Eppu Nuotio & Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella

Eppu Nuotio & Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella
Bazar Kustannus, 2016

"Taulu, joka merkitsee enemmän kuin elämä. Mysteeri, jonka ylle menneisyys on jo heittänyt verhonsa. Nainen, jonka kohtalo jäi arvoitukseksi.

Berliinissä asuva dokumenttiohjaaja Salome Virta ottaa yhteyttä suomalaiseen taidekeräilijään, jonka arvelee omistavan Albert Edelfeltin taulun Nainen parvekkeella. Nuoren dokumentaristin ja iäkkään taiteenrakastajan välille kehkeytyy vilkas kirjeenvaihto, sillä molemmilla on hyvin henkilökohtainen side tauluun. Dokumenttiprojektia edistääkseen Salome Virta matkustaa Pariisiin mutta saakin huomata, että ranskalaiseen Edelfelt-tutkijaan ja taulun taustoihin liittyy lukemattomia arvoituksia. Pian alkaa tapahtua outoja, vaarallisia asioita.

Pariisi keväällä 1884. Kaupungissa asuva kuuluisa suomalaismaalari Albert Edelfelt työstää maalausta, mutta hänen ajatuksensa ovat muualla, sillä äiti ja muu perhe ovat painostaneet häntä luopumaan elämänkumppanistaan ja mallistaan Virginiestä.

Nainen parvekkeella on henkeäsalpaava rikosromaani, joka yhdistelee kohtalon oikkuja ja ikävöi saavuttamatonta. Se pyrkii pääsemään menneisyyden salaverhon taakse, Pariisiin, kaupunkiin jonka valo paljastaa ja kätkee. Kuuluisa taulu saa pauloihinsa monet ihmiset, ja osalle heistä taulu saattaa olla elämää tärkeämpi. "

Tätä kirjaa aloittaessa en oikein tiennyt mitä odottaa: tylsää ja pitkästyttävää taidepläjäystä vai dekkaria vai jotain siltä väliltä. Niinkuin aiemmin totesin, olen Nuotion kirjoja vähän koettanut lukea mutta esimerkiksi edellinen häneltä lukemani teos Mutta minä rakastan sinua ei aivan vakuuttanut mukaansa tempaavudellaan. 

Onneksi annoin Nuotiolle (ja tässä tapauksessa Soiniselle myös) mahdollisuuden! Sillä Nainen parvekkeella oli yksi kesän parhaista kirjoista, mitä luin. Sen lisäksi, että kirjassa on aivan uskomattoman kaunis kansi (pääosin syy, miksi kirjan lainasin), oli kirja todella upea. Kirja koostui kirjeiden avulla eteenpäin kerrotusta tarinasta dokumenttiohjaaja Salomesta ja hänen tavoitteestaan tehdä dokumenttielokuva Edelfeltin maalauksesta Nainen parvekkeella. Kirjeet kulkevat suomalaisen taidekeräilijän ja Salome Virran välillä, ja kertovat molempien etenemisestä teoksen ja dokumentin suhteen. Kirjeiden välissä tulee takaumia 1800-luvulle itse taulun taustoihin. 

Loppua kohden meno kiihtyy ja loppuratkaisu oli itselle todella iso yllätys! Kirja oli todella mukaansa vetävä ja oikeastaan kiehtovakin - en ole aiemmin ihmeemmin välittänyt maalaustaiteesta, mutta tämän jälkeen googlettelin pitkään Edelfeltiä ja päätin jopa käydä Ateneumissa. Se reissu tosin on vielä toteuttamatta, mutta ei kadonneen mielenkiinnon vuoksi vaan vähissä olevan ajanvuoksi. Jos sen ottaisi tässä syksyllä tavoitteeksi kuitenkin?

Arvostelu: ★★★★