Rosa Liksom: Hytti nro 6

Rosa Liksom: Hytti nro 6
Kariston Kirjapaino Oy, 2011

"Hytti nro 6 - kohtaamisia junassa

Itä on itä ja länsi on länsi, on tyttö ja tytöllä on unelma. On Neuvostoliitto, sen kulahtanut ja absurdi todellisuus, lannistetut mutta kekseliäät ihmiset, korruptio ja tyly lähihistoria. On Siperian juna, junassa hytti ja tytön matkakumppanina venäläinen mies. Ohi vilahtavat toistensa kaltaiset kapungit ja pystyyn mätänevät tehtaat, kaduilla lainehtivat joet ja myrkytetyt metsät. Tähdet kolisevat jääkuutioina vihreällä taivaalla ja räkäinen kissa naukaisee yössä."

Tämän kirjan luin, koska yksi projekti on lukea enemmän Finlandia-voittajia. Kahden kirjan perusteella ei taida olla Finlandia-voittajat kyllä vain minun makuuni olevia kirjoja.

Tyttö lähtee junamatkalle halki Venäjän ja saa matkaseurakseen miehen. Kaksikko jakaa junavaunun päivien ajan ja kehittää erikoisen suhteen. Samalla kamalan ahdistavan, mutta myös jonkin verran turvaa tuovan. Tytön tarinasta olisin halunnut lukea enemmän; mitä kaikkea oli aiemmin tapahtunut, mihin kaikki takaumat viittasi. Miehen tarina ei niinkään kiinnostanut, vaikka syvensi loistavasti hänen hahmoaan.

Minun piti ihan GoogleMapsista katsella, missä kaukana kirjassa mainitut kaupungit sijaitsevat. Minkänäköistä niissä on nyt. Venäjä houkuttelee, mutta kirja ei ainakaan tehnyt siitä houkuttelevampaa. Tarina lähti tuskastuttavan hitaasti käyntiin ja vasta viimeisillä sivuilla pääsin tarinan imuun mukaan, kun kirja jo loppui. Toisaalta onneksi loppui, alkoi smetanat ja vodkat tulemaan ulos korvista.

Arvostelu: ★★

E.L. James: Fifty Shades Freed

E.L. James: Fifty Shades Freed
Random House Audio, 2012 (äänikirja, audible.com)

"When unworldly student Anastasia Steele first encountered the driven and dazzling young entrepreneur Christian Grey it sparked a sensual affair that changed both of their lives irrevocably. Shocked, intrigued, and, ultimately, repelled by Christian’s singular erotic tastes, Ana demands a deeper commitment. Determined to keep her, Christian agrees. Now, Ana and Christian have it all - love, passion, intimacy, wealth, and a world of possibilities for their future. But Ana knows that loving her Fifty Shades will not be easy, and that being together will pose challenges that neither of them would anticipate. Ana must somehow learn to share Christian’s opulent lifestyle without sacrificing her own identity. And Christian must overcome his compulsion to control as he wrestles with the demons of a tormented past.
Just when it seems that their strength together will eclipse any obstacle, misfortune, malice, and fate conspire to make Ana’s deepest fears turn to reality."

Noh, nyt on koko trilogia luettu kuunneltu. Vähän on olo, että oisi saanut jäädä siihen ensimmäiseen kirjaan. Kaksi seuraavaa eivät tuoneet oikeastaan mitään ekstraa tarinaan. Varsinkin tämä kolmas oli sellaista huttua ja suuresta draamasta toiseen jatkuvasti pomppimista, että unohdin jo mitä kirjan alkupuolella tapahtui. 

Kirja alkaa muistelulla Anan ja Christianin häämatkasta, häistä. Sitten palataan kotiin, rakennetaan taloa, törmätään ikäviin asioihin, selvitään niistä, tulee riitaa, sovitaan, joku joutuu onnettomuuteen, parannetaan, saadaan uutta infoa elämäntilanteista, riidellään lisää, sovitaan vähän vielä enemmän, kidnappausta ja luoja ties mitä kaikkea. Ja kaikki yhdessä kirjassa! Ainiin, joka välissä harrastetaan vähän seksiä. Ei vaan napannut enää kolmannen kirjan kohdalla. Väkisin kuuntelin loppuun.

Ainoat plussat tässä kirjasarjassa taitaa mennä Anan ja Christianin sähköpostivaihtoon. Nokkelaa ja hauskaa viestitelyä edestakaisin. Lisäksi kolmannen kirjan lopussa oleva luku, joka on kirjoitettu Christianin näkökulmasta kun he ensikertaa tapasivat, oli mielenkiintoinen lisä. 

Arvostelu: ★

Suzanne Collins: Nälkäpeli

Suzanne Collins: Nälkäpeli
WSOY, 2009

"Tältäkö näyttää tulevaisuuden maailma?

Luonnonkatastrofit, kuivuus, myrskyt, tulipalot ja tulvat nielivät suuren osan Pohjois-Amerikasta. Loput hävitti jäljelle jääneestä ruoasta käyty sota. Raunioista syntyi Panem. Sen kansalaiset nousivat kapinaan hallitsijoitaan vastaan, mutta hävisisvät taistelun. Rangaistukseksi kehitettiin nälkäpeli. Siinä nuoret pakotetaan vaativiin olosuhteisiin luonnonalueelle, jossa heidän on tapettava toisensa. Viimeinen hengissä selviytyjä on pelin voittaja.
Nälkäpeli-trilogian ensimmäisessä osassa 16-vuotiaan Katniss Everdeenin kyvyt joutuvat koetukselle. Hän ilmoittautuu peliin vapaaehtoiseksi pelastaakseen pikkusiskonsa, jonka epäonneksi arpa lankeaa... "

Olen vältellyt tämän kirjan lukemista todella paljon, sillä "scifi fantasia suosittu kirja ja leffakin vielä siitä"-mielikuva siitä on ollut kova. Että en minä halua lukea noin fanitettua kirjaa, en kuitenkaan tykkää. Petyn vaan. Mitähän tässä taas sitten oikein kävi.

Luin Nälkäpelin päivässä. En vain yksinkertaisesti voinut laskea sitä käsistä. Juoni koukutti alusta asti, halusin tietää eteneekö suhteet, miten Katniss selviää. Mitä kamalaa Capitol seuraavaksi keksii. Vaikka osin aavistin lopun, niin silti se tuli yllätyksenä ja en antanut sen pilata lukukokemusta olemalla ennalta arvattava. Osin se olikin, osin ei. Piti ihan pitää parin päivän breikki lukemisesta, sen verran kovasti kirja puhutteli, että en voinut keskittyä mihinkään muuhun.

Katsoimme miehen kanssa myös leffan toissa viikonloppuna ja noh, se oli hurjasti huonompi kuin kirja. Muutama juttu oli siinä tehty tosi kivasti ja antoi kirjalle lisää syvyyttä, mutta todella paljon oli jätetty pois. Niinhän niissä aina.

Milloinkohan ehtisin lainaamaan jatko-osat ja lukea ne!

Arvostelu: ★★★★★

Åsa Larsson: Uhrilahja

Åsa Larsson: Uhrilahja Otava, 2012 (Elisa e-kirja) "Menestyssarja saa kaivattua jatkoa: nuori juristi Rebecka Martinsson selvittää henkirikoksia Ruotsin Lapin karuissa maisemissa. 
Lainion kylässä ammutun karhun vatsasta löytyy ihmisen peukalo. Muutaman kuukauden kuluttua paljastuu raaka murha. Sol-Britt Uusitalo on pahoinpidelty talikolla kuoliaaksi. Syyttäjä Rebecka Martinsson uskoo murhan liittyvän hämäriin kuolemantapauksiin menneisyydessä. Yhteyden on löydyttävä ennen seuraavaa uhria." Ruotsalaiset kirjoittaa minusta parhaat skandinaaviset dekkarit. Liza Marklund, Henning Mankell ja Åsa Larsson - kaikki aivan valtavan taitavia ja joiden kirjoja en malta laskea käsistä pois. Niin kävi tämän uusimman Rebecka Martinsson-kirjankin kanssa. Uhrilahja on viides kirja sarjassa, ja huhut kertoo, että Larsson kirjoittaa enää vain yhden Rebecka-kirjan ja sitten aikoo siirtyä muihin. Harmi, sillä minusta Rebecka on aivan valloittavan ihana sankaritar!  Parasta koko kirjasarjassa on ehkä Ruotsin Lapin kuvaamiset. Kuinka karua ja silti kaunista luonto on. Lunta, pakkasta, kylmyyttä, koskia, vaaroja, kesää. Ihan jo näiden kirjojen perusteella minulle on syntynyt pieni halu joskus matkustaa Kiirunaan. Uhrilahja menee ehkä parhaimmaksi tarinaksi näistä viidestä kirjasta. Rakastin sitä, että Larsson kuljetti rinnalla Elinan tarinaa ja lopussa palaset loksahtivat kohdalleen. Itse en keksinyt syyllistä ajoissa, joka on minulle aina merkki hyvästä dekkarista. Kirjan loputtua piti ihan googlettaa, onko seuraavasta kirjasta vielä tietoa, mutta en ainakaan sellaista infoa mistään löytänyt. Pitää jäädä odottamaan siis.  Arvostelu: ★★★★★

Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa

Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa Tammi, 2013
"Nimi: Pihla Sijainti: piilopaikka pohjoisessa Aikaa: 9 kk  Tehtävä: selviydy! Uusi rakkaus: ei kuulu suunnitelmaan
Miten valinnat rakkaudessa voivat mennä niin pieleen! Oton piti olla hyvä ihminen, luotettava kumppani ja taatusti tervehenkinen isäkandidaatti. Mutta Pihlan iloisen vauvauutisen jälkeen Otto häipyykin Intiaan meditoimaan. 
Tornionjokilaaksossa Pihlalla on piilopirtti, jonne hän vetäytyy työstämään selviytymisstrategiaansa. Ensimmäinen haaste on kehittää kaupunkilaisesta lattekahvin litkijästä pohjoisen syrjäseudun tee se itse -nainen. Entä miten valmentautua äitiyteen, kun kylän ainoa tukiryhmä on tarkoitettu masentuneille äideille? Se käy selväksi, että monilapsisen lestadiolaisäidin ja viime hetkillä lapsensa hankkineen kunnanjohtajan neuvot uudelle äidille ovat ihan omanlaisiaan. 
Keskittymistä tärkeimpään häiritsevät innokkaat isäehdokkaat, Peräpohjolan Don Johnson ja ruotsalaisittain liiankin täydellinen Mårten. Entä Otto, olisiko hänestä sittenkin isäksi?"
Ah, tätä mä kaipasin Klaukkalan kohdalla! Kunnon hömppää, juuri sellaista nasevaa chick litiä, jonka ääressä ei hävetä, ei nolota, ei tylsistytä. Kirja imaisee heti alusta asti mukaansa ja suorastaan harmittaa, kun se loppuu. Vaikka loppuukin juuri sopivasti, juuri oikein. 
Pihlan hahmoon oli ihana samaistua. Pihlan neuvolantäti antoi ihanimman neuvon raskauspahoinvoinnille, voi kunpa itsellekin olisi joskus joku sanonut niin järkevästi asian! Se joko loppuu tai sitten ei, viimeistään synnytykseen ja netistä voi googlettaa poppakonsteja. 
Tästä on vaikea sanoa muuta kuin että tykkäsin älyttömästi ja suosittelen chick litin ystäville. Täytyykin tutkia, onko Veera Vaahteran ensimmäistä kirjaa kirjaston syövereissä. Veera Vaahtera on muuten kirjailija Pauliina Vanhatalon alterego ja kirjailijanimi näille kepeämmille ja romanttisimmille kirjoille. En ole lukenut Vanhatalolta mitään muuta, mutta taidan myös tutustua hänen ns vakavampaankin tuotantoon tulevaisuudessa. 
Arvostelu: ★★★★

Riikka Pulkkinen: Raja

Riikka Pulkkinen: Raja
Gummerus, 2006

"Rakkaimmalleen ei voi luvata rikosta. Ja juuri rakkaimmalleen lupaa kaiken. Senkin mikä ylittää lain. Juuri rakkaimmalleen jos kenellekään."

Raja kertoo Anjasta ja Marista sekä heidän ympärillään olevista ihmisistä ja miten näiden elämät kietoutuvat toisiinsa. Anjan mies on sairastunut Alzheimeriin ja on pyytänyt Anjalta eutanasiaa kun hän ei enää muista. Kun kaikki muistot ovat kadonneet. Mari on Anjan sisarentytär, 16-vuotias lukiolaistyttö, joka rakastuu äidinkielenopettajaansa. Perheelliseen sellaiseen. Heille tulee suhde.

Pulkkisen tyyli kirjoittaa monen eri henkilön perspektiivistä miellyttää mutta samalla ärsyttää minua. Totta-kirjassa tuntui näitä olevan sopiva määrä, siihen ne sopivat. Rajassa taas koin äidinkielenopettaja Julianin tyttären Annin vuorot ahdistaksi ja turhiksikin melkein. En tiedä oliko syynä se, että Annin ajatusmaailma ei tuntunut kuusivuotiaalta vai se, etten halua ajatella, että kuusivuotiaat jo kokevat asiat siten, kuten Pulkkinen oli ne kirjassa kuvaillut.

Kirja painottuu selkeästi enemmän Marin ja Julianin suhteeseen, joka on kaikissa muodoissaan rajan väärällä puolen. Olisin kuitenkin kaivannut enemmän syventymistä myös Anjan puoleiseen tarinaan. Se tuntui nyt jäävän pintaraapaisuksi, vaikka takakannen ja esittelyn perusteella odotin sen toimivan kantavana tarinana enemmin.

Kaikenkaikkiaan kirja oli kuitenkin sujuvaa ja mukaansatempaavaa tekstiä, mutta jää Pulkkisen toisen kirjan, Totan varjoon ainakin minun mielessä.

Arvostelu: ★★

Anna-Leena Härkönen: Heikosti positiivinen

Anna-Leena Härkönen: heikosti positiivinen
Otava, 2001 (Elisa e-kirja)

""Kun olen Mallun luona kylässä, alan imettää hänen pehmoeläimiään. - Siun pittää tehä jotaki tuolle asialle, hän sanoo."

Kertomus mustasta ajanjaksosta, jolloin tunnetun kirjailijan huumorintaju oli kadota. Heikosti positiivinen kuvaa lapsen saamiseen liittyviä ristiriitaisia tuntemuksia rehellisesti, pikimustalla, rivien välissä vaanivalla huumorilla höystettynä."

Luin tämän kirjan jo toista kertaa, joskus vuosia sitten oli ensimmäinen kerta. Silloin kirja jäi vähän etäiseksi ja jätti aika valjun olon. Nyt toisella kerralla kyllä osui ja upposi. Ehkä se, että olen tässä välissä kaksi lasta odottanut ja synnyttänyt ja saanut, niin antaa erilaisen perspektiivin kirjaan? Samaistun niin moneen ajatukseen raskaudesta, sen yrittämisestä, sairaalassa olosta, synnytyksestä, synnytyksen jälkeisestä ajatuksesta. Miten Härkönen osasikin kuvata ne juuri oikein.

Vaikka alku kangerteli pitkään, ennenkuin käynnistyi kunnolla, niin silti tämä oli yksinkertaisesti aivan loistava kirja Härköseltä. Parempaa kirjaa tähän elämäntilanteeseen en voisi kuvitella. Samaan aikaan monella tapaa samanoloinen kuin Eve Hietamiehen Yösyöttö, mutta paljon realistisempi ja parempi.

Arvostelu: ★★★★

Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen

Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
Otava, 2007

"En jaksa enää olla suomalainen mies. Haluan olla syntyperäinen ruotsalainen, moderni, pehmeä ja ymmärtäväinen, Anderssonin perheen isä, Johansson tai Svenssonkin kelpaisi, tai vaikka Lindqvist. 

Mikko Virtanen katselee thamaalaisessa lomaparatiisissa kauniiti ruskettuneita, säröttömän onnellisia ruotsalaisperhetä ja päättää toteuttaa lapsuudesta asti vaalimansa unelman. Jonakin vuonna hän palaa tänne. Yhtenä heistä."

Ennakko-odotukset tätä kirjaa kohden oli ihan muut, kuin mitä kirja oli. Jostain syystä olin tulkinnut vuosia sitten jonkun lehtiarvostelun jälkeen tämän kertovan thaimaalaisista pakolaisista humoristisesti, mutta kun kirjastossa nappasin kirjan käteen ja luin takakannen, yllätyin. Kirja kertookin ihan perisuomalaisesta Mikko Virtasesta, joka haluaisi olla ruotsalainen. Tai lähinnä, joka kokee olevansa ruotsalainen mutta väärässä kropassa. Kaikkein eniten Mikko halusi asua Ruotsissa, tuossa ihanassa kansankodissa. Pakolaisuus - check. Olihan se Thaimaa mukana myös, Mikko lomaili Thaimaassa kirjan alussa ja tutki ruotsalaisia perheitä, miten he käyttäytyivät, juttelivat, kasvattivat lapsiaan, olivat. Thaimaa - check.

Entä se huumori sitten? Alku lupasi hyvää. Nauroin monessa kohdin jopa ääneen ja mies ihmettelikin, että taasko kikatan koko illan kirjan parissa. Mutta mitä pidemmälle (ja absurdimmaksi) kirja eteni, niin alkoi myös hymy hyytymään. Ei tämä ollutkaan enää niin hauska. "Ihan pimee kirja" taisin todeta miehelle eilen illalla, kun jäljellä oli kolmasosa. Liikaa politiikkaa, liikaa liian pitkälle menemistä.

