Tammi, 2012
"Lapsena Klarissaa kiusasi ahdistava painajainen, jossa nuori nainen etsii hätääntyneenä lastaan. Kun Klarissa on matkalla vuoden sapattivapaalle Bostoniin, hän näkee pitkästä aikaa saman unen. Se aloittaa sarjan unia nuoresta Corinnesta, joka elää toisen maailmansodan aikaisessa sekasortoisessa Pariisissa - kunnes pakenee Amerikkaan.
Uudella mantereella uranaiseksi itsensä mieltänyt Klarissa totuttelee kotiäidin rooliin. Corinnen kohtalo alkaa vaivata häntä, etenkin kun unista alkaa muotoutua dramaattisia käänteitä sisältävä kertomus. Mikä oudointa, unet alkavat muuttua yhä todentuntuisemmiksi ja tunkeutua osaksi Klarissan omaa elämää.
Onko hänen mielensä järkkymässä? Kuka Corinne on ja mitä hän haluaa Klarissalta?"
Bongasin kirjan kirjaston esittelyhyllystä, ja nappasin mukaan kiinnostavan takakannen takia. Myöhemmin kirjaa googletellessani huomasinkin, että se on Kirjava Kammari-blogin Karoliinan esikoisteos. Vau! Tavallaan onni, että tämän tiedon selvitin vasta kirjan luettua, en tiedä olisiko se vaikuttanut jotenkin siihen lukukokemukseen - voi olla että ei?
Kirja kertoo siis nykyajan Klarissasta, joka matkaa perheensä kanssa Bostoniin vuodeksi. Hänen miehensä Mikael saa mahdollisuuden työskennellä vuoden ulkomailla ja perhe päättää kokeilla sitä. Samaan aikaan Klarissa alkaa taas nähdä lapsuudestaansa tuttuja painajaisunia Corinnesta, juutalaistytöstä toisen maailman sodan aikaan.
Timonen kuljettaa sujuvasti molempien tarinoita rintarinnan. Alkuun hieman ärsytti, että uuden luvun alkaessa joutui hetken tarkastelemaan, kumpi tarina on menossa, mutta nopeasti siihen tottui. Klarissan tarina kiinnosti alussa huomattavasti enemmän kuin Corinnen, mutta loppua kohden osat kääntyivät. Tunnelma kävi myös huomattavasti tiiviimmäksi viimeisellä kolmanneksella, ja taisin lopun lukeakin ihan yhdeltä istumalta.
Moni Klarissan pohtimista kotiäiti-ajatuksista osui kyllä kotiin. Miten lasten kanssa voi olla raskasta vaikka niitä on niin halunnut, miten voi haluta/kaivata töihin/omaa aikaa edes sen muutaman tunnin viikossa. Näitä samoja ajatuksia pyöritellyt usein itsekin. Kuinka toisilla voi riittää sitä jaksamista pelkkiin lapsiin ja tulevat onnelliseksi pelkästään kotona olemalla. Itse kun kaipaan ehdottomasti jotain muuta ajattelua vaativaa!
Arvostelu: ★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti