Jodi Picoult: Yhdeksäntoista minuuttia
Karisto, 2008
"Yhdeksässätoista minuutissa ehtii leikata nurmikon, värjätä hiukset tai
viikata pyykit. Sterlingin pikkukaupungista ajaa Vermontin rajalle
yhdeksäsässätoista minuutissa. Samassa ajassa voi pysäyttää maailman.
Yhdeksässätoista minuutissa ehtii myös kostaa, ja juuri niin
teini-ikäinen Peter Houghton päättää tehdä. Kukaan Sterlingissä ei tiedä
miksi, mutta rajusti purkautuneen väkivallan jälkeen mikään ei ole
entisellään.
Kaupunkilaisten elämä ja monimutkaiset ihmissuhteet paljastuvat vähän kerrassaan Peterin oikeudenkäynnin aikana. Kuka on syyllinen, kuka syytön? Miksi läheisimmätkään eivät nähneet lapsen hätää jo vuosia sitten?"
Kaupunkilaisten elämä ja monimutkaiset ihmissuhteet paljastuvat vähän kerrassaan Peterin oikeudenkäynnin aikana. Kuka on syyllinen, kuka syytön? Miksi läheisimmätkään eivät nähneet lapsen hätää jo vuosia sitten?"
Olen kuluneen vuoden aikana löytänyt itselleni täysin vieraan kirjailina, Jodi Picoultin. Yhdeksäntoista minuuttia on neljäs kirja, jonka Picoultilta luin ja neljäs kirja, jonka kohdalla tuntui, että huh, mitä tuli luettua! Sen verran mukaansatempaava, mielenkiintoinen ja tarttuva ote eri aiheisiin Picoultilla on. Jokaisessa kirjassa on ollut joku moraalinen ongelma jonkinlaisessa keskiössä, ja asiaa on käsitelty eri suunnista. Oikeastaan koskaan en ole tiennyt, kenen puolella tässä pitäisi olla.
Yhdeksäntoista minuuttia muistutti hieman aiemmin tänä vuonna lukemastani Elina Hirvosen Kun aika loppuu kirjasta. Teemat ovat samoja, taustat tarinoissa ehkä myös ja lähestymistavassakin on jotain samankaltaista. Silti kirjoilla on vuosia eroa tapahtumissa mutta myös tapahtumapaikoissa. Ja molemmat aivan yhtä uskottavia. Kovasti toivoisi, että tällaisia tapahtumia ei maailmassa sattuisi, mutta se taitaa olla aivan mahdoton touhu uutisia kun seuraa.
Arvostelu: ★★★★