Sue Grafton: Q niin kuin Quinn

Sue Grafton: Q niin kuin Quinn
Bool Studio, 2003

"Hän on "Jane Doe", nuori tuntematon nainen jonka ruumis löytyy hylätystä kaivoksesta. Santa Teresan poliisit yrittävät selittää naisen henkilöllisyyden, mutta heillä ei ole juurikaan onnea matkassa. Murhaa ei selvitetä koskaan.

Kahdeksantoista vuotta myöhemmin kaksi vanhaa Santa Teresan poliisia miettii vieläkin, kuka nuori nainen oli. Uransa ehtoopuolella heillä on vielä yksi mahdollisuus selvittää tapaus, mutta rasittavasta jalkatyöstä selvitäkseen heidän on palkattava apulainen. Kinsey Millhone lupautuu auttamaan kaksikkoa tutkimuksissa, mutta johtolankojen perässä juostessaan joutuu itsekin hengenvaaraan sillä kukaan ei osaa aavistaa, että murhaaja iskee kaikkien näiden vuosien jälkeen uudelleen... uudelleen... ja uudelleen... Kinsey on joutunut elämänsä pahimmalle keikalle."

Kolmas Kinsey-kirja melkein putkeen, ja näistä (O, P ja Q) ehdottomasti paras. P:n kohdalla mietin jo, että nytkö on Graftonilla hävinnyt ote tarinoihin P:n ollessa jotenkin niin sekava ja jääden totaalisesti kesken, mutta Q kyllä yllätti positiivisesti. Tarina oli selkeästi normaalia pidempi, mutta pysyi loistavasti kasassa. Ahmin tämänkin melkein yhdeltä lukemalta, ja kirja oli kuitenkin muutaman sata sivua pitkä.

Pitkästä aikaa oli mukana myös epilogi, joita alkupään aakkoskirjoissa on ollut silloin tällöin. Tähänkin kirjaan se sopi aivan loistavasti, Grafton sai siinä solmittua viimeisetkin avoimet solmut ja tällä kertaa jäi olo, että koko juttu on selvitetty ja ratkaistu. Nautin myös siitä, että tapahtumat tapahtuivat muualla kuin kuvitteellisessa Santa Teresan-kaupungissa, maisemanvaihdos teki hyvää tässä vaiheessa.

Kirjassa avautuu myös Kinseyn historiasta entistä enemmän. Millaiset hänen vanhempansa oli, minkälaisia sukulaisia Kinseyllä onkaan. Tämä kirja toimi ehdottomasti!

Arvostelu: ★★★★

Sue Grafton: P niin kuin petos

Sue Grafton: P niinkuin petos
Loisto, 2002

"Yksityisen hoitokodin hallintojohtaja Dowan Purcellin elämä vaikuttaa olevan kaikin puolin kunnossa, kunnes julkisivu särkyy. Yksityisetsivä Kinsey Millhonen ovelle ilmestyy Dowann entinen vaimo: mies on hävinnyt kuin savuna ilmaan...

Vastahakoisesti Kinsey ryhtyy tutkimaan kummallista juttua ja etsimään kadonnutta miestä. Miksi hänen puoleensa kääntyy ex-vaimo eikä nykyinen, stripparina ennen elantonsa hankkinut nuori blondi? Lisää kysymysmerkkejä ilmaantuu kun hoitokodin tileistä löytyy epäselvyyksiä, jopa suoranaisia kavalluksia epäillään...

Kinsey on kiperän jutun edessä ja on menettää henkikultansa totuutta etsiessään."

Pakko sanoa, että rakastan Kinseyn tapaa tutkia juttuja: haastattelut, taustatutkimukset ja kaiken kirjaaminen merkintäkortteihin! Miten mainiota. Aakkosdekkarikirja, joka tosin jätti lopulta kuitenkin olon hieman hölmistyneeksi. Juonta kasattiin pitkään, ja syyllinen selvisi vasta aivan viimeisillä sivuilla, mutta mitään muuta kuten esimerkiksi järkevää motiivia ei sitten selvinnytkään. Olo oli hieman häkeltynyt, että tässäkö tämä oli?

Sivujuonena ollut uuden toimistotilan vuokraus tuntui hieman turhalta ja vei tilaa tilaa pääjuonelta. Ehkä sen takia tuntui, että kirjassa raapaistiin vähän sitä sun tätä ja lopputulos oli mitä oli. Ehdottomasti ei Graftonin parhaita.

Arvostelu: ★★

Sue Grafton: O niin kuin oikeus

Sue Grafton: O niin kuin oikeus
Book Studio, 2000

"Amerikan kuuluisin - ja luetuin - yksityisetsivä Kinsey Millhone on ollut naimisissa, niin kuin hänen vannoutuneet ystävänsä tietävät. Tähän asti ex-aviomiehen henkilöllisyys ja taustat on pidetty visusti salassa - mutta 15. "aakkodekkari" nostaa esiripun. Kinseyn entinen siippa on myös entinen poliisi - ja makaa tällä hetkellä sairaalassa koomassa. Hänet on piesty pahasti eikä toipumisesta anneta toivoa. Kinsey haluaa saada syyllisen selville - jos ei muuten niin entisten aikojen takia. Taustalta paljastuu Vietnamin sodan aikaisia veritekoja, uskottomuutta, poliittista kähmintää... ja uskomaton mutta silti uskottavalta vaikuttava lavastus...miltei täydellinen."

Muutama vuosi on kulunut siitä, kun viimeksi olen kuuluisan aakkosdekkarisarjan parissa viettänyt aikaa. Silti Graftonin dekkarit ja Kinsey Millhonen seikkailut uppoavat minuun älyttömän hyvin edelleen. Rakastan sitä, että kirjailija kirjoittaa kirjat "oikeassa ajassa" eikä pompi vuosia eteenpäin. O niin kuin oikeus tapahtuu vuonna 1986. 

Kirjassa valoitetaan viimein aavistuksen enemmän Kinseyn ensimmäistä avioliittoa, jota aiemmissa kirjoissa on sivuttu vain muutamilla lauseilla. Samalla se raottaa hieman enemmän Kinseyn omia motiiveja ja elämää. Loppua kohden vauhti kiihtyi, mutta Grafton sai hyvin paketin kasaan. Lähes täydellistä hömppädekkarikamaa, jonka ahmaisee nopeasti. 

Arvostelu: ★★★