Sue Grafton: P niinkuin petos
Loisto, 2002
"Yksityisen hoitokodin hallintojohtaja Dowan Purcellin elämä vaikuttaa olevan kaikin puolin kunnossa, kunnes julkisivu särkyy. Yksityisetsivä Kinsey Millhonen ovelle ilmestyy Dowann entinen vaimo: mies on hävinnyt kuin savuna ilmaan...
Vastahakoisesti Kinsey ryhtyy tutkimaan kummallista juttua ja etsimään kadonnutta miestä. Miksi hänen puoleensa kääntyy ex-vaimo eikä nykyinen, stripparina ennen elantonsa hankkinut nuori blondi? Lisää kysymysmerkkejä ilmaantuu kun hoitokodin tileistä löytyy epäselvyyksiä, jopa suoranaisia kavalluksia epäillään...
Kinsey on kiperän jutun edessä ja on menettää henkikultansa totuutta etsiessään."
Pakko sanoa, että rakastan Kinseyn tapaa tutkia juttuja: haastattelut, taustatutkimukset ja kaiken kirjaaminen merkintäkortteihin! Miten mainiota. Aakkosdekkarikirja, joka tosin jätti lopulta kuitenkin olon hieman hölmistyneeksi. Juonta kasattiin pitkään, ja syyllinen selvisi vasta aivan viimeisillä sivuilla, mutta mitään muuta kuten esimerkiksi järkevää motiivia ei sitten selvinnytkään. Olo oli hieman häkeltynyt, että tässäkö tämä oli?
Sivujuonena ollut uuden toimistotilan vuokraus tuntui hieman turhalta ja vei tilaa tilaa pääjuonelta. Ehkä sen takia tuntui, että kirjassa raapaistiin vähän sitä sun tätä ja lopputulos oli mitä oli. Ehdottomasti ei Graftonin parhaita.
Arvostelu: ★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti