Riikka Pulkkinen: Raja
Gummerus, 2006
"Rakkaimmalleen ei voi luvata rikosta. Ja juuri rakkaimmalleen lupaa kaiken. Senkin mikä ylittää lain. Juuri rakkaimmalleen jos kenellekään."
Raja kertoo Anjasta ja Marista sekä heidän ympärillään olevista ihmisistä ja miten näiden elämät kietoutuvat toisiinsa. Anjan mies on sairastunut Alzheimeriin ja on pyytänyt Anjalta eutanasiaa kun hän ei enää muista. Kun kaikki muistot ovat kadonneet. Mari on Anjan sisarentytär, 16-vuotias lukiolaistyttö, joka rakastuu äidinkielenopettajaansa. Perheelliseen sellaiseen. Heille tulee suhde.
Pulkkisen tyyli kirjoittaa monen eri henkilön perspektiivistä miellyttää mutta samalla ärsyttää minua. Totta-kirjassa tuntui näitä olevan sopiva määrä, siihen ne sopivat. Rajassa taas koin äidinkielenopettaja Julianin tyttären Annin vuorot ahdistaksi ja turhiksikin melkein. En tiedä oliko syynä se, että Annin ajatusmaailma ei tuntunut kuusivuotiaalta vai se, etten halua ajatella, että kuusivuotiaat jo kokevat asiat siten, kuten Pulkkinen oli ne kirjassa kuvaillut.
Kirja painottuu selkeästi enemmän Marin ja Julianin suhteeseen, joka on kaikissa muodoissaan rajan väärällä puolen. Olisin kuitenkin kaivannut enemmän syventymistä myös Anjan puoleiseen tarinaan. Se tuntui nyt jäävän pintaraapaisuksi, vaikka takakannen ja esittelyn perusteella odotin sen toimivan kantavana tarinana enemmin.
Kaikenkaikkiaan kirja oli kuitenkin sujuvaa ja mukaansatempaavaa tekstiä, mutta jää Pulkkisen toisen kirjan, Totan varjoon ainakin minun mielessä.
Arvostelu: ★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti