sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Lauren Graham: Talking as Fast as I Can


Lauren Graham: Talking as Fast as I Can
Virago, 2016
kirjastolaina

Lauren Graham on Hollywood-näyttelijä, joka itselleni on tutuin Gilmoren tytöistä ihanana Lorelai Gilmorena. Graham on urallaan esiintynyt myös Samaa sukua-sarjassa, jota itse en tosin ole koskaan katsonut. Talking as Fast as I Can on kokoelma henkilökohtaisia esseitä Grahamin näyttelijänuralta, painottaen pitkälti kuitenkin kokemuksia Gilmoren sarjan kuvauksista ja kokemuksista niin ensimmäisellä kierroksella kuin nyt Netflixissä ilmestyneestä A Year in Life-osuudestakin. 

Graham tuntuu olevan todella taitava kirjoittaja, sillä tekstit olivat todella ytimekkäitä ja hyvin kirjoitettuja. Itse koin ehkä ongelmaksi sen, että kun Grahamia itseään ei tunne/tiedä henkilönä, ja Grahamin kirjoitustapa on lähelle Lorelai Gilmoren puhetapaa, niin sekoitin nämä kaksi (kuvitteellisen ja todellisen) hahmoa toisiinsa. Monilta kohdin tuntui, että luenko nyt Lorelain muistelmia vai Laurenin. 

Nautin kuitenkin kirjan lukemisesta ja varsinkin viimeiset esseet, jossa Lauren kuvasi millaista oli palata Gilmoren tyttöjen kulisseihin ja kuvata neljä 90 min jaksoa sai itseni herkistymään todella vahvasti. Joutunen katsomaan nuo neljä jaksoa uudestaan, vähän uudella näkökulmalla nyt. 

torstai 4. tammikuuta 2018

Kendare Blake: One dark throne


Kendare Blake: One dark throne
HarperCollins, 2017
äänikirja BookBeatista

One Dark Throne on toinen osa "Three Dark Crowns"-nuorten fantasiasarjaa. Sarja kertoo kolmesta sisaruksesta, joista yhdestä tulee kuningatar - tapettuaan kaksi muuta sisartaan. Ensimmäisessä osassa käynnistyi sisarusten välinen the Ascension Year eli kruunajaisvuosi ja taistelu kruunusta sitä kautta. Toinen osa jatkaa suoraan siitä, mihin ensimmäinen osa, Three Dark Crowns jäi.

Sisarukset omaavat jokainen jonkinlaisen taikavoiman, jonka avulla he koettavat pärjätä hengissä ja samalla toisaalta saada tapettua toisensa. Nämä voimat ovat "luonnonvoimat" (Arsinoella), alkuaineiden (sään, tulen, veden) hallinta (Mirabellalla) sekä myrkytyksen voima Katharinella. Jokainen tuleva kuningatar on kasvanut eri puolella saarta, ja heillä on omat tukijoukkonsa, jotka toivovat oman kuningattarensa voittavan.

Pidin ensimmäisestä osasta, vaikka siinä tuntui olevan paljon päähahmoja ja liikaa ihmissuhdevatvontaa henkilöiden välillä. Se jäi kuitenkin niin hurjaan cliffhangeriin, että toinen osa oli kuunneltava lähes samantien. Kirja on pääosin maagista nuorten fantasiakirjallisuutta, jossa on jonkinverran viitteitä dystopioihin. 

Mielenkiintoista on se, että tässä sarjassa naiset ja tytöt todellakin määräävät ja miehet jäävät lähes pelkästään statisteiksi. Usein näissä fantasia/dystopiakirjoissa on rohkea tyttö päähahmona, mutta joka vaatii 2-3 ihastuksen kohdetta, joita ilman ei kykene mihinkään. Vaikka Blake on saanut sekoitettua paljon ihmissuhteita, on miehet kuitenkin selkeästi sivuosassa. Sarja on myös todella tummasävyinen ja tämä toisen kirjan loppu myös pisti kuuntelemaan tarkasti, tapahtuiko nuorten kirjassa äsken tosiaan juuri noin. 

Suosittelen, jos synkähkö nuorten fantasiakirja sisaruksista, jotka taistelevat kuolemaan asti kiinnostaa! Ainakin BookBeatista nämä löytyi äänikirjoina. 

maanantai 1. tammikuuta 2018

Lukuvuosi 2017



Kirjablogit ovat täynnä vuoden 2017 kertaamisia ja tilastoja. Pitää siis itsekin osallistua tähän talkootouhuun, kun nyt ehdin hetken koneella istua. Kuten moni lukija varmaan huomannut, on tämä syksy mennyt vauhdilla ja blogin postaustahti on hiljentynyt reippaasti. Se harmittaa itseä, mutta vuorokaudessa on vain tietty määrä tunteja ja ensisijaisesti haluan lukea niitä hyviä kirjoja sillä muutamalla vapaa-ajantunnilla kuin koettaa saada blogiin tekstiä. Tänä vuonna pitäisi helpottaa helmikuun jälkeen, joten otetaan se tavoitteeksi! :)


Vuosi 2017 oli lukumielessä silti todella hyvä vuosi. Kirjoja luin Goodreadsin kirjanpidon mukaan 79 kirjaa, kun oma lukutavoite oli 100 kirjaa. Sivuja tuossa 79 kirjassa on ollut 25865. Keskimäärin olen lukenut 6,5 kirjaa kuukaudessa ja 2155 sivua kuukaudessa. Koen ehkä jonkinlaista ristiriitaa siinä, laskenko esimerkiksi lastenkirjat mukaan luettaviin. Luen kuitenkin lapsille paljon kirjoja iltasaduiksi (muitakin kuin kuvakirjoja), mutta olen vain yksittäisiä laskenut mukaan. Jos lasken nuo kaikki Puluboit ja Risto Räppääjät myös, niin varmaan olisi tuo 100 kirjaa täynnä.

