Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä
Tammi, 2015
"Hilpeänhauska kertomus siitä, mitä tapahtuu kun introvertti sinkkunainen joutuu kosketuksiin reaalimaailman kanssa.
Lotta on lukutoukka, joka on luonut elämälleen täydelliset puitteet: hän asuu yksin, työskentelee kirjastossa ja rauhallisen arjen keskeyttävät vain siskon satunnaiset yllätysvierailut.
Kaikki muuttuu, kun Lotta murtaa jalkansa ja yläkerran mummo unohtaa hanan valumaan. Lotta löytää itsensä makaamasta jalka kipsissä sisarensa sohvalta. Oleskelu eloisan pariskunnan nurkissa tuntuu itsenäisyyteensä tottuneesta Lotasta ensi alkuun ylivoimaiselta, mutta hiljalleen hän oivaltaa, että myös oikeilla ihmisillä - ei vain romaanihenkilöillä - voi olla toisilleen jotain tarjottavaa. Edessä on kuitenkin uusi ongelma: valitako kirjaviisas Jiri vai Olle, jonka seurassa epämukavuusalueelle joutuminen on enemmän kuin todennäköistä."
Niinkuin olen aiemminkin kertonut, on Veera Vaahtera (eli Pauliina Vanhatalo) yksi lempikirjailijoistani. Vaahteran chicklitit ovat omia suosikkejani kotimaiselta kentältä, ja olenkin viimeisen kahden vuoden aikana ahminut kaikki hänen kirjansa, kun aiemmin en ollut näihin törmännyt. Uusin kirja, Kevyesti kipsissä, on yhtä varmasti nautinto lukea kuin aiemmatkin ovat olleet.
Lotta on jotain, mitä itse kuvittelisin olevani jossain rinnakkaistodellisuudessa. Lotalla on työpaikka kirjastossa vahtimestarina, koska siellä saa lukea rauhassa! Lotta on myös introvertti, ja epäonnisten tapahtumien jälkeen joutuu introvertti aikamoiselle koetukselle muuttaessaan sisarensa luokse samaan aikaan kun kollega ja toisaalta sisaren puolison järjestämä sokkodeitti alkavat piirittämään Lottaa.
Vaahteran kuvaukset kirjaston hyllykäytävistä, kirjaselkien lukemisesta ja sitä kautta mieleen muistuvista tarinoista olivat ihanaa luettavaa - niin minäkin teen kirjastossa usein! Katselen jo luettuja kirjoja ja mietin, mitäköhän henkilöhahmoille kuuluu. Rakastan Vaahteran kevyttä ja kepeää kieltä, joka on kuitenkin nasevaa ja fiksua. Päähahmot eivät ole aivottomia jetset-ihmisiä, vaan jalat maassa olevia. Jatkossakin suosittelen siis Vaahteroita!
Arvostelu: ★★★★★
Minä löysin itsestäni paljon samaa kuin Lotasta, mikä ihana tyyppi hän onkaan! Tosin en ikinä voisi pinota kirjoja jotka "on pakko lukea loppuun", sillä ei, huonoa kirjaa en vaan lue. :D
VastaaPoistaKyllä, Lotassa oli paljon itseänikin ja jos en elisi tätä elämää, olisin paljon Lottamaisempi :D
PoistaMinä en pysty jättämään kesken huonojakaan kirjoja, joten tuokin Lotan ominaisuus kuulosti ja tuntui tutulta.