perjantai 8. tammikuuta 2016

Sofi Oksanen: Norma




Sofi Oksanen: Norma
Like, 2015

"Laiturilla hän istui penkille, jolle äiti ei ollut istunut. Metro oli syöksynyt asemalle saman tien. Äiti oli viskannut penkin alle kengät ja käsilaukun, sitten hän oli ollut poissa. Sofi Oksasen uutuusromaani on maaginen kertomus Normasta, joka joutuu vaaraan harvinaisten ominaisuuksiensa vuoksi. Norma kietoutuu petoksen ja paranoian verkkoon, josta hänen on pyristeltävä irti. "

Ostin Norman syksyn kirjamessuilta. Muutamalla ständillä katselin sitä, ja kun päädyimme kuuntelemaan Sofi Oksasen haastattelua Suomalaisen ständille, päätin ostaa kirjan ja hakea samalla siihen omistuskirjoituksen.

Joulun alla avasin kirjan sitten, ja toissa päivänä sain sen loppuun. Odotin kirjalta jotain aivan muuta kuin mitä se oli, ja en oikeastaan edes tiedä, mitä mieltä kirjasta olen. Teksti oli helppolukuista, mukaansatempaavaa, mielenkiintoista. Mutta tarina oli hämmentävä. Tuntui, että siinä ei tapahtunut mitään ja samalla tapahtui todella paljon. Loppu jätti ihan tyhjän päälle, että tässäkö tämä nyt sitten oli.

Pettymys ehkä on suurimpana kirjasta? Aineksia olisi ollut isompaan, parempaan, kantaaottavampaan teokseen, mutta pintapuoliseksi raapaisuksi jäi.

Arvostelu: ★★

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Paula Hawkins: Nainen junassa



Paula Hawkins: Nainen junassa
Otava, 2015

"Rachel matkustaa joka päivä samalla paikallisjunalla. Junan ikkunasta hän alkaa seurata radanvarren talossa asuvaa pariskuntaa. Hän nimeää heidät Jessiksi ja Jasoniksi ja kuvittelee mielessään heille täydellisen onnen, kuin vastakohdan omalle sotkuiselle elämälleen. Kunnes eräänä päivänä hän näkee jotakin, mikä muuttaa kaiken. Pian sen jälkeen Jess katoaa. Rachel haluaa auttaa, mutta samalla hän tulee kietoutuneeksi yhä kohtalokkaammalla tavalla pariskunnan elämään."

Lueskelin alkuvuoden tästä kirjasta vähän erilaisia arvioita. Toiset rakastivat, toiset eivät niinkään. En silti taaskaan uskaltanut tarttua tähän sen suurimman hittiboomin aikana, sillä asetan välillä kirjoille odotuksia liian korkeiksi ja petyn sen takia. Nyt loppuvuodesta koin, että on hyvä aika lukea tämä kirja, ilman stressiä.

Alku lähti todella tahmeasti liikkeelle. Tuntui, että miten tästä on kukaan tykännyt kun on jotenkin niin ärsyttäviä hahmoja ja tarinoita ja olemista. Jossain puolessa välissä kuitenkin tapahtui jotain, ja ahmin loppukirjan kerralla loppuun. Toisin kuin moni muu, en itse ainakaan osannut arvatakaan suurta käännettä kirjassa ja se tuli siis täysin yllätyksenä. Ja jotenkin se käänne teki sen, että tajusin myös alun tahmeuden. Miksi Rachel oli niin noh, flegmaattinen ja hankalan oloinen ja inhottava.

Loppufiiliksenä kirjasta jäi se olo, että tämä on varmasti yksi parhaita mitä olen tänä vuonna lukenut. Ainakin dekkaripuolelta. 

Arvostelu: ★★★★★