tiistai 15. lokakuuta 2013

Sari Luhtanen: Murusia



Sari Luhtanen: Murusia
Tammi, 2013


"Emmi on aina jäänyt ystävänsä Lilin varjoon. Nyt hän on yllättäen itse valokeilassa! Menestyksen sokerihumalassa on vaikea pitää pää kylmänä.

Emmin elämä, koiraa myöten, on koostunut muiden rippeistä. Hän päätyy kotitalousopettajaksi, kun hohdokas Lili haaveilee elämästä Suomen Martha Stewartina. Vedonlyönnin tuloksena ystävykset osallistuvat ravintolapäivään, ja sen aikana kuuluisan ravintoloitsija Sandran huomion herättääkin yllättäen Emmi.

Hänen elämänsä saa yhtäkkiä vauhtia. Blogista tulee suosittu, miehiäkin alkaa olla tarjolla joka lähtöön ja kaikki tuntuu olevan mallillaan. Mutta kun Emmi on päässyt herkkupöytään, hän ei enää osaa lopettaa. Vähitellen hänen on tajuttava, ettei kaikkea voi santsata. On löydettävä se, mistä todella nauttii.

Raikkainta chick litiä kirpeällä sokerikuorrutuksella! Bon appétit!"


Ah, ihana ihana ihana suomalainen chick lit! Rakastuin kirjaan samantien. Emmi on aivan ihana, kotitalousopettajata, joka alkaa pitämään nopeasti suuren suosion saanutta ruokablogia. Siitä seuraa kaikkea sellaista, mistä Emmin paras ystävä Lili on haaveillut vaan. Emmi hahmona on mukava, jalat maassa oleva, pohdiskeleva. Hieman ehkä elämässään eksyksissä, tottunut tyytymään siihen mitä itselle jää. 

Murusia oli ensimmäinen kirja Luhtaselta, jonka luin, mutta hänen aiemmat teoksensa (Tuulin viemää ja Kaikkea kaunista) menevät ehdottomasti lukulistalleni niille päiville, kun tarvitsen jotain ihanaa, kepeää ja hyvän mielen lukemista. 

En tiedä mikä kirjassa oli parasta, mutta nälkä sitä lukiessa tuli. Täydellisiä kuvauksia ruoasta, mauista, ruoan valmistamisesta. Sitä melkein itse tahtoisi oppia tekemään ruokaa "oikeasti". Nam! 

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Kaari Utrio: Ilkeät sisarpuolet



Kaari Utrio: Ilkeät sisarpuolet
Tammi, 2007

"Mamselli Emilia Dalman asuu Porissa ylhäisten sukulaisten kotiopettajattarena. Hänen sisarensa Matilda puolestaan opettaa Turun pikkulasten koulussa. Kesällä 1872 sisarukset saavat yllättävän tiedon. Äidin uusi, upporikas aviomies on kuollut Tukholmassa. Hyvästi rahahuolet! Köyhät opettajattaret voivat nyt odottaa runsaita myötäjäisiä ja edullista avioliittoa. Mutta Emilia pitää kirjanpainajasta enemmän kuin aatelismiehestä, ja Matilda arvostaa naisopistoa enemmän kuin aviomiesta. Rakas Maman ja tuntematon sisarpuoli ovat matkalla Turkuun, kun Auran rannat roihuavat ja tuomiokirkon kellot kumisevat hätäsoittoa. Vastahakoisten sisarpuolten on löydettävä uusi koti ja uudet ystävät, kun tuhkana on Suomen Turku. Ainoa suunta raunioista johtaa Helsinkiin, suuriruhtinaskunnan pääkaupunkiin. Kaari Utrion hilpeä epookkikomedia tuo lukijalle romantiikkaa ja jännitystä vanhan sadun tapaan. Sen taustoina ovat empireajan kukoistava kauppakaupunki Pori, pääkaupungin aseman menettänyt Turku ja nousukkaan huumaa elävä uusi Helsinki. Rakennetaan uutta kansaa, kieltä ja kauppaa."

Ilkeät sisarpuolet on ensimmäinen Kaari Utrion kirja, jonka olen lukenut. Olen kuullut ja lukenut paljon kehuja hänen kirjoistaan, joten pakkohan se oli tällaiseen tarttua myös. Ilkeät sisarpuolet valikoitui ensimmäiseksi Utrion kirjaksi ainoastaan sillä perusteella, että se kirjastossa osui ensimmäisenä käteen.

Alkuun kirjan lukeminen oli todella raskasta. Olen todella vähän lukenut 1800-luvusta kertovia teoksia, ja sen ajan terminologia on suureksi osaksi vierasta. Mamsellista lähtien tarina vilisi itselle jonkin verran vieraita sanoja ja näiden selvittäminen ja omaksuminen vei paljon lukuaikaa ja -intoa. Lopulta kuitenkin, kun annoin tarinan viedä mennessään, oli kirja ihan kelpo. Kyllä sen luki, mutta mitään suurta lukukokemusta en tästä kirjasta saanut. 

Henkilöistä Emilia viehätti itseäni kovin. Samoin sisarpuoli Beata onnistui loppua kohden voittamaan minut puolelleensa pitämällä sittenkin puoliaan. Rakastin myös matkakuvausta Turusta talvisen etelä-Suomen läpi Helsinkiin, olen itse suurinpiirtein samaa tienpätkää liikkunut niin monta kertaa edestakaisin, että pystyin kuvittelemaan talvisen seurueen rekiajelulla. 

Ei tämä ehkä kuitenkaan viimeiseksi Utrioksi jää. Jotain muuta seuraavalla kerralla?