Gummerus, 2016
"Louisa Clark ei ole enää ihan tavallinen tyttö. Hänen elämänsä muuttui, kun hän rakastui Will Traynoriin, menetti hänet ja särki sydämensä. Willin kuolemasta on kulunut puolitoista vuotta, ja Louisa tuntee epäonnistuneensa lupauksessaan aloittaa oma elämä ja elää sitä täysillä. Hän on töissä lentokentällä ja katsoo vierestä, kun muut matkustavat jonnekin pois. Kun Louisa joutuu onnettomuuteen ja palaa kotikyläänsä toipumaan, tuntuu kuin mikään ei olisi muuttunut.
Parannuttuaan Louisa liittyy omaisten sururyhmään, tapaa uusia ihmisiä ja saa jonkinlaisen otteen elämästään. Yllättäen henkilö Willin menneisyydestä saapuu Louisan oven taakse ja muuttaa jälleen aivan kaiken."
Aikalailla tasan vuosi sitten luin Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää. En ole näköjään blogannut kirjasta laisinkaan, mutta se oli harvoja viime vuonna viiden tähden arvoiseksi pitämiäni kirjoja. Koskettava, miettimään laittava, jotain muuta. Kevyttä mutta silti raskasta ja tunteisiin vetoavaa.
Niinpä hypin riemusta, kun bongasin kirjaston Bestseller-hyllystä tuolle kirjalle tänä vuonna ilmestyneen jatko-osan, Jos olisit tässä. En tiennyt lainkaan mitä odottaa, miten ihmeessä Louisan elämä voi jatkua siten, että se jatkuisi mielenkiintoisesti mutta ei älyttömästi. Ja miten siitä saisi vielä noin paksun kirjan (450 sivua!)
Mutta kyllähän siitä sai. Ahmin kirjan kahdessa päivässä ja se ei kyllä kakkoseksi jäänyt ensimmäiselle osalle. Kirjaa markkinoidaan itsenäisenä jatko-osana, mutta enemmän siitä ehdottomasti saa kun on lukenut myös ensimmäisen osan. Yhtä koskettava kirja ei ollut kuin ensimmäinen, mutta hyvällä tavalla silti liikuttava. Lempihahmokseni nousi aika yllättäen Willin äiti, rouva Traynor, joka oli selkeästi kasvanut eniten ensimmäiseen osaan nähden.
Oikein ihana kirja siis, mutta ehkä kolmatta osaa ei tähän ainakaan tarvita enää.
Arvostelu: ★★★★★
Itsehän en vielä ole ollenkaan lukenut Jojo Moyesia vaikka tarkoitus on ollut jo pitkään. Aika varma kuitenkin olen, että jossain vaiheessa johonkin hänen kirjaansa tartun, niin pidettyjä ne kyllä ovat. :)
VastaaPoistaHienoa, etä toinen osa oli yhtä hyvä lukukokemus kuin ensimmäinenkin - usein niin ei ole.
Tiia
Suosittelen! Kirjojen suomenkieliset nimet ovat vähän hassuja, mutta kirjat ovat silti mielestäni laadukasta 'hömppää' olematta silti aivan täysin hömppää. Itse tykkäsin toisesta kirjasta tosiaan lähes yhtä paljon kuin ensimmöisestäkin, mutta toisaalta odotukset olivat ehkä erilaiset :)
Poista