Joel Haahtela: Tähtikirkas, lumivalkea
Otava, 2013
"Tragedian kotimaassaan kokenut nuori ylioppilas kirjoittaa päiväkirjaa Pariisissa vuonna 1889. Nuorukainen etenee kirjeenvaihtajaksi uutistoimistoon ja vie lukijan lumotulle matkalle kiehuvaan Berliiniin, sen juovuttaviin öihin, ja myöhemmin kauas kolonisoituun Kaukoitään. Mutta onko asioita, joita emme pääse karkuun, jotka ottavat meidät kiinni vielä vuosikymmentenkin kuluttua? Miehen jälkeläinen saa päiväkirjat haltuunsa ja kirjoittaa ne puhtaaksi. Hän huomaa, ettei historian poispyyhkimä elämä ollut merkityksetön ja sen jäljet johtavat tähän hetkeen."
Luin tämän ja Kaksi kertaa kadonneen välissä Katoamispisteen Haahtelalta. Kerroin aiemmassa bloggauksessa, että nyt on projektina tutustua tähän varsinkin blogeissa kehuttuun kirjailijaan ja hänen tuotantoonsa. Tämä oli tältä erää viimeinen teos, jonka luen - välillä pitää lukea jotain muutakin.
Mutta voi että, mihin kirjaan päätinkään lopettaa! Verratuna kahteen edeltävään lukemaani, oli tämä ihan eri planeetalta. Tarrasi mukaan, piti matkassaan, oli aavistuksen tylsä välissä, jotta taas loppu huipentui. Katoamispisteen kaari taas lässähti loppuun kun Kaksi kertaa kadonnut ei tuntunut edes päästävän pintaa syvemmälle.
Toisaalta jos olisin lukenut tämän ensin, ja sitten nuo vanhemmat teokset, olisin varmasti pettynyt niihin vielä enemmän. Tämä kirja kosketti ja herätti ajatuksia. Samastuin moniin päiväkirjassa esitettyihin ajatuksiin ja matkustin sen mukana ympäri maailmaa. Tätä kirjaa suosittelen lämmöllä :)
Arvostelu: ★★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti