Sue Grafton: Q niin kuin Quinn
Bool Studio, 2003
"Hän on "Jane Doe", nuori tuntematon nainen jonka ruumis löytyy hylätystä kaivoksesta. Santa Teresan poliisit yrittävät selittää naisen henkilöllisyyden, mutta heillä ei ole juurikaan onnea matkassa. Murhaa ei selvitetä koskaan.
Kahdeksantoista vuotta myöhemmin kaksi vanhaa Santa Teresan poliisia miettii vieläkin, kuka nuori nainen oli. Uransa ehtoopuolella heillä on vielä yksi mahdollisuus selvittää tapaus, mutta rasittavasta jalkatyöstä selvitäkseen heidän on palkattava apulainen. Kinsey Millhone lupautuu auttamaan kaksikkoa tutkimuksissa, mutta johtolankojen perässä juostessaan joutuu itsekin hengenvaaraan sillä kukaan ei osaa aavistaa, että murhaaja iskee kaikkien näiden vuosien jälkeen uudelleen... uudelleen... ja uudelleen... Kinsey on joutunut elämänsä pahimmalle keikalle."
Kolmas Kinsey-kirja melkein putkeen, ja näistä (O, P ja Q) ehdottomasti paras. P:n kohdalla mietin jo, että nytkö on Graftonilla hävinnyt ote tarinoihin P:n ollessa jotenkin niin sekava ja jääden totaalisesti kesken, mutta Q kyllä yllätti positiivisesti. Tarina oli selkeästi normaalia pidempi, mutta pysyi loistavasti kasassa. Ahmin tämänkin melkein yhdeltä lukemalta, ja kirja oli kuitenkin muutaman sata sivua pitkä.
Pitkästä aikaa oli mukana myös epilogi, joita alkupään aakkoskirjoissa on ollut silloin tällöin. Tähänkin kirjaan se sopi aivan loistavasti, Grafton sai siinä solmittua viimeisetkin avoimet solmut ja tällä kertaa jäi olo, että koko juttu on selvitetty ja ratkaistu. Nautin myös siitä, että tapahtumat tapahtuivat muualla kuin kuvitteellisessa Santa Teresan-kaupungissa, maisemanvaihdos teki hyvää tässä vaiheessa.
Kirjassa avautuu myös Kinseyn historiasta entistä enemmän. Millaiset hänen vanhempansa oli, minkälaisia sukulaisia Kinseyllä onkaan. Tämä kirja toimi ehdottomasti!
Arvostelu: ★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti