Mari Manninen: Yhden lapsen kansa

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa
Atena, 2016

"Yhden lapsen kansa kertoo Kiinan yhteiskuntaa monin tavoin muokanneesta laista, jonka mukaan perheet saivat vuosina 1979-2015 hankkia tietyin liennytyksin vain yhden lapsen. Politiikan seuraukset ovat raskaat, vaikka ne tehtiinkin ilmeisen hyvin aikein. Tätä nykyä Kiinassa on paljon yksinäisiä ja hemmoteltuja lapsia, mutta myös suurin odotuksin stressattuja ainokaisia. Kiinalaiset naiset tuntevat pakkoabortit, sterilisaation ja salasynnytykset. Toimittaja Mari Manninen asuu Kiinassa ja kokoaa kirjassaan kymmenen kiinalaisperheen tarinat yhteen."

Tästä kirjasta onkin nyt hyvä "jälkikäteen" blogata, kun se on juuri voittanut myös Blogistanian Tieto-palkinnon kuluneena viikonloppuna. Itse sain luettua kirjan loppuun kuluneella viikolla, mutta en ehtinyt bloggaamaan ajoissa, jotta olisin voinut äänestää kirjaa - sillä sen olisin tehnyt! 

Yksi tämän vuoden haaveista itsellä on lukea enemmän tietokirjoja. Ei niinkään noita oppikirjoja, joita koulua varten pääsee lukemaan, mutta muita tietokirjoja. Se on yksi kirjallisuuden laji, jolle en ole paljoakaan antanut tilaa omissa lukutottumuksissa ja viime aikoina se on alkanut kiinnostamaan yhä enemmän ja enemmän. Ehkä se on jonkinlaista murrosta omassa ajatusmaailmassa. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän haluaa yrittää ymmärtää muita ja faktatietojen kautta ehkä selventää, mikä on totta ja mikä ei. Ehkä se on vaan jokin vaihe muuten vaan. Mutta tälle vuodelle tein siitä itselleni tavoitteen. 

Ensimmäiseksi tietokirjaksi valikoitui paljon kehuttu ja Tieto-Finlandian viime vuonna voittanut Mari Mannisen Yhden lapsen kansa. Kirja kertoo Kiinan yhden lapsen politiikasta ja sen vaikutuksista. Jossain takaraivossa tuo politiikka on itseä aina ihmetyttänyt ja kummastuttanut, vaikka sen ehkä onkin ymmärtänyt. Niinpä kirjan aihepiiri oli myös kiinnostava. Manninen on taustoiltaan toimittaja, joka näkyy mielestäni todella selkeästi kirjassa. Kirja on jäsennelty järkevästi erilaisiin "tarinoihin", joiden seassa on käyty läpi politiikan faktapuolia. Kirjaa lukiessa tuli olo, että luki niin sanottua artikkelikokoelmaa aiheesta. Artikkelit olivat vain todella hyvin kerätty kasaan ja taustoitettu. 

Vaikka aihepiiri oli todella rankka ja koskettava, niin Manninen onnistui kirjoittamaan sen siten, ettei se tuntunut liian kliiniseltä tai ahdistavalta. Mieleen jäi erityisesti ne tarinat, joissa oli viimeisiillään raskaana olevia naisia pakkoabortoitu ties mitä lupauksia vastaan, jotka eivät koskaan toteutuneet. Itku tuli usean tarinan kohdalla, ja varsinkin kun tietää, että tässä kirjassa esiteltiin vain 10 tarinaa. Kiinassa miljoonia vastaavia tarinoita tuolta yhden lapsen politiikan ajalta. Kyllä, suosittelen lukemaan läpi. 

Arvostelu: ★★★★★