Hanya Yanagihara: Pieni elämä

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

Tammi, 2017

"Romaani joka kuohutti Amerikkaa.

Ällistyttävä, järkyttävä ja liikuttava kuvaus ystävyydestä, tummasävyinen tutkielma muistin tyranniasta ja inhimillisen sietokyvyn rajoista."

Pieni elämä on varmaan yksi tämän kevään suurimmista teoksista. Ainakin minulle se on ollut sellainen. Päälle 900 sivua julmaa, raakaa mutta samalla ystävyyden täytteistä tekstiä tuntui välillä aikamoiselta Iisakin kirkolta kahlata läpi mutta keskenkään ei voinut jättää. 

Kirja kertoo tarkemmin sanottuna neljästä ystävyksestä New Yorkissa. Aikakaudesta ei pysty sanomaan mitään, sillä Yanagihara on jättänyt kaikki viitteet ulkomaailman tapahumiin pois teoksesta. Useampi vuosikymmen kuitenkin ystävyksiä seurataan. JB, Malcolm, Willem ja Jude tutustuvat yliopistossa ja vaikka heidän ystävyyttään koetellaan vuosien aikana, palaavat he kuitenkin aina takaisin yhteen kuminauhan lailla. 

Suurin rooli kirjassa jää kuitenkin Judelle. Jude, joka on kärsinyt lapsuudessaan sellaisista asioista, joita ei ääneen edes halua sanoa, ja joka kokee olonsa täysin arvottomaksi vuodesta toiseen, vaikka ystävät koettavat hänelle muuta opettaa. Tämä onkin mielestäni se yksi kantava teema - voiko toisen omanarvontunnetta muuttaa, jos hän on päättänyt tuntea itsensä arvottomaksi? Miten voi pelastaa ihmisen, joka ei halua tulla pelastetuksi? 

Kirja vaati useamman tauon sitä lukiessa - kerralla en millään olisi pystynyt tätä lukemaan sillä niin raskasta tarina välillä oli. Sanoinkin miehelleni tämän kirjan saatuani luettua, että kirja oli huikea, suuri, raskas, järjettömän taitavasti tehty mutta en enää ikinä halua sitä lukea uudestaan. 

Arvostelu: ★★★★