Sofi Oksanen: Norma
Like, 2015
"Laiturilla hän istui penkille, jolle äiti ei ollut istunut. Metro oli syöksynyt asemalle saman tien. Äiti oli viskannut penkin alle kengät ja käsilaukun, sitten hän oli ollut poissa. Sofi Oksasen uutuusromaani on maaginen kertomus Normasta, joka joutuu vaaraan harvinaisten ominaisuuksiensa vuoksi. Norma kietoutuu petoksen ja paranoian verkkoon, josta hänen on pyristeltävä irti. "
Ostin Norman syksyn kirjamessuilta. Muutamalla ständillä katselin sitä, ja kun päädyimme kuuntelemaan Sofi Oksasen haastattelua Suomalaisen ständille, päätin ostaa kirjan ja hakea samalla siihen omistuskirjoituksen.
Joulun alla avasin kirjan sitten, ja toissa päivänä sain sen loppuun. Odotin kirjalta jotain aivan muuta kuin mitä se oli, ja en oikeastaan edes tiedä, mitä mieltä kirjasta olen. Teksti oli helppolukuista, mukaansatempaavaa, mielenkiintoista. Mutta tarina oli hämmentävä. Tuntui, että siinä ei tapahtunut mitään ja samalla tapahtui todella paljon. Loppu jätti ihan tyhjän päälle, että tässäkö tämä nyt sitten oli.
Pettymys ehkä on suurimpana kirjasta? Aineksia olisi ollut isompaan, parempaan, kantaaottavampaan teokseen, mutta pintapuoliseksi raapaisuksi jäi.
Arvostelu: ★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti