Suzanne Collins: Nälkäpeli
WSOY, 2009
"Tältäkö näyttää tulevaisuuden maailma?
Luonnonkatastrofit, kuivuus, myrskyt, tulipalot ja tulvat nielivät suuren osan Pohjois-Amerikasta. Loput hävitti jäljelle jääneestä ruoasta käyty sota. Raunioista syntyi Panem. Sen kansalaiset nousivat kapinaan hallitsijoitaan vastaan, mutta hävisisvät taistelun. Rangaistukseksi kehitettiin nälkäpeli. Siinä nuoret pakotetaan vaativiin olosuhteisiin luonnonalueelle, jossa heidän on tapettava toisensa. Viimeinen hengissä selviytyjä on pelin voittaja.
Nälkäpeli-trilogian ensimmäisessä osassa 16-vuotiaan Katniss Everdeenin kyvyt joutuvat koetukselle. Hän ilmoittautuu peliin vapaaehtoiseksi pelastaakseen pikkusiskonsa, jonka epäonneksi arpa lankeaa... "
Olen vältellyt tämän kirjan lukemista todella paljon, sillä "scifi fantasia suosittu kirja ja leffakin vielä siitä"-mielikuva siitä on ollut kova. Että en minä halua lukea noin fanitettua kirjaa, en kuitenkaan tykkää. Petyn vaan. Mitähän tässä taas sitten oikein kävi.
Luin Nälkäpelin päivässä. En vain yksinkertaisesti voinut laskea sitä käsistä. Juoni koukutti alusta asti, halusin tietää eteneekö suhteet, miten Katniss selviää. Mitä kamalaa Capitol seuraavaksi keksii. Vaikka osin aavistin lopun, niin silti se tuli yllätyksenä ja en antanut sen pilata lukukokemusta olemalla ennalta arvattava. Osin se olikin, osin ei. Piti ihan pitää parin päivän breikki lukemisesta, sen verran kovasti kirja puhutteli, että en voinut keskittyä mihinkään muuhun.
Katsoimme miehen kanssa myös leffan toissa viikonloppuna ja noh, se oli hurjasti huonompi kuin kirja. Muutama juttu oli siinä tehty tosi kivasti ja antoi kirjalle lisää syvyyttä, mutta todella paljon oli jätetty pois. Niinhän niissä aina.
Milloinkohan ehtisin lainaamaan jatko-osat ja lukea ne!
Arvostelu: ★★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti