sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Helmet-haasteen tilanne


Kolmatta vuotta koetan suorittaa muun lukemisen ohessa Helmet-lukuhaastetta. En seuraa haastetta siinä mielessä orjallisesti, että pyrkisin valitsemaan kirjoja sen pohjalta vaan enemminkin koetan sijoittaa muuten mielenkiintoisia kirjoja sen otsikoiden alle. Niinpä tässä vaiheessa vuotta on hyvä tsekata, että missä mennään - onko tänä vuonna aiheet lähelläkään sinne päin. 

Haasteessa on 50 kohtaa ja olen saanut omista lukemisistani kirjat sovitettua 27 kohtaan. Juuri ja juuri puolet - kirjoja olen tähän mennessä kuitenkin lukenut yli 70 kappaletta. Pitääköhän koettaa ajatuksella istuttaa niitä tuohon listaan paremmin.

Haastavimmiksi kohdiksi itselleni uskon olevan seuraavat, joihin voisi vinkkailla vaikka vähän kirjoja: 
  • Kotimainen runokirja
  • Olen syntynyt 80-luvulla, eli sille vuosikymmenelle sijoittuva kirja
  • sarjakuvaromaani
  • novellikokoelma
  • entisen itäblokin maasta kertova kirja
  • kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta

Top 5 kirjat, jotka olen saanut lukuhaasteen pariin sijoitettua ovat 
  • Satu Rämö: Islantilainen kodinonni (käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa)
  • Fredrik Backman: Kiekkokaupunki (surullinen kirja)
  • Piia Leino: Taivas (kirjan nimessä on vain yksi sana)
  • Laura Manninen: Kaikki anteeksi (kirjassa muutetaan)
  • Rosie Walsh: Hän lupasi soittaa (sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä)
Miten teidän haaste etenee? 

maanantai 5. marraskuuta 2018

Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat



Olen tänä vuonna lukenut tavallista enemmän tietokirjallisuutta. Osin se on liittynyt omiin opintoihin, osin haluun kehittää omaa ammattiosaamista muuten mutta myös siihen, että olen ymmärtänyt tietokirjojen olevan muutakin kuin historiallisia tietokirjoja. Myönnän, olen ollut todella ennakkoluuloinen tietokirjallisuutta kohden. Tänä vuonna olen tietoisesti pyrkinyt tätä ennakkoluuloa poistamaan, onnistuenkin siinä melko hyvin. 

Tästä syystä odotin kovasti myös tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaiden julkaisemista! Tänään maanantaina 5.11.2018 ne sitten julkaistiin ja listalla onkin muutamia, jotka ovat jo omassa lukujonossani. 

  • Aalto, Seppo: Kapina tehtailla – Kuusankoski 1918 (Siltala)
  • Aivelo, Tuomas: Loputtomat loiset (Like)
  • Haatanen, Kaisa & Sanna-Mari Hovi: Monarkian muruset – Kaiken maailman kuninkaallisia (Johnny Kniga)
  • Ruuska, Helena: Hugo Simberg. Pirut ja enkelit (WSOY)
  • Siilasmaa, Risto & Catherine Fredman: Paranoidi optimisti – Näin johdin Nokiaa murroksessa (Tammi)
  • Similä, Ville & Mervi Vuorela: Ultra Bra – Sokeana hetkenä (WSOY)
Lähde: Kirjasäätiö 

Omalla listallani on näistä Ultra Bra - Sokeana hetkenä sekä Risto Siilasmaan Nokia-kirja. Lisäksi nyt listan nähtyäni kiinnostuin myös Monarkian murusista. Aika eri tyyppisiä nämä jokainen kirja, mutta jokainen kiinnostaa aihepiirinä itseäni. Teinivuosiani määritti pitkälti Ultra Bra, seuraan eurooppalaisia kuninkaallisia ja Siilasmaa taas teknisen (ja erityisesti it-puolen) johtajana kiinnostaa oman ammatinkin takia. Myös Finlandiaraati oli löytänyt mielestäni hyviä perusteluita näille kirjoille, joka entisestään pisti näiden lukemista houkuttelevaksi. Katsotaan, josko ehtisin nämä itseä kiinnostavat lukea ennen voittajan julkistamista! 

tiistai 30. lokakuuta 2018

Jere Nurminen: Kiira - ehjäksi särkynyt



Otava, 2018
BookBeat, äänikirja

Kiira Korpi on yksi menestyneimmistä suomalaisista taitoluistelijoista, joka lopetti kilpailu-uransa vuonna 2015. Ikää hänellä on vasta 30 vuotta, mutta elämäkerta on ihan aiheellinen nyt jo sen käsittäessä pääasiassa kilpailu-uraa. Itse olen jollain tasolla seurannut Kiiran uraa, mutta en sen ihmeempää ole ollut perillä. Pidän talviurheilusta, mutta en seuraa niinkään yksittäisten urheilijoiden uraa sen enempää. Tämä kirja kuitenkin houkutteli, sillä olen yllättävän paljon lukenut elämäkertoja tässä tämän vuoden aikana. 

Kuuntelin kirjan äänikirjana BookBeatista työmatkoilla ja lopulta kirja tarrasi niin tiukasti mukaansa, että kotonakin tuli pitkästä aikaa kuunneltua äänikirjaa. Kiiran tarina oli samaan aikaan hurja mutta toisaalta ei yllätyksellinen. Olen mieltänyt taitoluistelun yhdeksi niistä lajeista, jotka houkuttelevat kovan työmoraalin sekä lähes perfektionismin omaavia urheilijoita. Kiira ei tunnu omien sanojensa mukaan olevan poikkeus. Suurimpana yllätyksenä koin sen, miten Kiira oli luistelijaksi päätynyt ja enemmän vielä kilpaurheilijaksi. Vähän sattumalta. Lahjakas hän ei oman näkemyksensä mukaan ollut, mutta kovalla työllä sai työstettyä itsensä maailman huipulle. 

Harjoittelu ei ollut aina nautinnollista, varsinkin loukkaantumiset tuntuivat seuraavaan. Kirjassa keskityttiin myös paljon henkiseen puoleen, joka ei pysynyt vaativan lajin mukana aina. Pidin siitä, että kirjassa oli lyhyitä haastattelupätkiä Kiiran tunteneilta ihmisiltä: perheeltä, entisiltä valmentajilta ja kilpakumppaneilta. 

Pituutta kirjalla ei ollut paljoakaan, mutta oikein oiva välipala ja erittäin hyvin ja houkuttelevasti etenevä tarina.