Parasta kirjassa oli oikeiden tapahtumien käsittely; Thaimaan maanjäristys ja hyökyaalto, Anna Lindhin murha, Euroviisut, olympialaiset ja jääkiekkomatsit Suomi-Ruotsi. Kuinka ruotsalaiset käsittelevät kaikki tragediat heti ja ohjaavat terapiaan, jotta kenellekään ei jää huono maku suuhun mistään. En oikein osaa kuitenkaan sanoa, jäikö kirjasta hyvä mieli vai enemminkin "mitä hemmettiä". Odotukset oli kuitenkin korkeammalla kuin mitä jäi käteen sitten kirjasta mutta ei tätä nyt ihan surkeaksikaan teokseksi voi sanoa.

Arvostelu: ★★★

Mitä toukokuu tuo tullessaan

Kävin tänään kirjastossa palauttamassa pinon kirjoja. Samalla hain varaamani kirjat, sekä esittelyhyllyistä eksyi vielä laukkuun muutama muukin. Aika hurja tavoite saada nämä kaikki luettua tulevan kuukauden aikana, mutta yritän parhaani! Kesken on vielä Riikka Pulkkisen Raja, sen jälkeen hyppään tuon keon kimppuun aloittaen tuosta Veera Vaahteran kirjasta, joka pitää olla viikon päästä jo palautettu.

Muut kirjat menee fiilispohjalta sitten. Voi että tätä tunnetta, kun tekisi mieli aloittaa jo kaikki ja samantien! Olin unohtanut, miten ihana olo se on kun monta hyvää kirjaa odottaa vain tarttumista kiinni. Ja kuinka pelkään, että ellen lue sitä "just nyt ja heti", menee sen kirjan hetki ohi.

- Posted via my iPhone

Juhani Aho: Rautatie

Juhani Aho: Rautatie
Elisan e-kirja

"Rautatie on Juhani Ahon vuonna 1884 ilmestynyt esikoisromaani. Sen tyylilajia on nimitetty kansalliseksi pienoisrealismiksi. Teos kuvaa korvessa elävän pariskunnan hiljaiseloa ja heidän yrityksiään kuvitella rautatien olemusta kuulopuheiden perusteella. Rautatie on suomalaisen kirjallisuuden klassikoita, josta 2000-luvun alkuun mennessä oli otettu useita kymmeniä painoksia. Sitä on kutsuttu myös Ahon ensimmäiseksi "taiteelliseksi täysosumaksi"."

Ensimmäinen kirja TBR100-listalta, jonka sain luettua. Tämä sattui olemaan ilmaisena Elisa Kirja-palvelussa ladattavissa, joten nappasin sen (ja muutaman muun klassikon, jotka kiinnosti). Olen onnistunut välttämään tämän kirjan kokonaan niin peruskouluaikana kuin lukiossakin.

Kirja kertoo siis Matista ja Liisasta, jöröstä pariskunnasta keskellä ei mitään. He kuulevat pappilassa käydessään, että lähikylälle on tullut rautatie. Ja se rautatie jää heidän mieliään jäytämään. Millainen se on, onkohan sellaista edes olemassa. Toisilleen eivät voi asiasta puhua, ettei toinen luule toista asian kiinnostavan. Lopulta kuitenkin mielenkiinto rautatietä kohden kasvaa niin suureksi, että pitäähän se käydä kurkkaamassa.

Ilmeisesti kirja kertoo muutoksesta, miten sitä voi vastustella mutta sieltä se tulee kuitenkin. Itse koin kirjan enemminkin suomalaisuutta kuvaavana. Maisemat ja henkilöt oli Aho kuvaillut niin taitavasti, että pystyin kuvittelemaan maiseman täydellisesti mielessäni. Kirja kuvaa myös loistavasti juroa suomalaista parisuhdetta, ei paljoa puhuta mutta silti eletään loistavassa sovussa ja tullaan toimeen. Arkirealismia parhaimmillaan.

Arvostelu: ★★★★

Huhtikuun saldo

Haluan yrittää tehdä joka kuukausi myös jonkinlaisen yhteenvedon luetuista kirjoista ja kuukaudesta ylipäätänsä. En tiedä miten hyvin jaksan tätä tapaa pitää yllä, mutta yritetään nyt alkuun ainakin.

Huhtikuussa jatkoin kirjojen lukemista neulomisen sijasta samaan tahtiin kuin maaliskuussa, koska oikeassa kädessä kiukuttelee jännetupintulehdus. Lasten päiväuniajat ovat menneet kirja kourassa, samoin illat kotona. Huhtikuussa tutustuin myös kirjablogeihin ensimmäistä kertaa ja päätin itsekin alkaa jonkinlaista lukupäiväkirjaa pitämään. Oma taustani on tekniseltä alalta, kaukana kirjallisuuden minkäänlaisesta opiskelusta, joten päätin blogin olevan enemmin omia fiiliksiä ja kirjoista syntyviä ajatuksia varten, analyysit kirjoista jätän suosiolla niille, joilla on sana hallussa sen suhteen paremmin.

Huhtikuussa tuli luettua monta kirjaa ilman mitään ajatusta. Mitä sattui kirjastosta käteen osumaan ja mitä olen joskus hankkinut e-kirjana ja äänikirjana. Äänikirjana on edelleen automatkojen ajan toiminut viimeinen osa Fifty Shades-trilogiasta, Fifty Shades Freed. Jotenkin sitä ei jaksa kuunnella muualla, keskittyminen herpaantuu herkästi kun tarina ja juoni on niin hyppivää jo valmiiksi.

E-kirjoja olen lukenut Elisa Kirja-palvelun kautta, valmiiksi sain ainoastaan joskus alkuvuonna ostetun Laura Paloheimon Klaukkalan, joka ei ihmeemmin sytyttänyt. Oli samalla ensimmäinen suomalainen chick lit-kirja.

Kirjaston syövereistä tuli lainattua mm Sue Grafton dekkareita (O, P ja Q), Mikko Rimmisen Nenäpäivä, Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja, Sofi Oksasen Baby Jane ja Anna-Leena Härkösen Juhannusvieras (jonka itseasiassa löysin myöhemmin omastakin kirjahyllystä..) Näistä parhaiten jäi mieleen Q niinkuin Quinn sekä Mielensäpahoittaja, jonka ansiosta tahdon lukea Kyrön muutkin teokset.

Toukokuussa aion lukea TBR100-listalta muutaman teoksen, kuunnella tuon Fifty Shadesin viimein loppuun ja valita jotain silmät sokkona kirjaston valikoimasta.

Anna-Leena Härkönen: Juhannusvieras

Anna-Leena Härkönen: Juhannusvieras
Otava, 2007

"Nostalgisen kesäparatiisin kulissit murenevat.

Tuija saa kirjeen Sailalta. "Varaäitiä Enni on huonossa kunnossa ja sisarukset ovat päättäneet järjestää hänelle 80-vuotisjuhlat. Edellisestä vierailusta on kulunut kymmenen vuotta, Ristinojalla vietetyistä nuoruuden kesistä vielä pitempään. Vaikka Saila on yhtä nauravainen kuin ennenkin ja naapurin Villen huulet kiihkeät, moni asia on muuttunut. Mummola on purettu, Enni makaa sairaalan sängyssä, Ristille maistuu enemmän viina kuin elämä.

Heinän tuoksuun ja kesäöitten kuulauteen sekoittuu tummia värejä. On annettava todellisten muistojen tulla, vaikka ne tekevät kipeää."

Suru jäi päällimmäisenä fiiliksenä kirjasta. Tuija oli muiden silmissä menestynyt sinkkunainen, mutta itse tuntuu uravalintansa ja muut ahdistaviksi. Miehet menee ja tulee, Tuija ei halua sitoutua. Alkuja vain, ei loppuja. Ja sitten Tuija saa kutsun lapsuuden kesäpaikkaan, ja kaikki onnelliset ja iloiset lapsuusmuistot palaavat mieleen. Aika vaan on kullannut muistot. Onkohan sitä itsellekin käynyt niin? Että oikeasti se todellisuus oli muuta, mutta lapsena sitä oli vain sen verran naiivi, ettei halununt nähdä todellisuutta vaan ainoastaan sen hattaran siinä ympärillä?

Härkönen onnistui kuljettamaan tarinaa reippaasti eteenpäin, ehkä turhankin reippaasti. Aiheesta olisi saanut paljon enemmänkin irti, nyt se tuntui enemmin vain pintaraapaisulta. Henkilöhahmot olivat erittäin onnistuneita, ja rakastin muisteluita lapsuuden maisemista. Melkein tunsin itsekin juoksevani heinäpellolla heinätöissä ja mehua juomassa palkkiona. Silti en kokenut kirjan olleen parasta Härköstä, tosin ei huonointakaan.

Arvostelu: ★★★

Laura Paloheimo: Klaukkala

Laura Paloheimo: Klaukkala
Otava, 2012, Elisa e-kirja

"Elämässä pitää olla blingiä!

Ostoslista Pariisista HUOM! Lista voimassa vain, jos Robin vannoo käsi äitinsä Voguen kannella, että kahvinkasvattajien lapset pääsevät kouluun! Muuten ei tule häitä! Hääpuku (vain jos löytyy tosi ihana!) Hääkengät (voivat olla sinisetkin!) Sukkanauhasysteemi Huulia suurentavaa kiillettä Sephorasta (myyjät tietää!) Hääkrääsää, esim. mini-Eiffeleitä pöytäkoristeeksi ja hullun paljon muotiaiheisia karkkeja (pyydä lähettämään vasta ennen häitä!) Pervo huomenlahja (ei pörrökäsirautoja kuitenkaan!)

Luksuselämää ja vintagelaukkuja rakastava Julia on palannut maailmalta Suomeen ja päätynyt tv-tuotantoyhtiö Meisselin leipiin odottelemaan hääkellojen kilkatusta. Unelmakihlaus rikkaan perijän kanssa saa nolon käänteen, mutta näköpiirissä häämöttää jotain tuttua: vanha kotikunta. Klaukkalassa kaikki ei totisesti ole ennallaan, vaikka kylänraitin tuulipuvut, kutu-Carinat ja tukkamuoti ehkä ovatkin.

Tänä kesänä kaikki tiet vievät Klaukkalaan!

Riemastuttava esikoisromaani taikoo vintagemuodista, tositeeveestä, rapujuhlista, joogaretriiteistä ja juurille paluusta herkullisen smoothien, joka nostattaa kulmakarvoja ja nykii nauruhermoja."

Olen lukenut todella vähän suomalaista chick littiä, pääasiassa Tuija Lehtisen alkupään tuotantoa silloin nuorena. Nappasin kuitenkin tämän kirjan Elisa Kirjaa selatessani olisiko ollut pääsiäisalejen aikaan? Kansi näytti kiinnostavalta ja oli myydyimpien (jollain) listalla. Koska lähes kaikki hyvännäköiset kannet omaavat kirjat ovat hyviä, ostin tämän ilman takakannen tarkempaa lukemista. 

Vähänpä minä tiesin. Olisi kannattanut se takakansi lukea. Itselle täysin vierasmaailma designvaatteet ja -laukut, ja näihin tuntui koko kirjan alkuosio keskittyvän. Laukkuun laukun perään. En saanut minkäänlaista tarttumaa kirjaan ja meni useampi yrityskerta, että sain luettua kirjan loppuun asti. Alkuosa oli niin sekavaa ja vaikealukuista blingblingistä tietämättömälle ja meinasinkin jättää useasti kesken. Julia vaikutti lisäksi niin rasittavalta blondilta bimbolta, että salaa sitä olikin iloinen kun suhteella meni huonosti. 

Yhtäkkinen elämän tarkoituksen tajuaminenkin oli niin väkisin väännetty ja aivan liian nopeasti kokoon kasattu. Tuntuu, että olisin lukenut kahta eri kirjaa. Alkuosa bimbosta blondista maailmalla blingblingeillä, loppuosa itsensä etsimistä Klaukkalassa vanhoja tuttuja tavaten. Muutos ensimmäisestä osasta toiseen oli todella töksähtelevä. Loppuosa oli kuitenkin se parempi osa näistä, joka hieman pelasti lukukokemusta. 

Arvostelu: ★★

Mitä luettu, sadan kirjan listat

Have you read more than 6 of these books? The BBC Guardian believes most people will have read only 6 of the 100 books listed here.

Bold those books you've read in their entirety.

