Camilla Läckberg: Leijonankesyttäjä
Gummerrus, 2015
"Hyinen talvi pitää Fjällbackaa otteessaan. Puolipukeinen teinityttö hoipertelee lumisesta metsästä tielle. Auto ilmestyy kuin tyhjästä eikä ehdi väistää.
Kun Patrik Hedström ja hänen poliisikollegansa kuulevat onnettomuudesta, on uhri jo tunnistettu. Tyttö katosi neljä kuukautta sitten kotimatkalla ratsastuskoulusta, eikä kukaan ollut nähnyt häntä sen koommin. Tytön ruumiissa on jälkiä käsittämättömistä julmuuksista, ja poliisi pelkää pahoin, että uhreja on muitakin.
Samaan aikaan Erica Falck työstää kirjaansa häntä askarruttavasta vanhasta perhetragediasta, joka johti sirkustaiteilijan surmaan. Erica käy toistuvasti vankilassa tapaamassa miehensä murhasta tuomittua leskeä selvittääkseen, mitä kauhujen talossa todella tapahtui. Mitä nainen oikein salaa? Erica aavistaa, että jotain on pahasti pielessä ja menneisyys heittää varjoaan nykyisyyden ylle."
Tämä kirja sopikin hyvin tähän marraskuun alkuun - täällä etelä-Suomessa on lunta tullut nyt useampi päivä putkeen ja hyinen viima samoin kuin Fjällbackassa kirjassa. Muuten onneksi tunnelmat ovatkin erilaiset, kadonneita tyttöjä ei ainakaan omalla asuinpaikalla tunnu olevan tässä määrin!
Olen joitakin Erica Falck-kirjoja lueskellut aiemmin, mutta en läheskään kaikkia. Alkuun koin ne jopa hieman puuduttaviksi, ja Erican joka paikkaan tunkeutuvan nenän todella ärsyttäväksi, mutta näköjään tauko teki hyvää tai sitten tämä Leijonankesyttäjä oli hyvä dekkari! Ainakin se oli kaikessa karmeudessaan kuitenkin "kiltimpi" kuin osa nykyisistä pohjoismaisista dekkareista.
Arvasin osittain juonta jo pitkälle, muutamia palapelin osasia en saanut kohdalleen mutta mitään suurta yllätystä tästä ei kyllä tullut. Lisäksi jonkin verran kaihersi tiettyjen asioiden jatkuva toistaminen. Mutta dekkariksi tämä oli oikein kelpo kirja! :)
Arvostelu: ★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti