Haruki Murakami: Norwegian Wood

Haruki Murakami: Norwegian Wood
Kariston Kirjapaino, 2012

"Norwegian Wood on traagisen kaunis rakkasutarina 60-luvun lopun tokiolaisista opiskelijoista. Se on kulttikirjailija Haruki Murakamin kansainvälinen läpimurtoteos.

Aina kuullessaan lempikappaleensa, Beatlesin Norwegian Woodin, Toru Watanabe muistaa ensirakkautensa Naokon, parhaan ystävänsä Kizukin tyttöystävän. Muistot vievät hänet opiskeluaikojen Tokioon, missä hän ajelehtii ystävyyden, seksin, intohimon ja surun vietävänä.

Kahden vaativan naisen välillä kipuilevassa Torussa ruumillistuvat nuoruuden epävarmuus, ehdottomuus ja valinnan vaikeus. Hauraalle Naokolle aikuiseksi kasvaminen on vaikeaa ja hän loittonee yhä kauemmas elämästä. Torun opiskelutoveri, eläväinen ja aistillinen Midori puolestaan uhkuu itsevarmuutta.

Humoristinen kertojaääni yhdistettynä elävään kuvaukseen 60-luvun Japanista, joka on kiehtova sekoitus itää ja amerikkalaisuuden ihailua, tekevät romaanista klassikon. Guardian-lehti valitsikin Norwegian Woodin listalle kirjoista, jotka jokaisen pitäisi lukea."

Googletellessani kirjasuosituksia omalle TBR100-listalle en voinut olla osumatta ties kuinka moneen blogitekstisuositukseen Haruki Murakamista. Hänen kirjoitustyyliä ja kirjojaan (varsinkin tätä, mutta myös uutta IQ84) kehuttiin ja ylistettiin järjettömästi. Odotukset olivat siis todella korkeat tälle Norwegian Woodille, jossa myös painoksen ulkonäkö miellytti silmää.

Onhan Norwegian Wood hieno kirja, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Ei se silti täysin valloittanut mieltäni. Erittäin kaunis kuvaus niin Japanista, aikuiseksi kasvamisesta kuin rakkaudestakin. Haluan itse käyskentelemään Kioton lähelle vuoristoon, lumipeitteisiin ja kesäniityille. Tai juoksentelemaan ja kulkemaan Tokion pikkukatuja. Mutta jotain Erikoista jäin vielä odottamaan.

 Loppu oli jonkinverran ennalta-arvattava, vaikka jäi silti hieman auki. Sekin sinällään harmitti, jaksoin koko kirjan ajan odottaa, että kävisi oikeinpäin. Kyllä kirja myös kosketti, itkeä tirautin muutamassa kohdassa ja nykyään kirjojen kanssa se on jo aika iso asia, että kirja saa minut itkemään.

Haluan myös lukea tuon IQ84, mutta siihen ei ole mikään kiire. En välttämättä liity siihen joukkoon, jotka nimittävät Murakamin lempikirjailijakseen. Tykkäsin silti siis kirjasta, mutta jotain jäin kaipamaan. Toivottavasti se oli vain tuon blogirummutuksen syytä, eikä kirjan itsensä.

Arvostelu: ★★★★