Andy Weir: Yksin Marsissa
Into Kustannus, 2015
"Ares 3:n miehistö joutuu hiekkamyrskyyn ensimmäisellä miehitetyllä lennolla Marsiin. Evakuoinnin aikana astronautti Mark Watneyn avaruuspuku vaurioituu, ja muut luulevat hänen kuolleen. Watney jää yksin - vailla keinoa, jolla ilmoittaa Maahan olevansa elossa. Vaikka hän saisikin viestin läpi, hänen ruokavarastonsa loppuisivat kauan ennen pelastusjoukkojen saapumista. Todennäköisesti hän ei ehtisi edes nääntyä nälkään, sillä vaurioitunut laitteisto, säälimätön ympäristö tai pelkkä inhimillinen virhe ovat omiaan tappamaan hänet ensin.
Watneyn oli tarkoitus olla yksi ensimmäisistä ihmisistä, joka kävelee Marsissa. Nyt hänestä uhkaa tulla ensimmäinen ihminen, joka kuolee siellä.Watney ei kuitenkaan ole valmis antamaan periksi, vaan hän turvautuu kekseliäisyyteen, insinööritaitoihin ja hirtehishuumoriin. Riittääkö neuvokkuus voittamaan ylitsepääsemättömät esteet? "
Ah, tässä kirjassa oli kaikki kohdallaan! Fiksu ja loistava itseironian omaava mies jää yksin Marsiin ja koettaa sinnitellä siellä siihen asti, että joku ehkä huomaa hänen olevan sittenkin hengissä ja yksin Marsissa. Moni on kritisoinut kirjan tieteellisiä/teknisiä osuuksia, mutta ne oli itselle yksi kohokohdista. Mien Mark Watney alkaa jo heti ensimmäisillä sivuilla ratkomaan ongelmia ja kertomaan tarkoin teknisin speksein, missä mennään ja missä meni vikaan. Hivelee insinöörimieltäni todella kovasti.
Ajattelin ennen kirjan lukemista, että tämä on jotenkin tylsä ja turha kirja. En pidä niinkään avaruuskirjallisuudesta tai scifistä, joten olin vältellyt tätä kirjaa. Mutta kun muutama ystävä kehui kirjaa ja heti perään leffaa Facebookissa, päätin kokeilla. Kolme ekaa sivua luettuani hehkutin kotona puolisolle, että tämä hänenkin tulee lukea minun jälkeen, jotta voidaan sitten katsoa leffa läpi myös.
Vaikka kirja oli miellyttävä ja mukaansatempaava, koin jossain vaiheessa hieman ahdistavuuttakin. Itse esimerkiksi en haluaisi koskaan lähteä niin eristyksiin, mitä avaruudessa ollaan. Ja Watney jäi vielä enemmän eristyksiin.
Katsoimme leffan myös sen jälkeen, kun olimme molemmat lukeneet kirjan. Matt Damon oli oikein oiva Watneyna, jotain sellaista siihen ehkä olin mielessäni kuvitellutkin, kun kirjaa luin. Erilaiset tekniset vempaimet taas olin kuvitellut toisenlaiseksi, en tiedä kumpi on lähempänä totuutta - elokuvassa nähdyt vai omassa mielikuvassani kirjan perusteella olleet. Elokuva oli ihan ok adaptaatio kirjasta, mutta kyllä tässäkin pelissä kirja vei voiton.
Arvostelu: ★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti