Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista
Gummerrus, 2016

"Arkkitehti haistaa laudankappaletta, haistaa syvään, sillä siitä alkaa hänen kuvitelmansa purkaminen.

Syksy 1816. Helsingin uudelleenrakennuskomitea on valinnut saksalaisen Johan Carl Ludvig Engelin arkkitehdikseen, ja hän on muuttanut perheineen kaupunkiin, joka on ”harvaan asuttu ulkosaariston kallioniemi, itämeren löytämätön helmi, enimmäkseen vaikeakulkuista vuorta”. 

Vain kuusi vuotta, sanon Charlottelle. Onko arkkitehtia, joka kieltäytyisi kokonaisen kaupungin rakentamisesta, vaikka se nousisikin näin pimeään, kylmään ja syrjäiseen paikkaan?"

Pääsin näin tammikuun alussa tämän viime vuoden Finlandia-voittajan pariin. Ja se tuntuikin hyvältä ajankohdalta. Engelin Helsinki on kylmä, viimainen, pakkanen, tuulinen sekä luminen. Sellainen tuo sää on nyt muutaman päivän täällä pääkaupunkiseudulla ollutkin, joten Engelin ajatuksiin pystyi todella hyvin uppoutumaan. Tunsin suorastaan viiman nenässäni, palelevat posket, lumituiskun takin alla kirjaa lukiessani.

Viime vuonna olin vielä sitä mieltä, että tämä kirja ei välttämättä ole minun palani kakkua. Oikeastaan kaikki sen osa-alueet olivat itselleni vähän noh, luotaantyöntäviä. Päiväkirjamaisuus, 1800-luku, historiaan perustuva, ajatusten virtaa, runollista tekstiä. Kuvittelen tuntevani oman kirjamakuni ja olin ehdottomasti sitä mieltä, että tämä ei siihen kuulu. Miten väärässä olin!

Kirja imaisi minut mukaansa samantien. En malttanut laskea sitä (eli iPadiani, luin e-kirjana taas) käsistäni lainkaan. Ajattelin koko ajan, että "vielä yksi merkintä.." Engelin yöpäiväkirjan merkinnät olivat lyhyitä ja huomaamatta niitä tuli luettua koko ajan ajatuksella, yksi vielä. Rakastin Helsingin rakentamisen pohdintaa! Olen itse taustaltani rakennusinsinööri, ja vaikka talonrakennus ei ole se minun oma alani, uppouduin Engelin suunnittelun maailmaan. Jouduin googlettamaan pitkin kirjaa niitä rakennuksia, joiden suunnittelusta hän puhui ja ihastelin tuota kauneutta. Rakastan vanhoja rakennuksia!

Kirja oli mielestäni nopealukuinen, vaikka sitä jäi matkalla hieman makustelemaan. Sivumäärältään se on vain vähän yli 200 sivua. Pidin myös paljon Engelin siviilielämän pohdinnoista, mutta kyllä itselleni suuremmaksi suosikiksi nousi hänen uransa kaupunginarkkitehtina ja intendentinkonttorin johtajana.

Arvostelu: ★★★★★