tiistai 25. kesäkuuta 2013

Kira Poutanen: Rakkautta borealis


Kira Poutanen: Rakkautta borealis
WSOY, 2012

"Muistilista häitä varten
1. Valitse hääpukujen TOP 55.
2. Valitse häiden teema: 50-luvun glamour, Barbie ja Ken tai Keijuhäät?
3. Keksi, miten saat Ericin kosimaan. 

Lara ja hänen miehensä Eric ovat palanneet onnellisesti yhteen ja sopineet, ettei naimisiinmenosta toistaiseksi puhuta. Onneksi unelmahäistä voi sentään haaveilla. Lara vie Ericin revontulien räiskeeseen, ja lentokoneessa hän jo listaakin tapoja, joilla saisi Lapin lumoon langenneen miehen kosimaan.Vaan Ericin sydän ei ota sulaakseen. Lohdukseen Lara löytää itsestään oivan matkaoppaan, ja homma lähtee villalapasesta viimeistään, kun hän saa lämmittäjäkseen itsensä joulupukin"

Jos pidin Laura Paloheimon Klaukkalaa huonona suomalaisena chick litinä, niin Kira Poutasen Rakkautta borealis menee samaan, ellei surkeampaankin kategoriaan. Tainoh, avataan hieman.

Kirja lähtee lennokkaasti liikenteeseen, on Ranskaa, Pariisia, merkkivaatteita, sulhasehdokas, Lappi, joulupukit, karaoket. Juoni vie mukanaan ja tunnen itsekin olevani Lapissa revontulia pakkashangella tuijottamassa. Mutta samantien kun oikein alan fiilistellä tarinassa mukana niin kirja loppuu? Ihan ykskaks. Voi että minua raivostutti!

Eipä tästä muuta osaa sanoa, kuin että aivan liian lyhyt! Poutanen osaa kirjoittaa hyvin ja tarpeeksi aivottomasti chick litiksi, mutta eihän sitä tarinaa voi katkaista kuin seinää. Aivan liian paljon jäi kesken ja auki ja olin oikeasti monttu auki, kun käänsin viimeisen sivun.

Arvostelu: 

2 kommenttia:

  1. Minä jollain tavalla tykkään näisä Poutasen 'rakkautta...' kirjoista. Ehkä siksi että ne ovat aivottomia ja kevyitä. Ja kuitenkin niitä lukiessa tiedän, että Poutanen osaa kirjoittaa asiaa ja syvällisesti (nuortenkirja Ihana meri).

    Ovathan nämä lyhyitä enkä muista tätä kirjaa, mutta tietyissä mielentiloissa kyllä menee. Ei kyllä ihan aina. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä myös tykkäsin Poutasen juuri tuosta aivottomasta ja kevyestä-kirjoitustyylistä (jossa onnistui paremmin kuin tuo aiemmin parjaamani Klaukkala-teos)! Mutta minua niiiin harmittaa sen töksähtävä loppu. Joskus loppu pilaa lukukokemuksen. Olisin mielelläni lukenut pidempään tätä tekstiä :)

      Poista