljon, luin kirjan e-kirjana englanniksi. Eleanor on hieman kummallinen, itsekseen viihtyvä nainen, jonka kuori alkaa rakoilemaan kun hän rakastuu erään bändin laulajaan. Omalla tavallaan rankka vaikka kepeältä vaikuttava kirja.

Alice Hoffman - Ihmeellisten asioiden museo
Pienellä maagisella twistillä 1900-luvun alun New York - mitä enempää voisi toivoa! Surullinen, mutta lohdullinen. Mielenkiintoisinta oli melkein Coney Island-kuvaukset sekä New Yorkin työolojen kehittymisen kuvaukset.

Stephen King - Mersumies
Paljon kehuttu Kingin dekkaritrilogian aloitusosa. Alkuun tuntui todella irvokkaalta ja vastenmieliseltä, mutta kun pääsi tarinaan mukaan niin toivoi vaan hyvää etsivä Hodgesille. Kakkos- ja kolmososakin ovat jo suomeksi ilmestyneet.

Victoria Aveyard - Kuninkaan kahleet
Kolmas osa ya-trilogiaan (vaikka tämä ei taida trilogia enää olla, kun bongasin, että neljäs osa vielä tulossa!), jossa seurataan puna- ja hopeaveristen taistelua. Ihan ok, vaikka en päähahmo Mare Barrowsista niin välittänytkään.

Leah Mercer - Kun kerran kohtasimme
Kevään uutuuksia, pariskunta viettää viikonlopun Pariisissa pyrkien toipumaan dramaattisesta perhetapahtumasta. Todella soljuva ja kaunis kuvaus siitä, miten löytää parisuhteessa takaisin sinne yhteiselle polulle.

Stephen King & Owen King - Sleeping beauties
Kingin ja hänen poikansa yhteisteos kertoo Aurora-nimisestä taudista, joka saa kaikki maailman naiset nukahtamaan ja kerryttämään ns. verkkoa heidän ympärilleen siten, etteivät he herää enää ollenkaan. Kirjassa seurataan läheisesti Doolingin kylän tapahtumia viikon ajanjaksolta niin poliisilaitokselta kuin naisvankilastakin käsin. Pidin tästä todella paljon!

Piia Leino - Taivas
Kotimainen kevään uutuus, dystopia Helsingistä 2058 vuodelta. Nahkakuulat ovat rakentaneet muurin Helsingin ympärille, ja ihmiset viettävät aikaa ainoastaan Taivaaksi nimetyssä virtuaalitodellisuudessa. Todella paljon ajatuksia herättävä teos!

Lauren Graham: Talking as Fast as I Can

Lauren Graham: Talking as Fast as I Can

Virago, 2016

kirjastolaina

Lauren Graham on Hollywood-näyttelijä, joka itselleni on tutuin Gilmoren tytöistä ihanana Lorelai Gilmorena. Graham on urallaan esiintynyt myös Samaa sukua-sarjassa, jota itse en tosin ole koskaan katsonut. Talking as Fast as I Can on kokoelma henkilökohtaisia esseitä Grahamin näyttelijänuralta, painottaen pitkälti kuitenkin kokemuksia Gilmoren sarjan kuvauksista ja kokemuksista niin ensimmäisellä kierroksella kuin nyt Netflixissä ilmestyneestä A Year in Life-osuudestakin. 

Graham tuntuu olevan todella taitava kirjoittaja, sillä tekstit olivat todella ytimekkäitä ja hyvin kirjoitettuja. Itse koin ehkä ongelmaksi sen, että kun Grahamia itseään ei tunne/tiedä henkilönä, ja Grahamin kirjoitustapa on lähelle Lorelai Gilmoren puhetapaa, niin sekoitin nämä kaksi (kuvitteellisen ja todellisen) hahmoa toisiinsa. Monilta kohdin tuntui, että luenko nyt Lorelain muistelmia vai Laurenin. 

Nautin kuitenkin kirjan lukemisesta ja varsinkin viimeiset esseet, jossa Lauren kuvasi millaista oli palata Gilmoren tyttöjen kulisseihin ja kuvata neljä 90 min jaksoa sai itseni herkistymään todella vahvasti. Joutunen katsomaan nuo neljä jaksoa uudestaan, vähän uudella näkökulmalla nyt. 

Kendare Blake: One dark throne

Kendare Blake: One dark throne

HarperCollins, 2017

äänikirja BookBeatista

One Dark Throne on toinen osa "Three Dark Crowns"-nuorten fantasiasarjaa. Sarja kertoo kolmesta sisaruksesta, joista yhdestä tulee kuningatar - tapettuaan kaksi muuta sisartaan. Ensimmäisessä osassa käynnistyi sisarusten välinen the Ascension Year eli kruunajaisvuosi ja taistelu kruunusta sitä kautta. Toinen osa jatkaa suoraan siitä, mihin ensimmäinen osa, Three Dark Crowns jäi.

Sisarukset omaavat jokainen jonkinlaisen taikavoiman, jonka avulla he koettavat pärjätä hengissä ja samalla toisaalta saada tapettua toisensa. Nämä voimat ovat "luonnonvoimat" (Arsinoella), alkuaineiden (sään, tulen, veden) hallinta (Mirabellalla) sekä myrkytyksen voima Katharinella. Jokainen tuleva kuningatar on kasvanut eri puolella saarta, ja heillä on omat tukijoukkonsa, jotka toivovat oman kuningattarensa voittavan.

Pidin ensimmäisestä osasta, vaikka siinä tuntui olevan paljon päähahmoja ja liikaa ihmissuhdevatvontaa henkilöiden välillä. Se jäi kuitenkin niin hurjaan cliffhangeriin, että toinen osa oli kuunneltava lähes samantien. Kirja on pääosin maagista nuorten fantasiakirjallisuutta, jossa on jonkinverran viitteitä dystopioihin. 

Mielenkiintoista on se, että tässä sarjassa naiset ja tytöt todellakin määräävät ja miehet jäävät lähes pelkästään statisteiksi. Usein näissä fantasia/dystopiakirjoissa on rohkea tyttö päähahmona, mutta joka vaatii 2-3 ihastuksen kohdetta, joita ilman ei kykene mihinkään. Vaikka Blake on saanut sekoitettua paljon ihmissuhteita, on miehet kuitenkin selkeästi sivuosassa. Sarja on myös todella tummasävyinen ja tämä toisen kirjan loppu myös pisti kuuntelemaan tarkasti, tapahtuiko nuorten kirjassa äsken tosiaan juuri noin. 

Suosittelen, jos synkähkö nuorten fantasiakirja sisaruksista, jotka taistelevat kuolemaan asti kiinnostaa! Ainakin BookBeatista nämä löytyi äänikirjoina. 

Lukuvuosi 2017

Kirjablogit ovat täynnä vuoden 2017 kertaamisia ja tilastoja. Pitää siis itsekin osallistua tähän talkootouhuun, kun nyt ehdin hetken koneella istua. Kuten moni lukija varmaan huomannut, on tämä syksy mennyt vauhdilla ja blogin postaustahti on hiljentynyt reippaasti. Se harmittaa itseä, mutta vuorokaudessa on vain tietty määrä tunteja ja ensisijaisesti haluan lukea niitä hyviä kirjoja sillä muutamalla vapaa-ajantunnilla kuin koettaa saada blogiin tekstiä. Tänä vuonna pitäisi helpottaa helmikuun jälkeen, joten otetaan se tavoitteeksi! :)

Vuosi 2017 oli lukumielessä silti todella hyvä vuosi. Kirjoja luin Goodreadsin kirjanpidon mukaan 79 kirjaa, kun oma lukutavoite oli 100 kirjaa. Sivuja tuossa 79 kirjassa on ollut 25865. Keskimäärin olen lukenut 6,5 kirjaa kuukaudessa ja 2155 sivua kuukaudessa. Koen ehkä jonkinlaista ristiriitaa siinä, laskenko esimerkiksi lastenkirjat mukaan luettaviin. Luen kuitenkin lapsille paljon kirjoja iltasaduiksi (muitakin kuin kuvakirjoja), mutta olen vain yksittäisiä laskenut mukaan. Jos lasken nuo kaikki Puluboit ja Risto Räppääjät myös, niin varmaan olisi tuo 100 kirjaa täynnä.

