torstai 28. huhtikuuta 2016

Juha-Pekka Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään



J-P Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään
WSOY, 2015

"Syyskuussa 1917 kenraaliluutnantti Carl Gustav Mannerheim siirretään reserviin Venäjän sotavoimista, koska hän ei sopeudu nykyisiin oloihin. Hänen asetoverinsa ratsuväeneversti Valdemar Viktor Stendahl valitsee toisen tien ja jää Neuvosto-Venäjälle sotilasasiantuntijaksi hyläten Helsingissä asuvan perheensä, vaimonsa ja neljä lasta. 

Suomen sisällissodan jälkiselvittelyistä alkaa perheen vanhimman pojan Juhon pitkä matka kohti hyvitystä. Hän haluaa pitää huolta perheestä ja korjata kaiken sen, minkä isä on rikkonut. Juhon loputon usko yksilön voimaan joutuu koetukselle, kun sodan uhka alkaa vahvistua Euroopassa. Mannerheimin palveluksessa Juho koettaa estää oveluudella sen, minkä muut haluavat saavuttaa voimalla. Diplomatian ja vakoilun keskellä tasapainotteleva Juho yrittää elää myös tavallista elämää, rakastaa ja tulla rakastetuksi. 

Kun Talvisota syttyy, joutuu Juho taistelemaan ihanteidensa edestä henkensä kaupalla, kirjaimellisesti."

Viime vuonna luin todella monta kirjaa, joita kohden oli korkeat odotukset, mutta itse kirja oli pettymys. Ei huono, mutta odotuksiin nähden pettymys. Kuinka sydän pysäytetään ei kuulu onneksi siihen kategoriaan. Kirja oli jopa parempi kuin odotin, ja olin aika monta hyvää arvostelua lukenut alle blogeista ja lehdistä. 

Kirja kertoo Juhosta. Juhon isästä, Juhon perheestä. Kirjan kannessa kerrotaan jo, että romaani on sodasta ja rakkaudesta. Sotaa on paljon, mutta rakkautta sitä enemmänkin. Juho etsii niin isänrakkautta kuin rakkautta puolisolta. 

Kirjassa on sekoitettu faktaa ja fiktiota; osa hahmoista on todellisia mutta täysin fiktiivisissä tapahtumissa. En ole varma, pidinkö tästä (historia kun ei koskaan ollut vahvin osaamisalueeni koulussa, joten pelkään, että tällaisissa ratkaisuissa sekoitan faktan ja fiktion myöhemmin), mutta toisaalta tähän kirjaan se sopi. Oikeastaan tämä oli yksi syy, miksi ostin kirjan isoäidilleni joululahjaksi. Hän rakastaa lukea Mannerheimista ja sotavuosista. 

Lisäksi pitää antaa pisteet yhdestä kauneimmista kirjan kansista, joita olen nähnyt. Niin moniulotteinen ja vangitseva! 

Arvostelu: ★★★★★