Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat

Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat
WSOY, 2017

"Ihan tavalliset pihajuhlat. Kuusi vastuullista aikuista, kolme sööttiä lasta ja piskuinen koira. Eihän mikään voi mennä vikaan? Juhlamieltä ei pilaa edes menoa kyttäävä hapan naapuri. Lupaava sellisti, Clementine, voi hetkeksi heittää mielestään tärkeän koe-esiintymisen. Lapsuudenkodin traumatisoiman Erikan kireys hieman jo höltyy, ehkä hänestäkin tulee vielä äiti. Hemaiseva emäntä, Tiffany, tietää miten vieraita viihdytetään. Huomio hervahtaa vain hetkeksi ja seuraukset ovat järkyttäviä. "

Olen aivan uskomattoman ihastunut Liane Moriartyn kirjoihin. Olen lukenut häneltä Hyvä aviomies, Mustat valkeat valheet sekä Nainen, joka unohti teokset (käytännössä siis kaikki, jotka häneltä on ilmestynyt). Jostain syystä en ole blogannut kuin Hyvästä aviomiehestä! Moriarty on siis australialainen kirjailija, jonka teoksissa on kaikissa vähän sama idea - on tapahtunut jokin tragedia jossain ihan tavallisessa ympäristössä, jota aletaan pikku hiljaa keriä auki. Lukijalle ei paljasteta tapahtunutta vaan siihen viitataan koko ajan vähän ja tapahtumat etenevät sitä kohden hiljaa.

Itse pidän tästä tyylistä. En ole kertaakaan arvannut oikein mitä oikeasti on tapahtunut, ja joka kerta se yllättää! Tavallaan kirjat ovat kuin pieniä dekkareita, mutta toisaalta tässä ei selvitellä niinkään rikosta vaan kerrotaan itse päätapahtumaa edeltäviä tapahtumia (eli taustoja) ja siitä seuranneita tapahtumia. Tapahtumat ovat ihan arkisia asioita, joista melkein kaikista voisi sanoa, että "tiedän muuten yhden, kenelle kävi noin".

Tavalliset pikku pihajuhlat todellakin kertoi tavallisista pihajuhlista, naapureista ja naapureiden ystävistä, jotka osallistuvat juhliin. On grillausta, lapsia, koiria ja ystäviä, joilla on isoja ja pieniä salaisuuksia ja pyyntöjä. Ja silti jokin menee pieleen. Erityisen maininnan annan kyllä Tiffanyn tyttärelle Dakotalle, jonka intohimoinen lukeminen ikkunasyvennyksissä sai aikaan muistikuvia omasta nuoruudesta.

Yksi miinus kyllä kirjalle - kansi! Kolmessa aiemmassa teoksessa on todella upeat kannet ja nyt tämän uusimman kansi tuntuu noh, luotaansatyötävältä! Keskeneräiseltä! Harmi, sillä kirja oli todella loistava.

Arvostelu: ★★★★