Gustave Flaubert: Rouva Bovary

Gustave Flaubert: Rouva Bovary

WSOY, 2005

Flaubertin klassikkokirja Rouva Bovary kertoo tohtori Bovarysta ja hänen toisesta vaimostaan, Emma Bovarysta. Avioliiton solmimisen jälkeen maalaislääkärin vaimo pettyy arjen tylsyyteen ja alkaa haikailemaan seikkailuja ja intohimoa elämäänsä. Hän päättää hankkia useammankin rakastajan miehensä tietämättä. Lopulta kuitenkin todellisuus tavoittaa myös Emma Bovaryn ja loppu onkin traaginen. 

Päätin lukea Flaubertin Rouva Bovaryn Yöpöydän kirjat-blogin Klassikkohaasteeseen (osa 4). Selailin pitkään erilaisia klassikkolistoja ja jostain syystä tämä teos nousi sieltä houkuttelevana. Tämä oli myös yhdellä koulun kurssilla valinnaisena kirjana luettavana, joten päädyin lyömään kaksi kärpästä yhdellä iskulla. 

Flaubert kirjoittaa sujuvasti, realistisesti ja tarina etenee nopeasti. Hän ei ota lainkaan kantaa Emman valintoihin vaan lukija saa itse päättää, mitä mieltä on Emman valinnoista. Kirjassa on jopa humoristista otetta paikoitellen ja klassikoksi kirja oli yllättävän kevyt lukea - luin sen muutamassa päivässä. Hieman kuitenkin jäin miettimään, mitä Flaubert aikanaan on kirjallaan halunnut sanoa. Naiset ovat huithapeleita ja haaveilevat turhaan? Kirjallisuus on pahasta (yhtenä syynä Emman tyytymättömyyteen oloonsa hänen anoppinsa ehdottaa kirjallisuutta!)? Ihmisen pitää olla tyytyväinen siihen mitä on? 

Klassikoita jos haluaa lukea, niin tämä kyllä on todella kevyttä mutta mukaansa tempaavaa luettavaa. Loppu yllätti itseni jopa hieman, mutta toisaalta sopi tähän realismin ja valistuksen ajan teokseen kuin nenä päähän. 

Arvostelu: ★★★

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa
Atena, 2016

"Yhden lapsen kansa kertoo Kiinan yhteiskuntaa monin tavoin muokanneesta laista, jonka mukaan perheet saivat vuosina 1979-2015 hankkia tietyin liennytyksin vain yhden lapsen. Politiikan seuraukset ovat raskaat, vaikka ne tehtiinkin ilmeisen hyvin aikein. Tätä nykyä Kiinassa on paljon yksinäisiä ja hemmoteltuja lapsia, mutta myös suurin odotuksin stressattuja ainokaisia. Kiinalaiset naiset tuntevat pakkoabortit, sterilisaation ja salasynnytykset. Toimittaja Mari Manninen asuu Kiinassa ja kokoaa kirjassaan kymmenen kiinalaisperheen tarinat yhteen."

Tästä kirjasta onkin nyt hyvä "jälkikäteen" blogata, kun se on juuri voittanut myös Blogistanian Tieto-palkinnon kuluneena viikonloppuna. Itse sain luettua kirjan loppuun kuluneella viikolla, mutta en ehtinyt bloggaamaan ajoissa, jotta olisin voinut äänestää kirjaa - sillä sen olisin tehnyt! 

Yksi tämän vuoden haaveista itsellä on lukea enemmän tietokirjoja. Ei niinkään noita oppikirjoja, joita koulua varten pääsee lukemaan, mutta muita tietokirjoja. Se on yksi kirjallisuuden laji, jolle en ole paljoakaan antanut tilaa omissa lukutottumuksissa ja viime aikoina se on alkanut kiinnostamaan yhä enemmän ja enemmän. Ehkä se on jonkinlaista murrosta omassa ajatusmaailmassa. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän haluaa yrittää ymmärtää muita ja faktatietojen kautta ehkä selventää, mikä on totta ja mikä ei. Ehkä se on vaan jokin vaihe muuten vaan. Mutta tälle vuodelle tein siitä itselleni tavoitteen. 

Ensimmäiseksi tietokirjaksi valikoitui paljon kehuttu ja Tieto-Finlandian viime vuonna voittanut Mari Mannisen Yhden lapsen kansa. Kirja kertoo Kiinan yhden lapsen politiikasta ja sen vaikutuksista. Jossain takaraivossa tuo politiikka on itseä aina ihmetyttänyt ja kummastuttanut, vaikka sen ehkä onkin ymmärtänyt. Niinpä kirjan aihepiiri oli myös kiinnostava. Manninen on taustoiltaan toimittaja, joka näkyy mielestäni todella selkeästi kirjassa. Kirja on jäsennelty järkevästi erilaisiin "tarinoihin", joiden seassa on käyty läpi politiikan faktapuolia. Kirjaa lukiessa tuli olo, että luki niin sanottua artikkelikokoelmaa aiheesta. Artikkelit olivat vain todella hyvin kerätty kasaan ja taustoitettu. 

Vaikka aihepiiri oli todella rankka ja koskettava, niin Manninen onnistui kirjoittamaan sen siten, ettei se tuntunut liian kliiniseltä tai ahdistavalta. Mieleen jäi erityisesti ne tarinat, joissa oli viimeisiillään raskaana olevia naisia pakkoabortoitu ties mitä lupauksia vastaan, jotka eivät koskaan toteutuneet. Itku tuli usean tarinan kohdalla, ja varsinkin kun tietää, että tässä kirjassa esiteltiin vain 10 tarinaa. Kiinassa miljoonia vastaavia tarinoita tuolta yhden lapsen politiikan ajalta. Kyllä, suosittelen lukemaan läpi. 

Arvostelu: ★★★★★

Vuoden 2016 Blogistanian parhaat - ääneni

Tänään on kirjabloggaajien aika äänestää viime vuoden parhaat kirjat perinteisessä Blogistanian äänestyksessä. Ensimmäistä kertaa rohkenen itse mukaan myös äänestämään, joten tässä ääneni!

Finlandia
1. Minna Rytisalo: Lempi 3p.
2. Laura Lähteenmäki: Korkea aika 2p.
3. Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi 1p.

Globalia
1. Jojo Moyes: Jos olisit tässä 3p.

Kuopus
1. Anneli Kanto: Perttu Virtanen ja varkaus 3p.


Ääniä antaessa huomasin, että olen aika vähän lukenut ns. uusia kirjoja - äänestystä varten kun pitää olla vuonna 2016 julkaistu kirja ja siitä vielä olla blogannut itse. Niinpä tällä kertaa oma panokseni jää hieman pienemmäksi, mutta jokainen ääni on tärkeä!

Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma

Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma

Otava, 2016 (e-kirja)

"Mitä tapahtui Berliinissä yli 20 vuotta sitten? 

Väkevä romaani äidistä joka on tehnyt peruuttamattoman virheen, isästä joka ei löydä tietä ulos surustaan ja tyttärestä jolle muistaminen on liian kipeää.Teatterikorkeakoulusta valmistunut Aurelia on saman ikäinen kuin vapaa Eurooppa: hän on syntynyt Berliinin muurin murtumisen päivänä. Nyt Aurelia on läpimurtonsa kynnyksellä, kun kulttiohjaaja on kutsunut hänet näytelmänsä päärooliin.

Samaan aikaan Aurelian isä makaa sairaalassa puhumattomana. Äidin toistuviin soittoihin Aurelia ei suostu vastaamaan. Mitä isä ehti kertoa ennen sairauskohtaustaan? Ja kuka kulkee Aurelian kannoilla ja tietää kaikesta enemmän kuin hän itse?"

Olen viihtynyt Pulkkisen romaanien parissa keskimääräisesti hyvin. Totta oli upea, samoin esikoisteos Raja. Vieras jäi itselle hieman etäiseksi, vaikka olisin halunnut kirjasta kovin tykätä. Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän taas oli omassa genressään oikein oiva. Tälle uusimmalle teokselle ei itsellä ollut suuria odotuksia. Kirjan takakansi tosin houkutteli kovin! Berliini on itselle yksi tärkeimmistä kaupungeista, ja nautin siitä kertovien kirjojen lukemisesta useimmiten. 

Alku kuitenkin tuntui tökkivältä. Ehkä itse teatterimaailma ei kuitenkaan ole tällaiselle insinöörimielelle helposti lähestyttävä, kaikki nuo eläytymiset ja näyttelemisen erilaiset tekniikat. Lisäksi Aurelia tuntui lapselliselta, epäaidolta. Ärsytti ehkä jopa lukea kirjaa, kun tuntui, ettei sillä olekaan itselle mitään annettavaa. Onneksi Aurelian äidin kertomat osuudet kirjasta kuljettivat tarinaa paremmin eteenpäin, samoin teatteriohjaajan muistot. Niitä oikeastaan odotti ja niiden voimin päätin vaan tahkoa kirjaa eteenpäin. Onneksi jatkoin!

Jossain puolessa välissä kirjaa aloin kuitenkin pikkuhiljaa syttyä myös Aurelialle ja sille kokonaisuudelle, jota kirjalla oli tarjottavana. Loppua kohden kirja paranikin huimaa vauhtia ja taisin viimeisen kolmanneksen ahmia lähes kerrallaan. Pulkkinen osasi todella salakavalasti koukuttaa lukijansa hitaasti mutta varmasti tarinan verkkoon. Kirjan loputtua ihmettelin, olinko tosiaan miettinyt kirjan kesken jättämistä. Ja aloin samalla selaamaan matkoja Berliiniin.. 

Arvostelu: ★★★★

sisältää affiliate-linkkejä

Annamari Marttinen: Törmäys

Annamari Marttinen: Törmäys

Tammi, 2016

"Yksi sekunti voi muuttaa koko elämän.

Rakastettunsa luo kiireellä ajava Aamu vilkuilee ratissa kännykkäänsä eikä huomaa Miroa ja Nadjaa, jotka lähestyvät pyörällä risteystä. Onnettomuus on kuin pommi, jonka sirpaleet tekevät tuhoa kaikkialla minne lentävät.

Vanhat asetelmat rikkoutuvat ja etsivät uutta järjestystä. Ihmissuhteet määrittyvät uudelleen. Mitä tapahtuu Nadjan vanhempien suhteelle, sen säröille, jotka olivat olemassa jo ennen traagisia tapahtumia? Mistä pahoin loukkaantunut Miro löytää syyn jatkaa elämää? Miten Aamu selviää musertavasta syyllisyydestä? Entä mitä tapahtuu ohikulkijalle, joka on sattumalta osunut onnettomuuspaikalle? "

Annamari Marttinen Törmäys on kirja, joka mielestäni jäänyt aivan liian vähälle huomiolle kirjablogeissa. Luin itse kirjan nyt tammikuun alussa, sillä aiheena se kiinnosti itseä ja muutaman hyvän arvion olin siitä lukenut. 

Törmäys alkaa erään päivän aamusta, seuraten muutamia henkilöitä ja heidän elämäänsä. Neljän jälkeen iltapäivällä tapahtuu törmäys, ja kaikki hajoaa. Tarina seuraa erittäin intensiivisesti näitä törmäyksessä jollain tavalla osallisena olevia henkilöitä aina eräisiin hautajaisiin asti. Marttinen on osannut loistavasti kuroa tarinan kasaan. Pidin todella paljon siitä, miten eri tyyppiset eri hahmot olivat ja kertoja muuttui hahmon mukaan. 

Hieman ihmettelin kyllä sitä, että minkäänlaista kriisiapua ei annettu oikeastaan kenellekään kirjassa. Muuten kirja olisikin ollut oikein todentuntuinen ja mahdollinen, mutta haluan kuvitella, että Suomessa saisi kriisiapua, jos kohtaisi kirjan henkilöitä kohtaava tilanne. Kirja sai kyllä tunteet pintaan ja miettimään muunmuuassa omaa ajokäyttäytymistä ratissa!

★★★★

Salla Simukka: Lumikki-trilogia

Salla Simukka: Punainen kuin veri, Valkea kuin lumi ja Musta kuin Eebenpuu
Tammi, 2013-2014 (kuunneltu äänikirjoina)

"Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään. 
Trilleri joka pitää otteessaan kuin hyytävin pakkanen.

Punainen kuin veri aloittaa Lumikki Anderssonista kertovan jännitystrilogian, jonka muut osat ovat Valkea kuin lumi ja Musta kuin eebenpuu."

Salla Simukan Lumikki-trilogia on kirjasarja, jonka lukemista olin arponut jo pitkään. Viime kesänä sitten viimein sain aloitettua kirjojen läpikäymisen (kiitos BookBeatin sovellus, jossa äänikirjana nämä!) ja viimeinen kirja tuli nyt tammikuun alkupuolella kuunneltua loppuun. Kirjasarja on nuorille suunnattu jännitystrilogia, jonka päähenkilönä on lukioikäinen Lumikki Andersson-niminen tyttö. Lumikki ajautuu tilanteista toisiin niin kotonaan Tampereella kuin Prahassa kesälomareissullaan.

Pidin todella paljon ensimmäisestä kirjasta. Lumikki, Lumikin tausta ja tarina veivät mukanaan. Tarinassa raotettiin vähän Lumikin historiaa, mutta ei paljastettu mitenkään kaikkea. Toisessa osassa seikkailtiin Prahassa (joka oli muuten todella kauniisti kuvattu, melkein aloin selaamaan itsekin matkoja sinne!) mutta jonkinverran tuntui, että tarinassa alkoi olla toistoa. Ei juonenkäänteissä, ne oli edelleen todella toimivia mutta sellaista täytetekstiä, jossa toistettiin samoja asioita useaan otteeseen Lumikin historiaan viitaten.

Kolmannen kirjan aloitin kuitenkin, sillä halusin tietää Lumikin tarinan! Simukka sen verran houkuttelevasti oli sen kirjoittanut, että aikamoisia koukkuja kirjojen väliin jäi. Jätin kuitenkin alkusyksystä kolmannen kirjan kesken, sillä se tuntui todella köykäiseltä ja paikallaan junnaavalta verrattuna edellisiin. En osaa kuitenkaan täysin "jättää kesken" joten tammikuun alussa kuuntelin kirjan loppuun. Juoni parani, mutta jotenkin tämä kirjoista tuntui eniten keskeneräiseltä, puolitiehen jääneeltä. Tarinasta kun olisi saanut vaikka mitä irti! Avaimesta ja sen tarinasta, vanhempien suhteesta, Lumikin historiasta. Myös lukiolaisten tekemä näytelmä kuulosti siltä, että olisin sitä halunnut enemmän avattavaksi ja mukaan tarinaan - nyt se tuntui jäävänä vähän varjoon ja Lumikin omat, yhtä kehää kiertävät ajatukset veivät hieman liikaa tilaa tarinalta.

Nämä ovat kuitenkin nuorille suunnattuja ja varmasti teini-ikäiset voivat näistä nauttia eri tavalla, kun paljon muuta lukenut yli kolmekymppinen nainen. Suosittelen silti tutustumaan kirjoihin, ihan jo vaikka sen takia, että kirjoista on tehty Hollywoodiin leffasopimus!

Arvostelu: ★★★

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista
Gummerrus, 2016

"Arkkitehti haistaa laudankappaletta, haistaa syvään, sillä siitä alkaa hänen kuvitelmansa purkaminen.

Syksy 1816. Helsingin uudelleenrakennuskomitea on valinnut saksalaisen Johan Carl Ludvig Engelin arkkitehdikseen, ja hän on muuttanut perheineen kaupunkiin, joka on ”harvaan asuttu ulkosaariston kallioniemi, itämeren löytämätön helmi, enimmäkseen vaikeakulkuista vuorta”. 

Vain kuusi vuotta, sanon Charlottelle. Onko arkkitehtia, joka kieltäytyisi kokonaisen kaupungin rakentamisesta, vaikka se nousisikin näin pimeään, kylmään ja syrjäiseen paikkaan?"

Pääsin näin tammikuun alussa tämän viime vuoden Finlandia-voittajan pariin. Ja se tuntuikin hyvältä ajankohdalta. Engelin Helsinki on kylmä, viimainen, pakkanen, tuulinen sekä luminen. Sellainen tuo sää on nyt muutaman päivän täällä pääkaupunkiseudulla ollutkin, joten Engelin ajatuksiin pystyi todella hyvin uppoutumaan. Tunsin suorastaan viiman nenässäni, palelevat posket, lumituiskun takin alla kirjaa lukiessani.

Viime vuonna olin vielä sitä mieltä, että tämä kirja ei välttämättä ole minun palani kakkua. Oikeastaan kaikki sen osa-alueet olivat itselleni vähän noh, luotaantyöntäviä. Päiväkirjamaisuus, 1800-luku, historiaan perustuva, ajatusten virtaa, runollista tekstiä. Kuvittelen tuntevani oman kirjamakuni ja olin ehdottomasti sitä mieltä, että tämä ei siihen kuulu. Miten väärässä olin!

Kirja imaisi minut mukaansa samantien. En malttanut laskea sitä (eli iPadiani, luin e-kirjana taas) käsistäni lainkaan. Ajattelin koko ajan, että "vielä yksi merkintä.." Engelin yöpäiväkirjan merkinnät olivat lyhyitä ja huomaamatta niitä tuli luettua koko ajan ajatuksella, yksi vielä. Rakastin Helsingin rakentamisen pohdintaa! Olen itse taustaltani rakennusinsinööri, ja vaikka talonrakennus ei ole se minun oma alani, uppouduin Engelin suunnittelun maailmaan. Jouduin googlettamaan pitkin kirjaa niitä rakennuksia, joiden suunnittelusta hän puhui ja ihastelin tuota kauneutta. Rakastan vanhoja rakennuksia!

Kirja oli mielestäni nopealukuinen, vaikka sitä jäi matkalla hieman makustelemaan. Sivumäärältään se on vain vähän yli 200 sivua. Pidin myös paljon Engelin siviilielämän pohdinnoista, mutta kyllä itselleni suuremmaksi suosikiksi nousi hänen uransa kaupunginarkkitehtina ja intendentinkonttorin johtajana.

Arvostelu: ★★★★★

Helmet-lukuhaaste 2017

Joku on saattanut bongata jo blogin yläreunasta linkin Helmet-lukuhaaste 2017-välilehdelle. Päätin tänä vuonna lähteä mukaan haasteeseen, sillä viime vuonna jo sain suoritettua haastetta pitkälti yli puolen välin. Nyt yritän saada haasteen voitettua kokonaan, sillä teemat ovat paljon itselle läheisempiä kuin viime vuoden!

Helmet-lukuhaaste kokoaa siis 50 kohdan listan, joista jokaiseen pitäisi lukea kirja (ilmeisesti epävirallisissa säännöissä voi myös yhdellä kirjalla kuitata useammankin kohdan). Tänä vuonna listan eri kohtien rajat ovat aika häilyviä, joka omallaan voi innostaa lukemaankin enemmän. Ainakin itse hyppään nyt tähän kelkkaan mukaan! :)

Useat kirjastot ovat ottaneet tästä haasteesta kanssa kopin ja Helmet-lukuhaaste-facebookryhmässä onkin näkynyt, kuinka kirjastoissa on kaiveltu eri kohtiin sopivia teoksia esille asiakkaiden inspiroimiseksi. Miten hieno ajatus!

Helmet-lukuhaaste 2017
1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
3. Suomalainen klassikkokirja
4. Kirja lisää hyvinvointiasi
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
6. Kirjassa on monta kertojaa
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
8. Suomen historiasta kertova kirja
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
13. Kirja "kertoo sinusta"
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
19. Yhdenpäivänromaani
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
21. Sankaritarina
22. Kuvitettu kirja
23. Käännöskirja
24. Kirjassa selvitetään rikos
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
26. Sukutarina
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
30. Kirjan nimessä on tunne
31. Fantasiakirja
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta
33. Kirja kertoo Intiasta
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
35. Kirjan nimessä on erisnimi
36. Elämäkerta tai muistelmateos
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
38. Kirjassa mennään naimisiin
39. Ikääntymisestä kertova kirja
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
41. Kirjan kannessa on eläin
42. Esikoisteos
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
49. Vuoden 2017 uutuuskirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään

Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään
Atena, 2016

"Talvi on pitkä ja pimeä, ylivoimainen. Tänä talvena kylmä on Kertulle liikaa. Hän varustautuu synkkään vuodenaikaan unikkovihkolla, johon suunnittelee salaa itsemurhapäiväänsä. Sitten kun perhe ei ole kotona. Sitten kun on sopiva päivä.Kerttu on pärjääjä. Hänellä on mies, kaksi lasta, opettajan työ ja unelmiensa talo, mutta. Sitten on se mutta. Mikä alkoi viirata elämän vinoon, mikä saa ympyröimään päivämääriä kolmesta kalenterista, mitä tapahtui kun hän oli pieni, mitä tapahtui viime syksynä?

Psykologisesti rikkaasta aineistosta ammentava Katri Rauanjoki tarttuu romaanissaan nykyelämän armottomiin vaatimuksiin, työelämän seksuaaliseen häirintään, parisuhde- ja perheongelmiin sekä riittämättömyyden tuntoihin. "

Jotkut kirjat ovat sellaisia, että ne osuvat todella lähelle. Niitä ei uskalla sen takia lukea loppuun välttämättä, tai ainakin himmailee lukemisen kanssa. Pelkää, että lukee oman tarinansa kirjan sivuilta, ja mitä jos loppu ei miellytäkään?

Aloitin Katri Rauanjoen Jonain keväänä herään-kirjaa viime kesänä jo, aika pian sen jälkeen kun olin lukenut Pauliina Vanhatalon samaa aihepiiriä käsittelevän Keskivaikean vuoden. Vanhatalon kirja oli huikea, koskettava, ihana. Mutta Rauanjoki pääsi nopeasti yhden tuuman pintaa syvemmälle ja pelästyin. Jätin kirjan kesken 50 sivun jälkeen ja nyt vasta joululomalla, kun omat työelämän demonini alkavat jäädä taustalle, uskalsin lukea kirjan loppuun.

Onneksi luin. Keskivaikeaan masennukseen, johon saa apua kunnolla, soveltuu ehkä sama ajatus kuin pikkulapsiarkeen: tunnit ovat pitkiä, mutta kuukaudet lyhyitä. Uusi kevät, syksy, kesä tulee aina. Luin Helsingin Sanomista kirjasta kertovan artikkelin, ja nyökkäilin vain menemään Rauanjoen ajatuksille.  Menemättä liian syvälle omaan elämään voin vain todeta, että tämän kirjan lukeminen auttoi itseä myös hahmottamaan omia ajatuksia, vaikka pientä miinusta voisin antaa siitä, että turhaan oli alun eräs tapahtuma kirjaan ängetty lisäksi. Ilman sitäkin olisi teos ollut oikein upea!

Arvostelu: ★★★★★

Joulukuun luetut

Miten se tuntuu joka vuosi, että marraskuu jatkuu ja jatkuu, mutta joulukuu taas menee ohi sellaista vauhtia, että heikompia heikottaa? Sillä niin joulukuukin meni jo ohi, ja ollaan jo reippaasti tammikuun puolella, kun ehdin ajatella edes, mitä tuli luettua. 

Ainakin sain yhtä kurssia lukuunottamatta koulun kurssit suoritettua. Olen tästä oikeastaan erityisen ylpeä, opinnot kun olen suorittanut tässä työn ohella ja silti kasaan tuli 25 opintopistettä (viimeiset 5 op tulee tässä tammikuussa, kunhan palautan ennen 15. päivä luentopäiväkirjan). Olen viihtynyt todella hyvin kirjallisuuden ja suomen kielen opintojen parissa, vaikka ne ovatkin todella kaukana omasta ammatistani tällä hetkellä. Sen takia ehkä niiden parissa viihdyn - pako siitä puurtavasta arjesta? 

Kirjoja ehdin lukea yllättävän vähän, mutta taisin tahkota kyllä tuon Jalosen Kirkkauden kanssa niin pitkään, että se vei vaan aikaa. 

Riikka Jalonen: Kirkkaus

Shari Lapena: Hyvä naapuri

Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan

yhteensä 1060 sivua 

Luin kaikki kirjat e-kirjoina, lisäksi sain kuunneltua melkein loppuun viimeisen osan Salla Simukan Lumikki-trilogiasta. Tämä kuitenkin jäi loppuunkuunneltavaksi tämän vuoden puolelle, joten taidan koko trilogian kerralla blogata tässä tammikuun alkupäivinä. 

Yllättäen en englanniksi lukenut mitään, vaikka tuntuu, että luen/kuuntelen usein englanniksi. Aloitin yhtä ruotsin kielistä kirjaa, mutta se saattaa kyllä jäädä kesken. Ruotsi ei suju niin hyvin, että tuohon voisin sen vaatimalla tavalla keskittyä. 

Joulukuu oli tällainen lukukuukausi. Taidan vielä erikseen käydä koko vuoden suosikit läpi, ne sitten eri postaukseen. Uuteen vuoteen ja lukukuukauteen uudella innolla! :)