torstai 27. heinäkuuta 2017

Laura Lehtola: Takapenkki


Otava, 2017
Kirjastolaina

"Tuula Kervinen on työvoimatoimiston virkailija, joka ei paljoa vaadi. Kunhan aviomies edes joskus hellittäisi lauantairutiineistaan ja aikuistuva poika muistaisi kemikaalien vaarat. Aleksi on Tuulan asiakas, joka haluaa eroon työkokeilusta hotellin saunaosaston selänpesijänä. Elina on 17-vuotias, raskaana eikä tiedä mitä haluaa. Yhdessä kolmikon on selvittävä koettelemuksesta, jonka jälkeen kukaan ei ole entisellään."

Laura Lehtolan esikoisteos, Pelkääjän paikalla, oli yksi suosikeistani vuonna 2015 (vaikka en kuitenkaan ole kumma kyllä, siitä blogannut, täytynee korjata jossain vaiheessa tuo virhe!). Kirja oli niin sanotusti toisen osapuolen tarina Laura Saven teokseen Paljain jaloin, jossa päähenkilö (Save itse) sairastui syöpään. Pidin Lehtolan kirjoitustyylistä paljon, joten olin todella iloisesti yllättynyt, kun bongasin keväällä syksyn uutuusluetteloista Lehtolan uuden kirjan, Takapenkki. 

Sainkin kirjan aika nopeasti kirjaston varauslistalta omiin sormiini, ja luin yhdessä illassa. Lehtola kirjoittaa sujuvaa, mukaansa tempaava ja todella monipuolista tekstiä, vaikka kirja vähän kevyempi onkin (sekä huomattavasti humoristisempi - nauroin useampaan otteeseen tämän kanssa!) kuin esikoiskirjansa. 

Takapenkki kertoo Elinan, Aleksin ja Tuulan yhteen nivoutuvista kohtaloista. Tuula on viisikymppinen työkkärin täti, joka kokee tekevänsä tärkeää työtä sekä kärsii pientä eroahdistusta ainoan lapsensa muuttaessa pois kotoa. Aleksi taas on mummin kasvattama, erittäin fiksu mutta vailla suuntaa oleva nuori, joka on ollut vuosia ihastuneena Elinaan. Elina taas on rikkaan perheen kympin oppilas, joka huomaa olevansa raskaana vanhempien viettäessä työkomennusta Etelä-Amerikassa. 

Lehtola vie tarinaa eteenpäin jokaisen kolmen näkökulmasta. Jokaisella näistä päähenkilöistä on selkeästi oma, tunnistettava äänensä. Nautin erityisesti Aleksin mummon kommenteista sekä Aleksin lentävistä lauseista ("Jeespoks kelloggs rice crispiees" sekä "Näin on näppylät") että Wikipedian selaamisesta. Sellaista nippelitietoutta oli Lehtola onnistunut Aleksille kaivamaan, joka hurmaa minut. (Vaikka onkin aikamoinen aasinsilta, niin Andy Weirin Yksin Marsissa on vähän samalla saralla sen fiiliksen kanssa, mikä Aleksista tuli tässä kirjassa - tykkään!)

Pidin tästä siis kovin ja jään odottamaan, josko Lehtola kirjoittaa jotain uutta lisää!

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Becky Albertalli: The Upside of Unrequited


Balzer + Bray, 2017 (Overdrive-versio)

"Seventeen-year-old Molly Peskin-Suso knows all about unrequited love. No matter how many times her twin sister, Cassie, tells her to woman up, Molly can’t stomach the idea of rejection. So she’s careful. Fat girls always have to be careful.
Then a cute new girl enters Cassie’s orbit, and for the first time ever, Molly’s cynical twin is a lovesick mess. Meanwhile, Molly's totally not dying of loneliness—except for the part where she is. Luckily, Cassie's new girlfriend comes with a cute hipster-boy sidekick. If Molly can win him over, she'll get her first kiss and she'll get her twin back. There's only one problem: Molly's coworker, Reid. He's a chubby Tolkien superfan with a season pass to the Ren Faire, and there's absolutely no way Molly could fall for him."

Olen kesän aikana hurahtanut jonkin verran Youtuben ns. Booktubeen. Booktube on siis oma scenensä Youtubessa, jossa eri tubettajat kertovat blogien tapaan lukemistaan kirjoista, vastaavat erilaisiin haasteisiin, esittelevät ostamiaan kirjoja jne. Varsinkin YA-genrellä on todella vahva Booktube-yhteisö ja olenkin kasvattanut omaa TBR-listaani näiden tubettajien suositteluista todella paljon!

Yksi näistä suositelluista kirjoista on ollut Becky Albertallin The Upside of Unrequited. Albertallilta on aiemmin suomennettu yksi kirja, "Minä, Simon, Homo Sapiens", joka julkaistiin tänä vuonna. Tuo kirja on saanut myös aikapaljon kehuja kirjablogeissa, ja varsinkin Helsingin Pride-viikon aikana tuota kirjaa nostettiin paljon esille. The Upside of Unrequited sopisi myös tuohon Pride-teemaan, ja suosittelenkin myös sen lukemista, jos on pitänyt Simonin tarinasta. 

Molly on 17-vuotias tyttö, jolla on kaksoissisko Cassie, pikkuveli Xav ja kaksi äitiä. Cassie löytää yhä uudelleen itselleen tyttöystäviä, mutta Molly ei tunnu saavan edes yhtä poikaystävää. Toisaalta Mollyn kesätyöpaikassa on ihan hauska poika, Reid, mutta samalla Molly tuntee ihastusta Cassien tyttöystävän Minan parhaaseen kaveriin, Williin. 

Pidin kirjan kevyestä otteesta, vaikka suoraan sanottuna Mollyn sisko Cassie vaikutti todella ärsyttävältä ihmiseltä. Jonkin verran tuntui kirjassa olevan myös ylimääräisiä hahmoja, joiden asemaa en ihan täysin ymmärtänyt, mutta eivät nämä liikaa häirinneet. Amerikkalaiseksi nuorten kirjaksi kirjassa käsiteltiin yllättävän vapaasti alkoholin käyttöä, tyttöjen ja poikien yökyläilyä toistensa luona sekä baareissa käymistä. Minun piti jopa tarkistaa, että olihan nämä hahmot 17-vuotiaita - amerikkailisissa nuorten kirjoissa kun ei yleensä ihan näin reippaalla kädellä ole näitä aiheita käsitelty. 

Mutta kaikenkaikkiaan oikein kiva kirja - ei suuria tunteita herättävä, mutta viihdyin sen parissa hyvin. Itse luin kirjan Helmet-kirjaston kautta Overdrivesta alkuperäiskielellä, mutta esim Adlibriksellä näyttää olevan kirja saatavissa myös pokkarina*.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Yaa Gyasi: Matkalla kotiin



Otava, 2017 

"Ylistetty, kiihkeä esikoisromaani sisarpuolista, jotka toisistaan tietämättä päätyvät samaan linnoitukseen 1700-luvun Afrikassa: toinen vaimoksi, toinen orjaksi. Effie jää valkoisen kuvernöörin vaimona Ghanaan, kun orjalaiva vie hänen siskopuolensa Esin Yhdysvaltoihin. Rakkaus kuitenkin kurottaa yli meren, eivätkä sitä pidättele kahleet."

Tämä kirja on noussut kevään ja kesän aikana todella monessa blogissa esille ja suurin kehuin. Niinpä nähdessäni tämän kirjaston Bestseller-hyllyssä täysin vapaana, odottamassa minua selkeästi, päätin napata kirjan mukaan. Ja miten upean kirjan nappasinkin! Koen, että kirjan aihepiiri on kaukana omasta mukavuusalueestani lukemisen saralla, mutta Gyasi on onnistunut kirjoittamaan niin vetävää tekstiä ja tuomaan jopa 1700-luvun Afrikan täysin 2000-luvun valkoisen lukijan iholle, että kaikki ylistyssanat tästä teoksesta ovat erittäin ansaittuja. 

Teos on yksi kokonaisuus, mutta rakentuu hieman novellimaisesti. Jokainen osuus on uuden ihmisen, uuden sukupolven tarina ja kertomus jostain heidän elämänsä hetkestä. Kaikki alkaa Effiestä ja Esistä, ja lopulta päädymme 2000-luvulle Yhdysvaltoihin ja Afrikkaan. Tarinassa käydään läpi heimosodat Afrikassa, orjuus niin laivoilla, plantaaseilla kuin hiilikaivoksissa, New Yorkin kaduilla kuin takaisin Afrikassa myös. 

Kuten alussa totesin, on tämä aihepiiri kaukana omasta mukavuusalueestani. Mutta olen todella onnellinen, että tähän tartuin. Alkuun jännitin kirjasta bloggaamistakin, kun tuntui, että ei tästä voi sanoa oikein mitään kirjan arvoista, niin pahasti tämä kirja minut vei mukanaan. Ehdottomasti top 3-listalle tämän vuoden luetuista. Suosittelen tarttumaan tähän kirjaan, vaikka se ei omalta jutulta kuulostaisikaan. Ja jos kuulostaa, niin mene jo, hae kirja käsiisi!