Gustave Flaubert: Rouva Bovary
WSOY, 2005
Flaubertin klassikkokirja Rouva Bovary kertoo tohtori Bovarysta ja hänen toisesta vaimostaan, Emma Bovarysta. Avioliiton solmimisen jälkeen maalaislääkärin vaimo pettyy arjen tylsyyteen ja alkaa haikailemaan seikkailuja ja intohimoa elämäänsä. Hän päättää hankkia useammankin rakastajan miehensä tietämättä. Lopulta kuitenkin todellisuus tavoittaa myös Emma Bovaryn ja loppu onkin traaginen.
Päätin lukea Flaubertin Rouva Bovaryn Yöpöydän kirjat-blogin Klassikkohaasteeseen (osa 4). Selailin pitkään erilaisia klassikkolistoja ja jostain syystä tämä teos nousi sieltä houkuttelevana. Tämä oli myös yhdellä koulun kurssilla valinnaisena kirjana luettavana, joten päädyin lyömään kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Flaubert kirjoittaa sujuvasti, realistisesti ja tarina etenee nopeasti. Hän ei ota lainkaan kantaa Emman valintoihin vaan lukija saa itse päättää, mitä mieltä on Emman valinnoista. Kirjassa on jopa humoristista otetta paikoitellen ja klassikoksi kirja oli yllättävän kevyt lukea - luin sen muutamassa päivässä. Hieman kuitenkin jäin miettimään, mitä Flaubert aikanaan on kirjallaan halunnut sanoa. Naiset ovat huithapeleita ja haaveilevat turhaan? Kirjallisuus on pahasta (yhtenä syynä Emman tyytymättömyyteen oloonsa hänen anoppinsa ehdottaa kirjallisuutta!)? Ihmisen pitää olla tyytyväinen siihen mitä on?
Klassikoita jos haluaa lukea, niin tämä kyllä on todella kevyttä mutta mukaansa tempaavaa luettavaa. Loppu yllätti itseni jopa hieman, mutta toisaalta sopi tähän realismin ja valistuksen ajan teokseen kuin nenä päähän.
Arvostelu: ★★★
Rouva Bovaryyn tarttui kaksi bloggaajaa klassikkohaasteen tällä kierroksella. :) Olen lukenut Flaubertilta teoksen Bibliomania, josta pidin suuresti, tätä olen aina epäillyt mahtaisinko pitää. Näiden kahden bloggauksen myötä se kuitenkin taitaa liittyä lukulistalle.
VastaaPoistaTämä on vaikuttava klassikko -hienoa, että luit ja myös tykkäsit!
VastaaPoistaEsität mielestäni hyviä ja olennaisia kysymyksiä teoksesta. Tuona aikana taisi olla ihan tavallinen ajattelumalli, että pelättiin kirjallisuuden pilaavan naisten aivot - naiset kun olivat se vähä-älyisempi ja tunteellisempi sukupuoli, joka on helposti vietävissä.
Jotenkin itse näin asian niin, että Emma on olosuhteiden ja epärealististen unelmiensa uhri. Naisen rooli on tavattoman kapea, eikä Emmalla ole mitään ulospääsyä onnettomasta avioliitostaan. Kun unelmat romuttuvat, ei ole mitään mitä kohti pyrkiä. Ajattelisin siis Flaubertin halunneen kuvata, että tällainen haaveiden ja todellisuuden ristiriita johtaa tuhoon.
VastaaPoistaLuin Rouva Bovaryn juuri kirjallisuushistorian kurssia varten, joten se on hyvin tuoreena mielessä. Yksi asia, jota Flaubert on halunnut kirjallaan kommentoida, on varmasti lukemisen vaikutus: tuohon aikaan lukeminen nähtiin haitallisena varsinkin heikkoluonteisille naisille. Näkisin Emman vahvasti taiteen ajankuvana myös sen suhteen, miten kirjassa yhdistyvät realismi ja romanttisuus. Emma on hiipuvan romanttisuuden perillinen, ironisuuteen asti tunteellinen ja haaveellinen sielu, joka on jäänyt nousevan realismin, yhteiskunnalisten olosuhteiden ja odotusten, loukkuun. Tätä käsittelevällä luennolla esiteltiin myös Emman sukupuoleen kohdistuvia mielenkiintoisia huomioita, joita huomaan jääväni nyt pohtimaan. Joidenkin tulkintojen mukaan Emma on (tuohon aikaan maskuliinisiksi laskettuine piirteineen) pohjimmiltaan mies. En vielä tiedä miten tämä suhteutuu koko tulkintaani teoksesta, mutta se avaa kaikenlaisia mahdollisuuksia sovinistisesta ironiseen tulkintaan.
VastaaPoista