Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta
Tammi, 1990
"On kesä 1956. Ikääntyvä hovimestari Stevens on lähtenyt autolla kuuden päivän lomamatkalle Länsi-Englantiin. Matkallaan hän uppoaa muistoihin ja mietteisiin: takana on pitkä, kunniakas ura lordi Darlingtonin palveluksessa, parikymmenpäisen palveluskunnan johdossa; nyt kun Darlington Hallia isännöi amerikkalainen liikemies, kaikki on toisin. Stevensin mieltä askarruttaa myös ystävyys taloudenhoitajaan, miss Kentoniin, jota hän aikoo matkallaan käydä katsomassa."
Olen tässä alkuvuonna selkeästi keskittynyt pitkälti erilaisiin klassikoihin. Jokin niissä on houkutellut, ja toisaalta samalla on ollut ehkä pieni uutuuskirjojen ähky. En uskalla tarttua uutuuksiin, vaikka niitä hyllyssä on ja kirjastosta tullut lainattua. Ehkä pelkään jonkinlaisia pettymyksiä kirjojen suhteen, joten koen, että on varmempaa lukea klassikoiksi nimettyjä teoksia kuin täysin uusia?
Kazuo Ishiguron Pitkän päivän ilta lasketaan klassikoksi ainakin BBC:n top 100 listalla. Se on ilmestynyt vuonna 1990. Vaikka se tuntuu "uudelta", on siitä kuitenkin jo 27 vuotta aikaa. Ehkä siinä ajassa on voinut kehittyä klassikoksi. Kirjasta on tehty myös elokuva, joka itse asiassa tulee ensi viikolla televisiosta taas. Itse en ole elokuvaa nähnyt, mutta kirjan luettuani pistin sen tallennukseen.
Ishiguro on itse Japanissa syntynyt, mutta muuttanut Englantiin jo pienenä. Tämä minun piti itse tarkistaa, sillä hän on onnistunut niin hyvin kuvailemaan englantilaista maisemaa ja ajatusmaailmaa teoksessa. Hovimestari Stevens tuntui elävältä, aivan kuin olisin kulkenut hänen seurassaan hänen jutellessaan ja muistellessaan asioita. Pidin todella paljon Downton Abbey-tv-sarjasta ja nyt tätä kirjaa lukiessa mielsin pitkälti kirjan tapahtumat ja hahmot Downtonin maisemiin. Stevensissä ja herra Carsonissa (Downton Abbeysta) vaikuttaa olevan todella paljon yhtenäistä, joka kuvastaa entisestään sitä 1900-luvun alun hovimestareiden olemusta.
Kirja ei ole sivumäärällä pilattu, mutta olisin voinut mielelläni viihtyä Stevensin seurassa pidempäänkin.
Arvostelu: ★★★★★
Arvostelu: ★★★★★
Tämä oli yksiä tunnelmallisimpia kirjoja, jotka luin viime vuonna. Downton Abbey tuli minullekin mieleen (ja samalla ikävä sarjaa).
VastaaPoistaLuin tämän vastikään klassikkohaasteeseen. Kiitos tiedosta, että elokuva on tulossa tv:stä! Etsiskelin sitä nimittäin, mutta ei ollut Makuunin valikoimissa eikä Netflixissäkään. En ole siis leffaversiota nähnyt. Kirjan tunnelmasta pidin.
VastaaPoista