Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin
Otava, 2016
"Metsästä löytyy kuolleena kuusivuotias tyttö puettuna nukenvaatteisiin ja kaulassaan lappu: ”Minä matkustan yksin.” Dekkarisensaatio Norjasta on kohonnut kansainväliseksi bestselleriksi.
Hyytävää tapausta alkaa tutkia elämää nähnyt vanhan liiton poliisi Holger Munch. Hän saa työparikseen nuoren Mia Krügerin, joka on huippulahjakas mutta jota riivaa menneisyyden henkilökohtainen tragedia.
Pian löytyy toinenkin kuollut tyttö. Tutkimus muuttuu karmivaksi, kun Munch saa murhaajalta viestin: hänen oma lapsenlapsensa tulisi olemaan viides uhri."
Nappasin tämän dekkarin kirjaston bestseller-hyllystä. Pohjoismaiset hyytävät dekkarit ovat viime vuosina olleet todella pinnalla ja uusia "huippukirjoja" tuntuu tulevan Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta jatkuvalla tahdilla. Miten noista maista tuleekin niin karmivaa ja synkkää dekkaria?
Minä matkustan yksin oli siinä rajalla, nautinko kirjasta vai en. Omien lasten saamisen jälkeen lapsiin kohdistuvat väkivaltaisuudet ovat ahdistaneet aika paljonkin (esim. ennen minulla ei ollut mitään ongelmaa katsoa Criminal Minds-sarjaa tv:stä, mutta nykyään se ahdistaa), ja tässä kirjassa oli sitten lapsia, joille käy huonosti.
Mia Krügeria hehkutettiin mielestäni pitkin kirjaa liikaa, samoin Holger Munch oli taas ihan liian höppänä vakavasti otettavaksi poliisiksi, jonka tarkoitus oli johtaa tutkintaa. Molemmissa ärsytti selkeästi liioitellut ominaisuudet, joiden oli kai tarkoitus samalla kertoa, miten erikoisia, taitavia ja kaiken antaaksisaavia poliisihahmoja he ovat.
Samoin eräs sivujuonista jäi itselleni todella tyhjäksi. Sillä oli kai tarkoitus hämätä lukijaa, mutta enemmin se vaan jäi ärsyttämään ja todella auki. Onkohan kirjalle tulossa jo jatkoa? Minun kirjani tämä ei kuitenkaan lopulta ollut, mutta moni muu on tästä kyllä tykännyt.
Arvostelu: ★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti