sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma


Otava, 2016 (e-kirja)

"Mitä tapahtui Berliinissä yli 20 vuotta sitten? 

Väkevä romaani äidistä joka on tehnyt peruuttamattoman virheen, isästä joka ei löydä tietä ulos surustaan ja tyttärestä jolle muistaminen on liian kipeää.Teatterikorkeakoulusta valmistunut Aurelia on saman ikäinen kuin vapaa Eurooppa: hän on syntynyt Berliinin muurin murtumisen päivänä. Nyt Aurelia on läpimurtonsa kynnyksellä, kun kulttiohjaaja on kutsunut hänet näytelmänsä päärooliin.

Samaan aikaan Aurelian isä makaa sairaalassa puhumattomana. Äidin toistuviin soittoihin Aurelia ei suostu vastaamaan. Mitä isä ehti kertoa ennen sairauskohtaustaan? Ja kuka kulkee Aurelian kannoilla ja tietää kaikesta enemmän kuin hän itse?"

Olen viihtynyt Pulkkisen romaanien parissa keskimääräisesti hyvin. Totta oli upea, samoin esikoisteos Raja. Vieras jäi itselle hieman etäiseksi, vaikka olisin halunnut kirjasta kovin tykätä. Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän taas oli omassa genressään oikein oiva. Tälle uusimmalle teokselle ei itsellä ollut suuria odotuksia. Kirjan takakansi tosin houkutteli kovin! Berliini on itselle yksi tärkeimmistä kaupungeista, ja nautin siitä kertovien kirjojen lukemisesta useimmiten. 

Alku kuitenkin tuntui tökkivältä. Ehkä itse teatterimaailma ei kuitenkaan ole tällaiselle insinöörimielelle helposti lähestyttävä, kaikki nuo eläytymiset ja näyttelemisen erilaiset tekniikat. Lisäksi Aurelia tuntui lapselliselta, epäaidolta. Ärsytti ehkä jopa lukea kirjaa, kun tuntui, ettei sillä olekaan itselle mitään annettavaa. Onneksi Aurelian äidin kertomat osuudet kirjasta kuljettivat tarinaa paremmin eteenpäin, samoin teatteriohjaajan muistot. Niitä oikeastaan odotti ja niiden voimin päätin vaan tahkoa kirjaa eteenpäin. Onneksi jatkoin!

Jossain puolessa välissä kirjaa aloin kuitenkin pikkuhiljaa syttyä myös Aurelialle ja sille kokonaisuudelle, jota kirjalla oli tarjottavana. Loppua kohden kirja paranikin huimaa vauhtia ja taisin viimeisen kolmanneksen ahmia lähes kerrallaan. Pulkkinen osasi todella salakavalasti koukuttaa lukijansa hitaasti mutta varmasti tarinan verkkoon. Kirjan loputtua ihmettelin, olinko tosiaan miettinyt kirjan kesken jättämistä. Ja aloin samalla selaamaan matkoja Berliiniin.. 

Arvostelu: ★★★★

sisältää affiliate-linkkejä

6 kommenttia:

  1. Jos olet haastetuulella, tässäpä sinulle sellainen tammikuun ratoksi:
    https://kirjavarkaantunnustuksia.wordpress.com/2017/01/22/thrice-read-tag/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tämähän kuulostaa mielenkiintoiselta haasteelta! Pistetään tuonne luonnoksiin ja vastataan siis kun ehdin :)

      Poista
  2. Hienoista viime vuoden kirjoista tämä on vielä lukematta, vaikka lukulistalla onkin. Vaikuttaa lupaavalta, olen lukenut Pulkkiselta vain Iiris Lempivaaran ja pidin siitä kovasti!
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, vaikka alku vähän hitaasti käynnistyi. Iiris Lempivaara oli kyllä aivan ihana, mutta täysin erilainen kuin "normaalit" Pulkkiset :)

      Poista
  3. Olen lukenut Pulkkiselta vain Rajan, mutta se ainakin oli tosi hyvä. Nyt laitan loputkin hänen kirjansa tulevaisuuden lukulistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin Totta kannattaa laittaa listalle, jos Rajasta piti! Mutta mikä ettei nämä myöhemmätkin :)

      Poista