Laura Lähteenmäki: Korkea aika
WSOY, 2016
"Sodan jälkeen Anna ja Olavi Otson evakkoperhe saa Pihlajan tilalta maata sen verran, että voi rakentaa oman talon. Ahkera pariskunta on kylällä pidetty, lapsia syntyy ja rakkaus kukoistaa. Myötätuntoinen Anna tuntee kaikennielevää kiitollisuutta Pihlajan emäntää Heljää kohtaan, jonka mies on vammautunut sodassa. Lopulta hän keksii epäsovinnaisen keinon Pihlajan auttamiseen. Heljä ei osaa ottaa ystävällisyyttä vastaan, mutta vuosien mittaan perheiden välille kehittyy salattu side, joka yhdistää jälkipolvet toisiinsa. Elämän kolhima Anna odottaa viimeiseen asti viestiä Olavilta, joka pakeni kodin ristiriitoja Australiaan. Mutta pienintäkään viestiä ei tule."
Pidin todella paljon Lähteemäen edellisestä aikuisten kirjasta, Ikkunat yöhön. Se oli yksi 2014 vuoden parhaista lukemista kirjoistani, joten odotukset Korkealle ajalle olivat todella korkealla. Ja aikalailla kirja täyttikin ne. Lähteenmäki osaa kirjoittaa todella kauniisti, mukaanvetävästi ja silti samalla sellaisella kauniilla tavalla. Tarinat ovat selkeästi sukupolvien yli meneviä - hieman samaa kuin Kinnusen teoksissakin näissä on! Ja ehdottomasti tämän tyyliset teokset ovat niitä minun lempikirjojani.
Pidin myös poikkeuksellisesti siitä, että tässä kirjassa ei ole kaikkea pureksittu valmiiksi. Jätetään lukijalle todella paljon tulkittavaa. Yllättään suureen rooliin nousee myös Annan ja Olavin esikoispoika, Lauri. Pidin Laurin osuudesta todella paljon, valoitti taustoja henkilöiden takaa paljon enemmän. Kirjassa kerronta vaihtelee eri henkilöiden näkökulmasta, ja loppua kohden tehdyt valinnat nivoutuu ja kietoutuu kauniisti yhteen. Perhosefektimäisesti.
Arvostelu: ★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti