keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Lori Nelson Spielman - Kivi sydämeltä


Lori Nelson Spielman - Kivi sydämeltä
Otava, 2018
BookBeat

Luin viime vuonna Spielmanin ensimmäisen suomennetun kirjan, Kymmenen unelmaani, josta pidin todella paljon. Syksyn kiireiden vuoksi vaan en kirjasta ehtinyt bloggaamaan, mutta se oli oikein viihdyttävä chick lit-kirja. Niinpä bongatessani Spielmanin uusimman, Kivi sydämeltä, nappasin sen samantien luettavaksi BookBeatista. Kaipasin jotain kevyttä välipalakirjaa, jonka kanssa viihtyisin ja josta jäisi hyvä fiilis. Sellaiseen tarkoitukseen Kivi sydämeltä sopi oikein hyvin!

Hannah Farr on New Orleansissa asuva kolmikymppinen tv-juontaja, jolla on paikallisella tv-kanavalla oma tv-show. Hän deittailee hieman salaakin kaupungin pormestaria ja ei oikein tule toimeen pormestarin teinityttären kanssa. Eräänä päivänä Hannah saa vanhalta koulukaveriltaan katumuskivet - kivet, joiden tarkoitus on pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Hannah ei ole valmis antamaan anteeksi koulukiusaajalleen, mutta katumus- ja anteeksiantopohdinta synnyttää tarpeen lähteä miettimään omaa historiaansa muutenkin. Hannahin vanhemmat erosivat Hannahin ollessa lapsi, ja hän ei ole ollut äitinsä kanssa tekemisissä kymmeniin vuosiin. 

Kepeästä otteestaan huolimatta kirja herätti itsellä ajatuksia anteeksiannosta ja sen tarpeesta. Onko tarpeen kaikkea pyytää anteeksi vain sen itseisarvon takia - auttaako se anteeksipyyntö itse pyytäjää vai kohdetta enemmin? Hannahin tarinassa osa anteeksipyynnöistä, jotka tulivat matkan varrella esiin, olikin enemmän anteekspyyntäjän omantunnon tuskien helpottamista osin repimällä vanhoja haavoja auki uudelleen. 

Spielmanilla on kiva ja kevyt kirjoitusote. Kuuntelin samaan aikaan tämän kirjan lukemisen kanssa Sophie Kinsellan "Yllätä minut"-kirjaa, joka tuntui höttöisemmältä selkeästi kuin tämä vaikka molemmat samaa genreä vahvasti ovatkin. Näistä kahdesta kirjasta tämä ehdottomasti selvisi itselleni voittajana! 

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Anu Patrakka - Kuolet vain kahdesti


Anu Patrakka - Kuolet vain kahdesti
Myllylahti, 2018
kirjastolaina

Anu Patrakan Kuolet vain kahdesti on Portugalin Portoon sijoittuva dekkari, jossa päähenkilönä on portugalilainen rikosetsivä Ruis Santos. Rikosetsivä Santos on keski-ikäinen/nuorehko sinkkumies, jolla tuntuu olevan vähän vipinää joka suuntaan. Kirja on toinen osa Santosista kertovaa sarjaa. Kirjan alussa Porton arvokkaimmalta asuinalueelta löytyy yksinäinen nainen kotoaan murhattuna, josta tarina sitten lähteekin vauhdilla liikenteeseen. On vuosikymmenien takaisia salaisuuksia, yllättäviä sukulaisia, rahaa ja rakkautta. 

Lopussa oli pieni yllätys, mutta kirja oli ihanan mukaansa vetävä ja niin sanotusti perinteinen dekkari, jossa poliisi selvittää rikosta ja jossa ei pohjoismaiseen tyyliin mässäillä itse rikoksella. Tämä tuntui todella raikkaalta vaihtelulta, sellainen perinteinen välipaladekkari ehdottomasti! 

Huomasin kirjaa lukiessani, etten ole oikeastaan yhtään lukenut Portugaliin sijoittuvaa kirjallisuutta, sillä osa kulttuurista ja sanoista ja muusta tuntui itselle vieraalta. Ehkä se kertoo myös, että Patrakka on hyvin onnistunut luomaan sen portugalilaisen kulttuurin kirjaan. Takakansitekstin mukaan hän on itse asunut vuosia jo Portugalissa, joten sitä kautta varmasti saanut siihen hyvää perspektiiviä. Muistuttaa siinä mielessä Italian puolella olevaa Vera Valaa, jolla myös on paikallinen sankari mutta pienillä suomalaisvivahteilla tarinoissa. 

torstai 19. huhtikuuta 2018

Peter Swanson - Her every fear



Peter Swanson: Her every fear

William Morrow Company, 2017
kirjastolaina


Eräällä Booktube-kanavalla kehuttiin tätä kirjaa todella paljon. Uskalsin kirjaan tarttua, sillä olin useammassakin kohdassa todennut meillä olevan samantyylinen kirjamaku tubettajan kanssa. Kirja löytyikin kirjastolainana suhteellisen nopeasti, joten nappasin tämän lukupinon ohitse aika nopeasti. Valitettavasti kuitenkin tarina tuntui alkuun raahaavan todella pahasti, ja kirjan lukemiseen meni lähes kolme viikkoa. 

Kirja kertoo kahdesta serkuksesta, lontoolaisesta Katesta ja bostonilaisesta Corbinista. Sattumusten ja tapahtumien kautta he päätyvät vaihtamaan asuntojaan 6 kk ajaksi - Kate lentää Bostoniin ja Corbin Lontooseen. Ensimmäisenä iltana Bostonissa selviää, että Katen uusi naapuri on kuollut. Lisäksi Katella on taustallaan traumaattinen kokemus ex-miesystävänsä kanssa. Lisäksi toinen uusi naapuri, Alan, antaa ymmärtää, että Katen serkulla, Corbinilla olisi jotain tekemistä murhan kanssa. 

Alkuun käytiin päähenkilöiden taustoja läpi pitkään ja jaaritellen suorastaan. Lisäksi tuntui, että onko tässä nyt ehkä tarpeeksi kaikkea? Traumakokemus siellä täällä, stalkkereita joka puolella ja poliisitkin tuntui olevan eksyksissä. Sen liiallisuuden vuoksi tuntui, että asioita piti selittää todella perusteellisesti, ettei lukija vahingossakaan tipahda kyydistä. 

Lopun suuri yllätyskin jäi hieman vähemmän yllätykseksi, sillä tällä samalla sabluunalla on aika monta tarinaa jo tullut luetuksi. Viihdyttävä välipalakirja sinänsä, mutta toisaalta, kolme viikkoa tämän kanssa tuntui aika pitkältä ajalta. 

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Saara Turunen: Sivuhenkilö


Saara Turunen: Sivuhenkilö
Tammi, 2018
BookBeat

Viime viikkoina ei ole voinut välttyä lukemasta mediasta Saara Turusen toiseen kirjaan, Sivuhenkilöön, liittyvää uutisointia. Kirja on herättänyt keskustelua paljolti siitä, miten kirjailijat reagoivat kritiikkiin mutta myös siitä, mikä tiedostomaton ja tiedostettu valta on kriitikoilla - jopa kirjabloggaajilla. Itse olin ehtinyt aloittaa kirjan kuuntelun ennen mediakeskustelua, mutta kieltämättä keskustelu vaikutti lukukokemukseen loppua kohden. Jäin miettimään sitä, että miten paljon mediakeskustelulla onkaan merkitystä siihen, miten ehkä koemme itse lukijoina kirjan. Tai ainakin omalla kohdallani. 

Kirja kertoo siis kirjailijasta (jonka nimeä ei mainita, niinkuin kenenkään muun koko kirjassa - toisaalta, en koe, että tarvitseekaan!), joka esikoiskirjansa julkaisun jälkeen tuntuu putoavan vähän harmauteen, kun sitä seuranneet tapahtumat eivät olekaan ihan sitä, mitä hän on odottanut. Kirjailija odotti enemmän tunnetta, iloa, jakamisen iloa, onnea tapahtuvan kirjan julkaisun jälkeen, mutta oikeastaan elämä ei muutu mihinkään. Loppua kohden on pieniä ilon pilkahduksia, ihan kun pitkän talven jälkeen kun aurinko alkaa paistamaan. 

Monet ovat maininneet, että kirja kertoo paljon naisen paikasta kulttuuripiireissä. Itselle vahvempana kirjasta nousi tuo huumaava odotus, että "sitten kun saan tuon tehtyä niin taivas aukeaa ja enkelit laulaa ja ruusua ja shampanjaa elämä" ja todellisuus taas on aivan muuta. Ehkä se on se, kun itsekin luon itselleni paljon tavoitteita, "sitten kun"-ajatusleikillä, ja käytännössä ei se ulkomaailma muutu niistä omista tavoitteista. Kirjailija tuntui jopa jonkin verran masentuvan siitä, kuinka odotukset eivät kohdanneet todellisuutta. 

Pidin Turusen kerronnasta paljon, mutta loppu tuntui kuitenkin liian ruusunpunaiselta, vaikka kirja enemminkin autofiktiota oli (kirja seuraili paljon joitain tapahtumia, mitä Turusen omassa elämässä on tapahtunut esikoiskirjan julkaisun jälkeen). Suosittelen silti tarttumaan tähän, raikasta ja erilaista kerrontaa!

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Vuoden 2018 odotetuimpia

Lähde: Pxhere

Kulutin eräänä viikonloppuna useamman tunnin selatessa kustantamojen katalogeja - niin kevät 2018, kesä 2018 kuin jo ilmestyneitä syksynkin uutuuksia. Ja olihan siellä vaikka mitä! En tiedä, missä välissä ehdin lukemaan mitään, kun jo pelkästään tämän vuoden uutuuksista löytyi omalle TBR-listalle 75 kirjaa (pienellä karsinnalla), saatika kun lukulistalla on vielä vanhempiakin kirjoja ja niitä, joita ei Suomessa julkaista tänä vuonna. 

Ajattelin tähän postata jonkinlaisen top-listauksen niistä kirjoista, joita odotan eniten, vähän genreittäin jaoteltuna. Katsotaan sitten, saanko nämä käsiini miten nopeasti ja luettua! 

Top 3 Viihdekirjallisuus
* Gail Honeyman - Eleanorille kuuluu ihan hyvää (WSOY)
Tämän olen tosin ehtinyt jo lukeakin, mutta kyllä edelleen pomppaa silmiin tarjonnasta. Ehdottomasti yksi vuoden parhaita varmasti!

* Anneli Kanto - Ihan pähkinöinä (Karisto)
Anneli Kanton muuta kirjallista tuotantoa on tullut luettua, ja varsinkin lasten kirjat ovat perheemme suosikkeja, joten tämä uusi aluevaltaus viihteellisen kirjallisuuden pariin kiinnostaa todella paljon. 

* Veera Nieminen - Ei muisteta pahalla (Tammi)
Pidin muutama vuosi sitten ilmestyneestä Avioliittosimulaattorista todella paljon, joten kun Niemeltä tulossa uusi kirja, niin onhan siihen tartuttava ehdottomasti. 

Top 3 Young adult
* Laura Lähteenmäki - Yksi kevät (WSOY)
Kotimainen nuorille suunnattu kirja viidestä nuoresta, punaisesta, tytöstä vuoden 1918 keväällä Suomessa. Koko kirjan alkuodotus kuulostaa jo niin mielenkiintoiselta, että tähän on pakko tarttua. 

* Holly Bourne - .. ja onnellista uutta vuotta! (Gummerus)
Holly Bournen uusin osa Lottien, Evien ja Amberin tarinaan, joka alkoi "Oonko ihan normaali?"-kirjalla muutama vuosi sitten. Ihanan vahvaa ja rohkeaa kirjoittamista nuorille siitä, miten ollaan juuri sopivia sellaisena kuin ollaan. 

* Nelli Hietala - Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen? (Karisto)
Luin viime vuonna Hietalan tämän sarjan ensimmäisen kirjan, ja ihastuin aivan täysin siihen. Kakkososa on siis ehdottomasti luettava. Hauskaa kotimaista nuorten aikuisten kirjallisuutta, pienellä chick lit vivahteella.

Top 3 Lastenkirjallisuus
* Anneli Kanto - Virtaset huvipuistossa (Karisto)
Niin moneen kertaan olen kehunut Anneli Kannon Virtasten perheen kirjasarjaa ja aina yhtä ilahtuneena olen, kun huomaan uuden kirjan ilmestyvän. Tässä tapauksessa kyse on jo sarjan 10. kirja!

* Aino Havukainen ja Sami Toivonen - Tatu ja Patu, elämä ja teot (Otava)
Uusi Tatu ja Patu on joka kerta tapaus ja lasten ystäväpiirissä käydään uudet kirjat aina innolla läpi.

* Veera Salmi - Puluboi, Agentti NollaBullaNolla ja kamukiemurat (Otava)
Edellisestä Puluboista onkin jo vierähtänyt vähän, tai sitten se tuntuu siltä, kun samoja Puluboi-kirjoja meillä luetaan uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

Seuraavassa osassa tätä postaussarjaa esittelen omat suosikit tulevista dekkareista ja kotimaisista sekä ulkomaisista romaaneista. Hyvää viikonloppua!

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Piia Leino: Taivas


Piia Leino: Taivas
Kustantamo S&S, 2018
kirjastolaina

Piia Leinon Taivas kertoo tulevaisuuden Helsingistä. Helsinki vuonna 2058 on eristäytynyt ja syrjäytynyt. Ihmiset eivät kommunikoi keskenään, kerjäläiset ovat vallanneet kadut, valtio valvoo asukkaiden elämistä ja ihmiset syövät pitkälti erilaisia sirkkamuhennoksia ja muita hyönteisistä tehtyjä annoksia. Ainut ilo ihmisten arjessa on virtuaalitodellisuus Taivas, jonne on koodattu "vanhan ajan" paikkoja. Taivaassa ei saa kuitenkaan viettää aikaa niin paljoa kuin haluaa, vaan sinne tulee ostaa aikaa - tai työstä voi saada palkkansa Taivas-aikana. 

Kirjassa seurataan yliopistolla työskentelevää Akselia, joka pääsee salaiseen lääketutkimukseen mukaan. Akseli törmää samaan aikaan Taivaassa Iinaan, ja päätyy pyytämään Iinaa tapaamaan hänet todellisessa elämässä myös. Tämä on poikkeavaa, sillä ihmiset eivät näe toisiaan Taivaassa eikä oma-aloitteisesti muutenkaan halua poistua kodeistaan ja tavata muita. Ihmiset ovat niin flegmaattisia, että jo Akselin kävely Helsingin kaduilla on täysin poikkeavaa ympäristössään. 

Leino on onnistunut kuvaamaan todella karmean kuvan Helsingin tulevaisuudesta - Suomen tulevaisuudesta! Suomessa on käynyt sisällissota, jossa Helsinki on eristäytynyt erikseen ja jota ohjaavat "nahkakuulat" eli kansallismieliset. Muut on ajettu pois, aidan taakse. Vartijoita on kaduilla aseet kainaloissa, kapinoita on vuosien saatossa nujerrettu pois. Taivaassa Leino leikkii yhdellä mahdollisuudella, mitä Suomessa voi käydä, jos annamme valtaa tietyille ryhmille ja toimintatavoille. Toisaalta Taivas ei ole täysin lohduton, valoa loistaa tunnelin päässä. Kirkkaina lenkkareina kirpputorilla. 

Ehdotomasti iso suosikkini tämän vuoden kirjoista, saatika kotimaisista dystopioista!