1. Pride and Prejudice – Jane Austen
2. The Lord of the Rings – JRR Tolkien
3. Jane Eyre – Charlotte Bronte
4. Harry Potter series – JK Rowling
5. To Kill a Mockingbird – Harper Lee
6. The Bible
7. Wuthering Heights – Emily Bronte
8. Nineteen Eighty Four – George Orwell
9. His Dark Materials – Philip Pullman
10. Great Expectations – Charles Dickens
11. Little Women – Louisa May Alcott
12. Tess of the D'Urbervilles – Thomas Hardy
13. Catch 22 – Joseph Heller
14. Complete Works of Shakespeare
15. Rebecca – Daphne Du Maurier
16. The Hobbit – JRR Tolkien
17. Birdsong – Sebastian Faulks
18. Catcher in the Rye – JD Salinger
19. The Time Travellers Wife – Audrey Niffenegger
20. Middlemarch – George Eliot
21. Gone With The Wind – Margaret Mitchell
22. The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald
23. Bleak House – Charles Dickens
24. War and Peace – Leo Tolstoy
25. The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams
26. Brideshead Revisited – Evelyn Waugh
27. Crime and Punishment – Fyodor Dostoyevsky
28. Grapes of Wrath – John Steinbeck
29. Alice in Wonderland – Lewis Carroll
30. The Wind in the Willows – Kenneth Grahame
31. Anna Karenina – Leo Tolstoy
32. David Copperfield – Charles Dickens
33. Chronicles of Narnia – CS Lewis
34. Emma – Jane Austen
35. Persuasion – Jane Austen
36. The Lion, The Witch and The Wardrobe – CS Lewis
37. The Kite Runner – Khaled Hosseini
38. Captain Corelli’s Mandolin – Louis De Berniere
39. Memoirs of a Geisha – William Golden
40. Winnie the Pooh – AA Milne
41. Animal Farm – George Orwell
42. The Da Vinci Code – Dan Brown
43. One Hundred Years of Solitude – Gabriel Garcia Marquez
44. A Prayer for Owen Meaney – John Irving
45. The Woman in White – Wilkie Collins
46. Anne of Green Gables – LM Montgomery
47. Far from the Madding Crowd – Thomas Hardy
48. The Handmaids Tale – Margaret Atwood
49. Lord of the Flies – William Golding
50. Atonement – Ian McEwan
51. Life of Pi – Yann Martell
52. Dune – Frank Herbert
53. Cold Comfort Farm – Stella Gibbons
54. Sense and Sensibility – Jane Austen
55. A Suitable Boy – Vikram Seth
56. The Shadow of the Wind – Carlos Ruiz Zafon
57. A Tale Of Two Cities – Charles Dickens
58. Brave New World – Aldous Huxley
59. The Curious Incident of the Dog in the Night-time – Mark Haddon
60. Love in the time of Cholera – Gabriel Garcia Marquez
61. Of Mice and Men – John Steinbeck
62. Lolita – Vladimir Nabokov
63. The Secret History – Donna Tartt
64. The Lovely Bones – Alice Sebold
65. Count of Monte Cristo – Alexandre Dumas
66. On the Road – Jack Kerouac
67. Jude the Obscure – Thomas Hardy
68. Bridget Jones’s Diary – Helen Fielding
69. Midnight’s Children – Salman Rushdie
70. Moby Dick – Herman Melville
71. Oliver Twist – Charles Dickens
72. Dracula – Bram Stoker
73. The Secret Garden – Frances Hodgson Burnett
74. Notes from a Small Island – Bill Bryson
75. Ulysses – James Joyce
76. The Bell Jar – Sylvia Plath
77. Swallows and Amazons – Arthur Ransome
78. Germinal – Emile Zola
79. Vanity Fair – William Makepeace Thackeray
80. Possession – AS Byatt
81. A Christmas Carol – Charles Dickens
82. Cloud Atlas – David Mitchell
83. The Colour Purple – Alice Walker
84. The Remains of the Day – Kazuo Ishiguro
85. Madame Bovary – Gustave Flaubert
86. A Fine Balance – Rohinton Mistry
87. Charlotte's Web – EB White
88. The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom
89. Adventures of Sherlock Holmes – Sir Arthur Conan Doyle
90. The Faraway Tree collection – Enid Blyton
91. Heart of Darkness – Joseph Conrad
92. The Little Prince – Antoine de Saint Exupery
93. The Wasp Factory – Iain Banks
94. Watership Down – Richard Adams
95. A Confederacy of Dunces – John Kennedy Toole
96. A Town Like Alice – Nevil Shute
97. The Three Musketeers – Alexandre Dumas
98. Hamlet – William Shakespeare
99. Charlie & the Chocolate Factory – Roald Dahl
100. Les Miserables – Victor Hugo

22/100, yllättävän hyvin! Tästä listalta sainkin useammankin kirjan omalle TBR100-listalle.

Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa:


1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma
31. Louisa May Alcott - Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günther Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus

39/100, huomattavasti parempi prosenttiosuus. Vielä on silti paljon luettavaa!