Joel Haahtela: Kaksi kertaa kadonnut
Otava, 1999
"Kahvilassa työskentelevä Lolita saa lahjaksi käytetyn kameran, jonka sisällä on kehittämätön filmi. Filmiltä löytyy sarja miehestä ja naisesta otettuja kuvia. Lolita saa selville, että kuvien mies on Ramon Basha, lento-onnettomuudessa vuonna 1971 kadonnut kommunistianarkisti, joka on julistettu kuolleeksi mutta on ilmeisesti vielä elossa.
Lolitan uteliaisuus muuttuu pakkomielteeksi ja hän päättää selvittää Bashan arvoituksen. Mysteerin ratkomisen myötä juoneen punoutuu joukko muita ihmisiä, muun muassa postinkantaja Jules, Lolitan syvänmerentutkija-isä, prostituoitu Natasha ja hänen rakastajansa sekä kirjailija Simon. Kaikkien kohtalot kietoutuvat vääjäämättä toisiinsa, vaikka he eivät sitä tiedäkään."
Lähinnä kirjablogien kautta olen törmännyt useammankin kerran nimeen Joel Haahtela. Yleensä suurten hehkutusten kautta - harvassa ovat hänen teoksiaan kritisoineet. Kirjamessujen jälkihumussa päätin sitten kokeilla tätä blogien kautta itselle tutuksi tullutta kirjailijaa; uppoaako minuun?
Kirjastosta lainasin kolme kirjaa. Esikoisteoksen Kaksi kertaa kadonnut, jonkun sieltä väliltä Katoamispisteen sekä Tähtikirkas, Lumivalkean. Ensimmäisen tartuin esikoisteokseen. En tiennyt mitä odottaa, mutta en ainakaan sitä, mitä luin.
Lähes dekkarimainen lyhyistä luvuista koostuva kirja imaisi mukaansa, mutta tuntui samalla vähän vieraalta. Jotenkin olisin kaivannut enemmän syvyyttä - osa hahmoista jäi todella pinnallisiksi ja yhteydet piti tarkkaan miettiä, että mikä kuului minnekin. Osa tapahtumista oli vain lähinnä hämmentäviä.
Tykkäsin kuitenkin sen verran, että luen nuo kaksi muutakin teosta. Josko nuo pienet puutteet olisi jatkossa korjattu? Plussaa nopealukuisuudesta - pienten lasten kanssa se on aina oikeasti suuri plussa! Luin kirjan myös marraskuun #lukuhaaste'ena, vaikka sivuja menikin enemmän kuin 30 päivässä.
Arvostelu: ★★
Minulla on useiden Haahtelan kirjojen kanssa ongelmia juuri pintaa syvemmälle pääsyn kanssa. Niin tämänkin kirjan kohdalla. Katoamispiste on toinen todella nopealukuinen, suorastaan ahmin sen aikoinaan (mutta jäin senkin kanssa vähän hämilleni, lukumatka ei oikein vienyt minnekään). Suosikkini häneltä ovat ehdottomasti Elena ja Lumipäiväkirja. Tähtikirkas, lumivalkea on kylläkin vielä lukematta.
VastaaPoistaKuvailit aika hyvin mun fiiliset Katoamispisteestä! Tuli luettua se(kin) melkein yhdessä illassa, mutta sitten jäi fiilis, että tässäkö tämä oli. Hämmentynyt fiilis. :)
Poista