Olen Goodreadsissa antanut kirjoille tähtiä 1-5 asteikolla edelleen, vaikka blogin puolella tästä luovuinkin kesän aikana. Ajattelin esitellä vuoden parhaat, eli 5 tähden kirjat nyt lyhyesti - kaikista en ole ehtinyt bloggaamaan edes. Jos kirjasta on blogipostaus, linkitän sen oheen.

Osa vuoden 2017 luetuista

Richard Adams: Ruohometsän kansa
Klassikkokirja, tarina kaniineista Englannin maaseudulla, jotka lähtevät perustamaan uutta yhdyskuntaa.

Ernest Cline: Ready Player One (blogipostaus)
Muutaman vuoden vanha dystopiakertomus maailmasta, jossa kaikki elävät O.A.S.I.S.-rinnakkaismaailmassa, johon päästään ns. tietokoneen kautta. Sen sisällä on käynnissä suuri peli, jonka voittaja saa lähes tähden taivaalta. Tästä tulossa elokuva nyt keväällä.

Kazua Ishiguro: Pitkän päivän ilta (blogipostaus)
Viime vuoden Nobel-voittajan teos, josta on palkittu elokuvakin tehty. Itselle ensimmäinen Ishiguro, nyt hyllyssä on jo pari muutakin, jotka ovat tämän vuoden TBR-listalla.

Jandy Nelson: I'll give you the sun
YA-genreä, vuoden paras siinä kategoriassa. Kertoo kaksosista, Judesta ja Noahista, jotka ovat erään tapahtuman takia etääntyneet toisistaan. Tarina etenee historiasta nykypäivään pala kerrallaan molempien näkökulmasta esiteltynä.

Steven Rowley: Lily and the Octopus
Mies ja hänen koiransa, joka ikääntyy ja josta luopuminen edessä. Luin tämän pian sen jälkeen, kun jouduin omasta ensimmäisestä koirastani luopumaan, joten samastumispintaa oli todella paljon.

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista (blogipostaus)
Viime vuoden Finlandia-voittaja. Kaunis Helsinki jäi tästä päällimmäisenä mieleen, miten kaunis Helsinki voikaan olla!

Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään (blogipostaus)
Kirjailijan omaan elämään perustuva fiktio masennuksesta ja siitä toipumisesta.

Ina Westman: Syliin
Sukutarina äitiydestä, riipaiseva esikoisteos.

Annasmari Marttinen: Törmäys (blogipostaus)
Yksi tapahtuma voi muuttaa elämän. Kotimaista nuorten kirjallisuutta, josta pidin todella paljon.

Yaa Gyasi: Matkalla kotiin (blogipostaus)
Ehkä vuoden parhaimpia teoksia, yli 200 vuoden ajan jaksolta seurattu sukutarina ghanalaissisarusten jälkeläisistä.

Satu Rämö & Hanne Valtari: Unelmahommissa (blogipostaus)
Miten tehdä omasta työstä miellyttävä, tai mistä löytää se oma intohimo työelämässä? Sai itseni ajattelemaan todella paljon omaa työtäni ja mistä nautin ja mitä haluaisin mahdollisesti isona tehdä.

Antti Heikkinen: Jatkuu! Fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista
Ihan liian vähäiselle huomiolle jäänyt loistava novellikokoelma, jossa tunnetut kotimaiset kirjailijat ovat kirjoittaneet fanifiktiota mm. Kalevalasta, 7 veljeksestä sekä Sinuhesta. Huikea teos!

Kate Morton: Talo järven rannalla (blogipostaus)
Mortonin kirjat ovat aina suosikkejani, tässä pidin taas tarinasta ja juonesta todella paljon.

Laura Lehtola: Takapenkki (blogipostaus)
Osittain absurdi, mutta silti ihan samaistuttava kuvaus nuoresta parista, työkkärin tädistä ja yhden auton takapenkistä. Nauroin tämän kanssa paljon!

Anni Saastamoinen: Depressiopäiväkirjat
Sopinee vuoden teemaan; omaelämäkerrallinen masennuksesta ja sen hoidosta.

Lisäksi blogiin sain postauksia eniten koko blogin historian aikana (54 postausta) eli noin 4,5 postausta/kk. Keskimäärin postaus per viikko. Sen koen aika hyväksi tahdiksi, vaikka sen voisi jakaa vähän tasaisemmin. Kiitos siis vuodesta 2017 ja ei muuta kun kirjapinon kanssa kohti vuotta 2018!