Olen Goodreadsissa antanut kirjoille tähtiä 1-5 asteikolla edelleen, vaikka blogin puolella tästä luovuinkin kesän aikana. Ajattelin esitellä vuoden parhaat, eli 5 tähden kirjat nyt lyhyesti - kaikista en ole ehtinyt bloggaamaan edes. Jos kirjasta on blogipostaus, linkitän sen oheen.

Osa vuoden 2017 luetuista

Richard Adams: Ruohometsän kansa
Klassikkokirja, tarina kaniineista Englannin maaseudulla, jotka lähtevät perustamaan uutta yhdyskuntaa.

Ernest Cline: Ready Player One (blogipostaus)
Muutaman vuoden vanha dystopiakertomus maailmasta, jossa kaikki elävät O.A.S.I.S.-rinnakkaismaailmassa, johon päästään ns. tietokoneen kautta. Sen sisällä on käynnissä suuri peli, jonka voittaja saa lähes tähden taivaalta. Tästä tulossa elokuva nyt keväällä.

Kazua Ishiguro: Pitkän päivän ilta (blogipostaus)
Viime vuoden Nobel-voittajan teos, josta on palkittu elokuvakin tehty. Itselle ensimmäinen Ishiguro, nyt hyllyssä on jo pari muutakin, jotka ovat tämän vuoden TBR-listalla.

Jandy Nelson: I'll give you the sun
YA-genreä, vuoden paras siinä kategoriassa. Kertoo kaksosista, Judesta ja Noahista, jotka ovat erään tapahtuman takia etääntyneet toisistaan. Tarina etenee historiasta nykypäivään pala kerrallaan molempien näkökulmasta esiteltynä.

Steven Rowley: Lily and the Octopus
Mies ja hänen koiransa, joka ikääntyy ja josta luopuminen edessä. Luin tämän pian sen jälkeen, kun jouduin omasta ensimmäisestä koirastani luopumaan, joten samastumispintaa oli todella paljon.

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista (blogipostaus)
Viime vuoden Finlandia-voittaja. Kaunis Helsinki jäi tästä päällimmäisenä mieleen, miten kaunis Helsinki voikaan olla!

Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään (blogipostaus)
Kirjailijan omaan elämään perustuva fiktio masennuksesta ja siitä toipumisesta.

Ina Westman: Syliin
Sukutarina äitiydestä, riipaiseva esikoisteos.

Annasmari Marttinen: Törmäys (blogipostaus)
Yksi tapahtuma voi muuttaa elämän. Kotimaista nuorten kirjallisuutta, josta pidin todella paljon.

Yaa Gyasi: Matkalla kotiin (blogipostaus)
Ehkä vuoden parhaimpia teoksia, yli 200 vuoden ajan jaksolta seurattu sukutarina ghanalaissisarusten jälkeläisistä.

Satu Rämö & Hanne Valtari: Unelmahommissa (blogipostaus)
Miten tehdä omasta työstä miellyttävä, tai mistä löytää se oma intohimo työelämässä? Sai itseni ajattelemaan todella paljon omaa työtäni ja mistä nautin ja mitä haluaisin mahdollisesti isona tehdä.

Antti Heikkinen: Jatkuu! Fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista
Ihan liian vähäiselle huomiolle jäänyt loistava novellikokoelma, jossa tunnetut kotimaiset kirjailijat ovat kirjoittaneet fanifiktiota mm. Kalevalasta, 7 veljeksestä sekä Sinuhesta. Huikea teos!

Kate Morton: Talo järven rannalla (blogipostaus)
Mortonin kirjat ovat aina suosikkejani, tässä pidin taas tarinasta ja juonesta todella paljon.

Laura Lehtola: Takapenkki (blogipostaus)
Osittain absurdi, mutta silti ihan samaistuttava kuvaus nuoresta parista, työkkärin tädistä ja yhden auton takapenkistä. Nauroin tämän kanssa paljon!

Anni Saastamoinen: Depressiopäiväkirjat
Sopinee vuoden teemaan; omaelämäkerrallinen masennuksesta ja sen hoidosta.

Lisäksi blogiin sain postauksia eniten koko blogin historian aikana (54 postausta) eli noin 4,5 postausta/kk. Keskimäärin postaus per viikko. Sen koen aika hyväksi tahdiksi, vaikka sen voisi jakaa vähän tasaisemmin. Kiitos siis vuodesta 2017 ja ei muuta kun kirjapinon kanssa kohti vuotta 2018!